Monipuolinen mikrobisto tuo terveyttä

Pitkä yhteinen historia – näin voisi kuvata ihmisen ja mikrobien suhdetta. Bakteriologian professori Pentti Huovinen Turun yliopistosta huomauttaa, että ihminen on elänyt koko olemassaolonsa ajan bakteerien ympäröimänä. Aivan konkreettisestikin kannamme mikrobeja koko ajan mukanamme, sillä painostamme noin 1,5 kiloa on erilaisia mikrobeja kuten bakteereja, arkeoneja, viruksia ja sieniä.

– Oikeastaan mikrobien merkitys ihmiselle ja ihmisen terveydelle on vähitellen avautumassa lääketieteelle vasta nyt. Ymmärrämme toistaiseksi mikrobien merkityksestä vain vähän, mutta sen voi jo sanoa, että mikrobisto on meille kuin yksi elin, Huovinen väittää.

Kun vielä joitakin vuosikymmeniä sitten bakteerien ajateltiin olevan terveyden kannalta yksinomaan haitallisia, potentiaalisia taudinaiheuttajia, on kuva bakteereista ja muista mikrobeista nykyisin monitahoisempi. Lääketieteellinen tutkimus selvittää nyt, voiko mikrobiston yksipuolisuus aiheuttaa tauteja. Ja nimenomaan sellaisia tauteja, jotka eivät ole tarttuvia.

Länsimaisten ihmisten sairastavuudessa on tapahtunut 1900-luvun mittaan merkittävä käänne. 1900-luvun puolivälin jälkeen tarttuvien tautien määrä on vähentynyt dramaattisesti – kiitos rokotteiden, antibioottien, parantuneen hygienian ja elintason. Sen sijaan ei-tarttuvien tautien määrä on kasvanut merkittävästi.

Samaan aikaan elinympäristömme on muuttunut entistä hygieenisemmäksi. Kaupunkilainen altistuu vähemmän ja harvemmille bakteereille kuin maalaisserkkunsa.

Samalla meissä elävä mikrobisto on yksipuolistunut, köyhtynyt.

Yksipuolinen mikrobisto lihavuuden yksi syy?

Jo pitkään tutkimus on osoittanut, miten liian hygieeninen ympäristö on yhteydessä allergioiden ja astman lisääntymiseen. Maatilojen lapsilla on vähemmän allergioita kuin kaupunkilaislapsilla, samoin rajan takaisessa Karjalassa allergiat ovat harvinaisempia kuin Suomessa.

– Immuunipuolustuksemme on kehittynyt torjumaan bakteereja ja viruksia. Kun ympäristössä ei juuri ole bakteereja, alkaa keho puolustautua vähän kaikkea vastaan. Tällainen on mekanismi allergian kaltaisten autoimmuunisairauksien taustalla, Huovinen selittää.

Puolustautuessaan keho synnyttää tulehduksen. Jatkuva tulehdustila puolestaan voi aiheuttaa elinvaurioita. Vauriot näkyvät etenkin suoliston limakalvoilla.

Iso kysymys onkin, voiko mikrobiston yksipuolisuus olla osasyy tulehduksellisiin sairauksiin.

Tulehduksellisiin sairauksiin Huovinen listaa muun muassa lihavuuden, sydän- ja verisuonitaudit, suolistosairaudet, ykkös- ja kakkostyypin diabetekset, jotkin iho- ja silmäsairaudet, sekä monet neurologiset sairaudet, kuten MS-taudin ja Parkinsonin taudin.

– Selvää on, että tulehdus on osa näitä sairauksia, mutta mikä on pitkäaikaisen tulehduksen merkitys näiden tautien synnyssä – se on epäselvää ja sitä pitää tutkia, Huovinen sanoo.

Terveyttä metsästä ja maaperästä

Jokainen meistä voi vaikuttaa oman mikrobistonsa koostumukseen. Yksinkertaisinta on tehdä se syömällä. Kasvisvoittoinen ruokavalio parantaa suoliston bakteeriston laatua. Sen sijaan kovin liha- ja sokeripitoinen ruokavalio muuttaa bakteeristoa tulehdusta suosivaan suuntaan.

Ruokavaliotaan muuttamalla suoliston bakteereihin voi vaikuttaa melko nopeastikin.

