Unelmien ura Kainuussa

Vesienhoidon suunnittelu on Kimmo Virtasen päätehtävä, toki pienessä virastossa vesistöasiantuntijan tehtäviin kuuluu muutakin. Virtanen tekee myös vedenlaatulausuntoja ja ottaa lupalausunnoissa kantaa mahdollisiin vesistövaikutuksiin. 

Suomi on jaettu kahdeksaan vesienhoitoalueeseen, joille tehdään vesienhoitosuunnitelmat ja niiden toimenpideohjelmat joka kuudes vuosi. 

– Koordinoin myös pintavesien tilan seurantaa, eli näytteenoton suunnittelua ja seurantakohteiden valintaa, Virtanen kertoo. 

Vaikka Virtanen aloitti uransa kalojen parissa, eivät hänen työnsä enää liity suoraan kaloihin. Ainoastaan kalojen elohopeapitoisuudet osana pintavesien tilan seurantaa viittaavat eväkkäisiin.

Työpäivät kuluvat pääasiassa tietokoneen ääressä, maastotöihin Virtanen pääsee mielestään liian vähän. Onneksi kuitenkin silloin tällöin on vedettävä kumpparit jalkaan ja lähdettävä tarkastuskäynnille.

Kun veden laatuun liittyy huolta, kuntalaiset ottavat herkästi yhteyttä ELY-keskukseen. 

– Ihmiset ovat tänä päivänä melko valveutuneita ja seuraavat ympäristön tilaa tarkasti. Tänä kesänä eräs rouva Puolangalta otti yhteyttä ja kertoi huolestuneensa naapuritilan pelto-ojasta, joka laskee suoraan järveen.

Varsinkin jos alueella on kaivostoimintaa tai turvetuotantoalue, niin kuntalaisten huoli herää herkästi. 

Vaahto järven rannassa tai joessa on melkein vuosittain toistuva huolenaihe. 

– Kun vedessä on aineita, jotka poistavat pintajännityksen, niin veden liike saa aikaan vaahdon muodostumista, Virtanen kertoo. 

Pintajännityksen poistava aine ei välttämättä ole saaste, mitä ensimmäisenä epäillään, varsinkin kaivoksien vaikutusalueella. Syy voi myös olla peräisin runsaista sateista, jotka huuhtovat kaikenlaisia aineita valuma-alueelta vesistöihin. Joskus vaahtoon sekoittuu leväkasvustoa tai siitepölyä, ja tuloksena on vastenmielinen mössö.

Työtä vesistöjen puolesta

Suomen pintavesien tilaa tarkastellaan sekä ekologisen että kemiallisen tilan perusteella. Pinta­vesien ekologinen tila jaetaan viiteen luokkaan – erinomainen, hyvä, tyydyttävä, välttävä ja huono. Tila määritellään planktonlevien, vesikasvien, kalojen ja pohjaeläinten mukaan. Myös ravinteet, pH ja näkösyvyys vaikuttavat luokitteluun.

Pintavesien ekologinen tila vaihtelee paljon maan eri osissa. Huonoin tilanne on maatalousvaltaisilla alueilla Etelä-Suomessa, paras Lapissa.

– Meillä Kainuussa vesien tila on hyvä, eli pintavesien tila on joko erinomainen tai hyvä. Maataloutta on vähän suhteessa eteläiseen Suomeen. Toki meillä on ojitettu suuri osa soista, ja ojat työntävät vesiin kiintoainesta, ravinteita ja humusta.

Kuhmon erämainen Lentua on hieno esimerkki erinomaisessa tilassa olevasta kainuulaisesta, säännöstelemättömästä järvestä. Mutta sielläkin on näkyvissä veden väriarvon nousu viimeisten vuosien aikana. Veden tummuminen on seurausta maankäytöstä, lähinnä ojituksista ja avohakkuista, sekä ilmastonmuutoksen vauhdittamasta sadannan ja pintavalunnan kasvusta.

Kun vesistön tila huononee erinomaisesta hyvään, on sen ekosysteemissä tapahtunut jo havaittavia muutoksia huonompaan suuntaan.

