Opintoja tarjolla, työtä ei
Työvoiman liikkuvuutta tutkinut Markku Sippola selvittää parhaillaan yliopistosta valmistuneiden epätyypillisiä ryhmiä edustavien henkilöiden sijoittumista työelämään. Vielä julkaisemattomassa tutkimuksessaan hän soveltaa haastatteluihin perustuvaa kvalitatiivista lähestymistapaa.
Haastateltujen joukossa muodostavat kiinnostavan ja heterogeenisen pienen ryhmänsä neljä Suomessa opiskellutta ulkomaalaistaustaista henkilöä, jotka ovat tulleet eri puolilta maailmaa ja opiskelleet Suomessa eri yliopistoissa.
– Sekä heidän tarinansa että se eetos, joka sieltä huokuu, ovat hyvin kiinnostavia. Kaikki ovat tulleet Suomeen englanninkielisten maisteriohjelmien houkuttelemina ja he ovat myös pyrkineet jäämään tänne työmarkkinoille, Sippola kertoo.
Kaikilla tärkeimpänä syynä Suomeen hakeutumiselle oli opetuksen ilmaisuus tai edullisuus ja sen erinomainen laatu.
– Euroopan unionin ulkopuolelta tulleille opiskelu on ollut edullista ja unionin alueelta tulleille ilmaista. Ja maksullisestikin opiskelleet ovat saaneet stipendirahoitusta, Sippola kertoo.
– Suomi on kiinnostanut heitä nimenomaan korkeatasoisen koulutuksen maana. Eikä heidän ole tarvinnut pettyä, sillä heidän mielestään professorien omistautuneisuus on ollut esimerkillistä ja heiltä saatu ohjaus hyvätasoista. Myös opetushenkilökunnan englannin kielen osaamista he ovat pitäneet todella hyvänä.
Useimmat heistä ovat sen sijaan olleet pettyneitä siihen, kuinka heikkoa työelämärelevanssia hankittu koulutus tuotti. Suomen työmarkkinat eivät ottaneet heitä vastaan sillä tavoin, kuin he olisivat halunneet.
– Maamme on ollut heille yhteiskuntana miellyttävä kokemus, koska kaikki halusivat jäädä tänne. Valitettavasti jatkomahdollisuudet valmistumisen jälkeen ovat olleet heikot.
Työllistymisen hankaluudelle löytyi useampia syitä.
– Isoin heikentävä tekijä oli suomen kielen puutteellinen taito, joka tulee vastaan viimeistään työhaastattelussa. Osittain siitä syystä ulkomaalaiset opiskelijat liikkuvat pääasiassa omissa porukoissaan, jolloin opiskeluaikana syntyvät verkostot ja sosiaalinen pääoma jäävät heillä ohuiksi, Sippola pahoittelee.
– Niin ei tarvitsisi olla, sillä haastateltavat olivat mielestäni hyvin nohevia opiskelijoita, jotka ovat menestyneet ja viihtyneet opinnoissaan ja ovat selvästi akateemisesti, älyllisesti ja teoreettisesti suuntautuneita.
Suomi on edelleenkin ulkomaalaiselle koulutetulle houkutteleva paikka, vaikka täkäläiset työmarkkinat ovat heille kauheat.
Yksi tutkituista lähetti valmistuttuaan usean vuoden aikana satoja työhakemuksia. Valtaosaan niistä hän ei saanut ikinä edes vastausta ja haastatteluun hänet kutsuttiin vain muutaman kerran.
– Vaikka hän oli saanut täältä yhteiskuntatieteen maisterin paperit erinomaisin arvosanoin, hän lopulta pääsi töihin vasta kouluttautumalla uudelleen IT-puolen asiantuntijaksi. Itse ihmettelin, miten sinnikäs ja lahjakas nuori ihminen halusi silti pysyä täällä. Myös mukana tuotu poikakaveri kouluttautui ja on saanut täältä töitä, Sippola sanoo.
– Se osoittaa, että Suomi on edelleenkin ulkomaalaiselle koulutetulle ihmiselle houkutteleva paikka, vaikka täkäläiset työmarkkinat ovat heille kauheat. Haastateltavat arvostivat täällä turvallisuutta, rauhallisuutta, hyvää terveydenhoitoa ja sosiaaliturvaa sekä sitä, että täällä on hyvä pistää lapset ilmaiseen ja laadukkaaseen kouluun.
Myös yliopisto näyttää hoitaneen ulkomaiset opiskelijansa hyvin. Sippola toivoo, että se hoitaisi yhtä hyvin myös heidän työllistymisensä.
– Se on se kritiikin kärki, joka heillä on Suomen yliopistojärjestelmää kohtaan: miksei heille tarjottu koulutuksen aikana tietoa Suomen työmarkkinoista ja miksei heitä ohjattu rekrytointitapahtumiin tai jopa tilaisuuksiin, joissa olisi kohdattu potentiaalisia työnantajia?
Lue lisää aiheesta
Veto- ja pitovoimaa koulutetuille ulkomaalaisille