Ravinnon lisäksi ympäristömme vaikuttaa mikrobistoomme. Saamme elimistöömme koko ajan pieniä määriä mikrobeja hengityksen, ihon ja suun kautta.

Metsä tai vaikkapa karjasuoja kuhisee erilaisia mikrobeja. Voisiko siis kaupunkilainen kohentaa oman mikrobistonsa tilaa vaikkapa reippailemalla metsässä, potkimalla syksyn lehtiä ilmaan ja hengittämällä ilmaan nousseita maaperäbakteereja? Tai upottamalla kätensä sammalmättääseen?

– Ainakin itse liikun mahdollisimman paljon luonnossa, koska tiedän silloin altistuvani luonnon erilaisille mikrobeille. Tutkittua tietoa tästä ei kuitenkaan vielä ole riittävästi, Huovinen sanoo.

Toistaiseksi kukaan ei tiedä esimerkiksi sitä, miten pitkään luonnossa pitäisi oleilla, jotta saisi terveyttä ylläpitävän annoksen mikrobeja. Edes siitä ei ole tutkimustietoa, riittääkö pelkkä luonnossa kävely vai pitäisikö kädet upottaa sinne sammalmättääseen.

Aihe on hankala tutkittava, sillä on vaikea luoda tutkimusasetelmaa plaseboineen, jossa osa koehenkilöistä oleilisi luonnossa ja osa vain kuvittelisi tekevänsä näin. Toinen tie vakuuttavaan näyttöön olisi samaa todistavien tutkimusten suuri määrä.

Alustavaa näyttöä luonnon mikrobien vaikutuksesta kuitenkin on. Esimerkiksi Luonnonvarakeskuksen parin vuoden takainen tutkimus todistaa, että päiväkotilasten immuunijärjestelmän säätely parani, kun päiväkodin pihalle tuotiin kunttaa, siirtonurmea ja istutuslaatikoita. Muutos näkyi kuukauden kuluttua verikokeissa sekä ihon ja suoliston mikrobistossa.

Mielenkiintoinen kysymys on, miten luontokato vaikuttaa ympäristön mikrobistoon ja siten terveyteemme.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) taas tekee parhaillaan tutkimusta siitä, voiko metsämaalla käsiteltyjen eteismattojen avulla muuttaa kaupunkikotien mikrobistoa. Alustavien tulosten perusteella voi. Metsäisen maan bakteereja kulkeutui eteisestä kotien muihin huoneisiin ja ilmaan. Mitä siistimpi ja kliinisempi koti, sitä suurempi oli maton vaikutus.

Seuraavaksi THL:n on tarkoitus tutkia, onko kodin muuttuneella mikrobistolla vaikutusta kodeissa asuvien lasten terveyteen, etenkin astman kehittymiseen.

Huovisen mukaan erityisen tärkeää sairauksien ehkäisyn kannalta olisi, että altistuisimme mikrobeille monipuolisesti varhaislapsuuden – etenkin ensimmäisen elinvuoden aikana.

Monet Huovisen mainitsemat tulehdukselliset sairaudet kehittyvät vuosien tai vuosikymmenten kuluessa.

Hän tähdentää, että on myös ihmisiä, joille ei voi suositella luonnon mikrobi­kylpyjä. Esimerkiksi immuunipuutteisuutta aiheuttavalla lääkityksellä olevalle altistus maaperän bakteereille saattaa olla haitallista.

Miten luontokato vaikuttaa?

Mikrobien tutkiminen on päässyt tekniikan kehityttyä kunnolla vauhtiin vasta viime aikoina. Edelleenkin tutkimus on näytteenottoineen ja analyyseineen hyvin kallista. Tutkittavaa kuitenkin riittäisi.

Huovisen mukaan mielenkiintoinen on esimerkiksi kysymys siitä, miten luontokato vaikuttaa ympäristön mikrobistoon ja sitä kautta terveyteemme.

– Tähänastinen tietomme antaa viitteitä siitä, että meidän pitäisi ottaa huomattavasti vakavammin se, mitä luonnossa tapahtuu mikrobeille. Itse ainakin olen huolissani. 

Juttua varten on haastateltu myös tutkija Martin Täubelia Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimuksesta.