Antibioottiresistenssi on hidas pandemia

Antibioottiresistenssi on kohonnut vähitellen yhdeksi ihmisten suurista terveysuhista. Vaikka Suomessa tilanne on moniin maihin verrattuna hyvä, ennusteet herättävät huolta. 

Toisin kuin koronan kaltaiset äkilliset pandemiat, mikrobilääkeresistenssi leviää tasaisen hiljalleen. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n johtavan asiantuntijan Jari Jalavan mukaan antimikrobinen resistenssi on monella tapaa hidas pandemia. Se ei pysäytä yhteiskuntaa kerralla, vaan kasvaa hitaasti pitkällä aikavälillä.

– Resistenttien bakteeri-infektioiden aiheuttama kuolleisuus on kasvussa, erityisesti 75–90-vuotiaiden ryhmissä. Taustalla on antibioottiresistenssin yleistymisen lisäksi väestön ikääntyminen, perussairaudet ja hoitolaitoksissa vietetty aika, Jalava kertoo.

Maailmanlaajuisen kuolleisuuden kokonaismäärää ennustavat mallinnukset eivät maalaa järin positiivista kuvaa. Tunnetun O’Neillin raportin mukaan antibioottiresistenssiin linkittyvät vuosittaiset kuolemantapaukset voivat nousta jopa 10 miljoonaan vuoteen 2050 mennessä. Näin ollen antibioottiresistenssistä saattaa tulla syöpien kaltainen ongelma ihmiskunnalle jo 15 vuodessa. Mallinnuksissa on kuitenkin suuri vaihteluväli, ja kehitykseen on mahdollisuuksia vaikuttaa oikeilla toimenpiteillä. Tutkijat korostavat antibioottien käytön vähentämisen merkitystä.

– Antibioottien käyttömäärä on ihan keskeinen vaikuttava tekijä ja lisäksi käytettävien antibioottien tulisi olla mahdollisimman kapeakirjoisia, Ruokaviraston johtava tutkija Suvi Nykäsenoja painottaa.

Maailmanlaajuisesti antibiootteja määrätään ihmisille edelleen paljon hengitystieinfektioihin, joista kuitenkin jopa 90 prosenttia on virusten aiheuttamia tauteja. Jalavan mukaan yksi syy tähän saattaa löytyä siitä, että sopivia nopeita diagnostisia testejä ei ole ollut käytössä vielä kovin pitkään. Potilaiden vaatimukset ja terveydenhuollon kiire saattavat myös osaltaan vaikuttaa tilanteeseen.

Eläinten antibioottiresistenssiä seurataan tarkasti

Antibioottiresistenssin kehittyminen aiheutuu vahvasti myös eläinlääkinnästä. Jalavan mukaan maailmanlaajuisesti eläintuotannossa käytetään jopa kaksinkertainen määrä mikrobilääkkeitä ihmisten käyttöön verrattuna. Monissa maissa lääkkeitä on käytetty vuosikymmeniä myös tuotantoeläinten kasvun edistämiseen, mikä on entisestään kiihdyttänyt resistenttien kantojen kehittymistä.

Suomessa eläinten antibioottiresistenssiä seurataan tarkasti EU-ohjelman ja kansallisten hankkeiden kautta. Ruokavirasto koostaa FINRES-Vet-raportteja, joissa seurataan eläinten bakteerien resistenssitilanteen kehittymistä. Nykäsenojan mukaan pidemmän aikavälin seuranta piirtää Suomen kehityksestä kaksijakoisen kuvan. Toisaalta Suomi on Euroopan mittakaavassa hyvässä tilanteessa, mutta selkeitä trendejä myös tilanteen heikkenemisestä on havaittavissa.

Erityisesti MRSA:n lisääntyminen siantuotannossa on kohonnut varsin korkeaksi. Nykäsenojan mukaan MRSA-positiivisten teurassikaerien osuus on noussut Suomessa 2000-luvun alun noin 22 prosentista jo lähes 80 prosenttiin viimeisimmässä selvityksessä vuosina 2016–2017.

