Seksuaaliseen häirintään ei puututa riittävästi

Neljäsosa työntekijöistä kokee, ettei työnantaja tee mitään estääkseen seksuaalisen häirinnän työpaikalla. Vain vajaa kolmasosa työnantajista on puuttunut rikolliseksi katsottavaan seksuaaliseen häirintään. Työntekijät haluavat vahvempaa puuttumista.

Akavalaisten liittojen yhteistyöllä toteutettiin jäsenkysely seksuaalisesta häirinnästä ja seksismistä työelämässä sekä niihin liittyneistä työnantajan toimenpiteistä. Suurin osa vastaajista ei ollut havainnut seksuaalista häirintää työyhteisössään viimeisten kolmen vuoden aikana. Kuitenkin silloin, kun seksuaalista häirintää on ilmennyt, on työyhteisöjen puuttumisessa asiaan ollut selvästi parantamisen varaa. Reilu kolmasosa kyselyyn vastanneista kertoi, että työnantaja on laatinut ohjeistuksen häirintätapausten varalta. Sisäinen koulutus ja häirintäyhdyshenkilöt ovat harvinaisempia.

Kyselyn tulokset kertovat, että naiset joutuvat pelkäämään seksuaalista häirintää enemmän kuin miehet, ja nuoret enemmän kuin vanhat. Selvästi turvattomin tilanne oli muun sukupuolisilla ja sukupuolivähemmistöön kuuluvilla. Heistä muita huomattavasti suurempi osuus vastasi olevansa melko tai täysin eri mieltä ’Minun ei tarvitse pelätä seksuaalista häirintää’ -väitteeseen. Avo­vastauksissa nousi esille kokemus siitä,  että naisten ja sukupuolivähemmistöjen häirintä otetaan useammin ja herkemmin esille kuin miesten. 

Loimulaisten vastaukset samoilla linjoilla

Loimulaisten vastaukset eivät kovin paljoa poikenneet kaikkien vastaajien keskiarvoista. Muihin kohdistuvan seksuaalisen häirinnän havaintoja omassa työyhteisössä oli vähemmän. Kysymykseen ”Oletko havainnut, että joku on joutunut seksuaalisen häirinnän kohteeksi nykyisessä tai viimeisimmässä työyhteisössäsi viimeisen kolmen vuoden aikana?” loimulaiset vastasivat keskimääräistä merkitsevästi vähemmän ”kyllä” (14 %) ja enemmän ”ei” (86 %) kuin kaikki vastaajat (18 % / 82 %).

Loimulaisista vastaajista seksuaalisen häirinnän kohteeksi viimeisten kolmen vuoden aikana oli joutunut 9 prosenttia, 7 prosenttia kasvokkain ja 2 prosenttia verkkoympäristössä. Noin kolmannes koetusta seksuaalisesta häirinnästä oli fyysistä. Häirinnän kohteiksi joutuneista rikolliseksi katsottavaa häirintää kokeneita oli 9 prosenttia eli 5 vastaajaa. He kaikki vastasivat sen aiheuttaneen ongelmia uralla etenemisessä.

Avoimista vastauksista nousi esille se, että seksististen ilmausten käyttäminen huumorin varjolla on vielä melko yleistä työpaikoilla. Keskusteluissa käytetään vielä sukupuolittuneita roolikäsityksiä, sukupuolten vähättelyä ja ulkonäkökommentteja. 

Mitä työnantaja on tehnyt estääkseen häirinnän?

Kysyttäessä sitä, mitä työnantaja on tehnyt seksuaaliseen häirintään liittyen lähes kaksi viidestä (39 %) ei osaa sanoa/halua vastata ja lähes neljäsosa (23 %) vastasi ”ei mitään”. Reilu kolmasosa (36 %) vastasi, että työnantaja on laatinut ohjeistuksen seksuaalisen häirinnän varalle ja vain noin kymmenesosa, että työnantaja on nimennyt yhdyshenkilön (11 %) ja järjestänyt seksuaalinen häirintä –koulutusta joko esihenkilöille (9 %) tai koko henkilöstölle (9 %).