Pintavesien kemiallinen tila jaetaan hyvään tai hyvää huonompaan luokkaan. Valitettavasti kaikki maamme vesimuodostumat kuuluvat jälkimmäiseen, suurimpana syypäänä elohopea ja palonestoaineet. Nämä pahalaiset leviävät kaukokulkeumina, ja elohopeaa huuhtoutuu vesistöihin myös maaperästä.

Pintavesien tilan parantaminen on Virtasen mielestä vaativa, jopa lohduton tehtävä. Tuloksia on vaikea saavuttaa, mutta sitkeä ja pitkäjänteinen työ vesien eteen on ainoa vaihtoehto.

Toiveena ura Kainuussa

Helsinki ei Kainuun poikaa houkuttanut, mutta opinnot kalojen parissa kuitenkin saivat Virtasen sinne useaksi vuodeksi. Virtanen valmistui vuonna 1995 Helsingin yliopistosta maa- ja metsätaloustieteiden maisteriksi pääaineenaan kalataloustiede. 

Valmistumisen jälkeen Virtanen työllistyi Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen kalanviljelylaitokselle Paltamoon, Kajaanin naapuriin. Siellä hän selvitteli muun muassa Oulujärveen istutettujen taimenien ja järvilohen eri kantojen menestymistä ja istutus­tulosta. 

– Tein myös selvityksen Oulujärven kuhan ja taimenen ravinnonkäytöstä. Selvityksen tulos oli, että kuha syö kuoretta ja taimen muikkua, Virtanen naurahtaa.

Kainuu on lahja minulle, vaikken minä olisikaan lahja Kainuulle.

Loppujen lopuksi Virtasen työura kalojen kanssa mahtui pariin vuoteen. Vuoden 1997 keväällä hän pääsi hanketehtäviin Kainuun ympäristökeskukseen, missä työtehtävät liittyivät vesien tilaan ja vesistöjen tilan parantamiseen. 

EU:n vesipolitiikan puitedirektiivi tuli voimaan vuonna 2000, ja sen velvoittama vesienhoidon suunnittelu takasi Virtaselle pysyvän työpaikan vesienhoidon parissa vuodesta 2005 eteenpäin.

– Voisin sanoa, että työura on ollut unelmieni täyttymys: saan tehdä oman alani työtä Kainuussa. Kainuu on lahja minulle, vaikken minä olisikaan lahja Kainuulle, Virtanen veistelee.

Työhönsä tyytyväinen mies

Jos jollain on käsitys kainuulaisista miehistä jäyhinä tuppisuina, niin Kimmo Virtanen ravistelee stereotypioita. Hän puhuu paljon ja vuolaasti, nauraa herkästi ja hereästi ja hakeutuu mieluusti ihmisten pariin.

Ihmisten kanssa hyvin pärjäävä Virtanen valittiin viime vuonna työpaikan luottamusmieheksi. Luottamustoimi ammattiliitossa on vielä tuore, mutta jo ensimmäisestä koulutuksesta hän kertoo saaneensa paljon.

– Uskoisin, että minusta tykätään niin työkavereiden kuin päällystön puolella, ja silloin on helppo olla sovittelijana.

Työstään Kimmo Virtanen tykkää niin paljon, ettei hän aio jäädä eläkkeelle ennen kuin avaimet viedään häneltä väkisin. Parasta työssä on hänen mielestään ihmiset, niin työkaverit kuin laajat verkostot alan ihmisten kanssa kautta maan.

Solakan maratoonarin ja himohiihtäjän annoskoot herättävät ihmetystä ja hilpeyttä kanssaihmisissä. Seminaarin lounasjonosta joku hihkaisee, että jätitkö meille muille mitään. Hyvä ruoka ja pitkät keskustelut saavat Virtasen viipymään pitkään pöydän ääressä.

Innokas kalamies hakeutuu vesien äärelle myös vapaa-aikanaan. Lomaan kuuluivat tänäkin kesänä viikko Inarissa ja toinen Norjassa kalastellen, ja sulavesikauden aikana lähikohteissa tulee kalasteltua lähes joka viikonloppu.