– Lihan syönti ei kuitenkaan ole mitenkään merkittävä tartuntariski, kunhan keittiöhygieniasta huolehditaan ja ruoka kypsennetään asianmukaisesti. Jatkuvassa eläinkontaktissa sekä tiloilla että teurastamoissa riskit ovat suurempia, Nykäsenoja kertoo.

Kampylobakteerien siprofloksasiiniresistenssi on myös lisääntynyt 2010- ja 2020-luvuilla Suomessa. Broilereilla taso on vaihdellut, mutta sioilla noin neljännes kannoista on resistenttejä. ESBL-bakteerien määrässä on puolestaan tapahtunut iso käänne parempaan: esiintyvyys broilerinlihassa on romahtanut kymmenessä vuodessa. Suomessa taso on laskenut 22 prosentista alle prosenttiin.  

EU:n alueella huolena ovat nyt myös karbapeneemeille resistentit suolistobakteerit, joita kuitenkaan Suomessa ei ole ainakaan toistaiseksi todettu tuotantoeläimissä.

– Arvellaan, että joissakin EU-maissa ne ovat tarttuneet ihmisistä eläimiin. Jos bakteerit vakiintuvat ja leviävät tuotantoeläimillä, ne voivat myöhemmin siirtyä jälleen takaisin ihmisiin, Nykäsenoja kertoo.

Mitä meillä tehdään oikein?

Paikallisella tasolla bakteerien leviämisen kannalta ratkaisevia toimia on yleisen hygienian ja sanitaation tason nostaminen sekä hoitolaitosten hygieniasta ja elintarviketurvallisuudesta huolehtiminen.

– Kun me THL:ssä laadimme WHO:lle raportteja resistenssin hallinnasta, yksi heidän kysymyksistään on, että kuinka suuressa osassa terveydenhuoltolaitoksista on pääsy juoksevaan veteen ja saippuaan. Meille kysymys tuntuu hämmentävältä, mutta maailmassa tosiaan on yhä alueita, joissa jopa puolessa hoitolaitoksista ei ole juoksevaa vettä ja saippuaa, Jalava kertoo.

Maailmanlaajuisesti antibiootteja määrätään ihmisille edelleen paljon hengitystieinfektioihin, joista kuitenkin jopa 90 prosenttia on virusten aiheuttamia. 

Ihmisten kasvava liikkuvuus tekee resistenteistä bakteereista globaalin ongelman, ja myös suomalaiset ovat ahkeria matkustajia. Miten Suomi on siitä huolimatta pystynyt pysyttelemään antibioottiresistenssin suhteen kohtuullisen hyvässä tilanteessa?

– Eurooppalaiset vieraat kysyivät minulta juuri tuon saman kysymyksen. Mitään poikkeuksellista ei ole tehty, vaan vain pitkäaikaista, määrätietoista resistenssin torjuntaa, seurantaa ja jatkuvaa työtä arjessa. Professori Pentti Huovinen on ollut meillä yksi varhaisia vaikuttajia. Suomen verrattain hyvä tilanne voidaan kuitenkin helposti menettää, jos työhön ei resursoida jatkossakin, Jalava painottaa.

Suomessa varovaisen hyvää tilannetta ylläpitävät osaltaan myös antibioottien vähäinen käyttö eläintuotannossa.

– Esimerkiksi tuotantopolven broilereille ei Suomessa anneta antibiootteja lainkaan. Se on kansainvälisesti aika poikkeuksellista, Nykäsen­oja huomauttaa.

EU panostaa nykyään paljon resistenssin torjuntaan ja seurantaan. Myös diagnostiikka kehittyy vauhdilla. Torjuntatyön ytimessä on molempien tutkijoiden mukaan kuitenkin se, että antibiootteja tulisi käyttää entistä harki­tummin.