Loimulaisista vastaajista nousi esille se, että kaikkia vastaajia matalampi osuus, 39 prosenttia, oli täysin samaa mieltä väitteestä ”Työyhteisössä puututaan seksuaaliseen häirintään, jos sellaista ilmenee”. Kaikista vastaajista täysin samaa mieltä oli 44 prosenttia. Väitteeseen ei osannut tai halunnut vastata 32 prosenttia, kun kaikista vastaajista vain 24. Avovastauksissa nousi esille, että miesvaltaisilla tai -johtoisilla työpaikoilla asiaa ei aina oteta vakavasti.

– Loimun jäsenten lakineuvontaan seksuaaliseen häirintään liittyviä yhteydenottoja ei onneksi ole tullut kovin montaa. Esille tuleviin häirintätapauksiin tuleekin puuttua välittömästi työpaikkatasolla, toteaa Loimun juristi Anna Kytömaa.

Häirintä aiheuttaa uhreille erilaisia seurauksia. Lievimmillään uhri jää pois työpaikan sosiaalisista tapahtumista, vakavimmillaan asialla on terveys­vaikutuksia. Häirintä voi vaikuttaa myös uralla etenemiseen, etenkin jos häiritsijä on johtavassa asemassa. Seuraukset ovat vakavia, siksi siihen on aina puututtava. Yksikin tapaus on liikaa. 

Klikkaa graafi isommaksi.
Klikkaa graafit isommaksi.
Klikkaa graafi isommaksi.
Klikkaa graafit isommaksi.
Klikkaa graafit isommaksi.

Reilu viidennes seksuaalista häirintää kokeneista ei ryhtynyt mihinkään toimenpiteisiin sen vuoksi.

Kysely seksuaalisesta häirinnästä ja seksismistä työelämässä sekä toimenpiteistä, joilla seksuaalisen häirintään ja seksismiin on työpaikoilla puututtu, toteutettiin 17 akavalaisen liiton jäsenille. Kyselyn aineisto kerättiin 30.5.–18.6. 2023 välisenä aikana. Tiedonkeruu toteutettiin kolmella kielellä (suomi, ruotsi ja englanti). Loimussa kyselylinkki lähetettiin joka toiselle jäsenelle, yhteensä 8 026 (11 % koko kohdejoukosta). Kyselyyn vastasi yhteensä 5 931 henkilöä, heistä 670 loimulaisia. noin 8,3 prosenttia. Loimulaisten vastausprosentti oli aivan kyselyn kärkikastia, ja vastaukset olivat hyvin lähellä kyselyn keskiarvoja. 

Kyselyssä seksuaalisella häirinnällä tarkoitetaan sanallista, sanatonta tai fyysistä, luonteeltaan seksuaalista ei-toivottua käytöstä, jolla loukataan henkilön henkistä tai fyysistä koskemattomuutta luomalla uhkaava, vihamielinen, halventava, nöyryyttävä tai ahdistava ilmapiiri. Seksismi tarkoittaa sellaisia tekoja tai näkemyksiä, jotka väheksyvät, alistavat tai syrjivät henkilöä sukupuolen, sukupuoli-identiteetin tai sukupuolen ilmaisun perusteella. Sukupuoli­vähemmistöllä viitataan henkilöihin, jotka eivät koe syntymässä määriteltyä sukupuolta omakseen tai joiden sukupuoli, sen ilmaisu ja kokemus eivät vastaa normatiivisia käsityksiä sukupuolesta ja jotka itse määrittelevät kuuluvansa johonkin sukupuolivähemmistöön, kuten transsukupuoliset, transvestiitit, muunsukupuoliset tai intersukupuoliset.

Vastaajarakenne: Vastaajista 69 % oli naisia ja 27 % miehiä. 78 % ei kokenut kuuluvansa mihinkään vähemmistöön. Seksuaalivähemmistöön kuului 8 % ja sukupuoli­vähemmistöön 2 % vastaajista. Alle 40-vuotiaita oli 32 % vastaajista.

Lataa artikkeli

  • Tämä artikkeli (pdf)