Puutarhatieteilijä kasvintuotannon tutkijana 

Varsinais-Suomessa mutkaisen maantien varrella Piikkiössä sijaitsee yksi Luonnonvarakeskuksen (Luke) tutkimus- ja asiantuntijaorganisaation kahdestakymmenestäkahdesta toimipaikasta. Siellä keskitytään puutarhatuotannon tutkimukseen avomaalla, kasvutunneleissa ja kasvihuoneissa. Erikoistutkija Terhi Suojala-Ahlfors aloitti työt silloisessa Maatalouden tutkimuskeskuksessa (MTT) kolmekymmentä vuotta sitten. 

Siihen aikaan työ sisälsi nykyistä enemmän kollegoiden kohtaamista. Piikkiöstä matkustettiin tapaamisiin ja kokouksiin niin Jokioisiin, Mikkeliin kuin Helsinkiinkin. Kontaktien solmiminen ja verkostoituminen tapahtuivat luontevasti. 

Nyt etäyhteydet ovat helpottaneet työtä, vaikka tapaamiset ovat vähentyneet. Eri alojen tutkijoiden keskinäinen yhteistyö on lisääntynyt entisestään. Suojala-Ahlfors asuu Raumalla, työskentelee enimmäkseen etänä ja käy Piikkiössä parina päivänä viikossa. 

Työtahti on tiivistynyt  

Suojala-Ahlfors kertoo, että nykyisin on aiempaa vähemmän aikaa vapaaseen jutusteluun. Työtahti on tiivistynyt. Aiemmin Piikkiössä oli myös enemmän työvoimaa. 

– Nimikkeeni on vaihtunut moneen kertaan, mutta olen tehnyt pääsääntöisesti avomaavihannestuotantoon liittyvää tutkimusta. Urani alussa päätavoitteena oli saada hyvä, iso ja laadukas sato. 

Nyt ympäristönäkökulmat otetaan eri tavalla huomioon, mikä tekee tutkimuksesta mielenkiintoista. Lannoitteita käytetään vain sen verran kuin on tarve. Kasviensuojelussa pyritään kehittämään muita kuin kemiallisia keinoja tuholaisten ja tautien torjuntaan. Pinnalle on noussut kasvihuonekaasupäästöjen hillitseminen ja monimuotoisuuden edistäminen. 

Luonnonvarakeskus vietti tänä vuonna kymmenvuotisjuhliaan. Luke syntyi MTT:n, Metsäntutkimuslaitos Metlan, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen sekä maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskus Tiken yhdistyessä. 

Vaikka työn sisältö säilyi samana, Luken synty oli muutosten aikaa ja siihen liittyi paljon epätietoisuutta. Yhdessä vaiheessa tutkijat sijoitettiin yliopistokaupunkeihin ja Luken päätoimipaikkoihin. Suojala-Ahlfors työskenteli pari vuotta Turussa mutta palasi Piikkiöön, kun Luke antoi tutkijoille jälleen mahdollisuuden työskennellä koetoimintapaikoillaan. Piikkiössä vallitsee mukava ilmapiiri ja työurat ovat pitkiä. 

Tutkimusta käytännön tarpeisiin 

Kiinnostus vihannesten, puuntaimien ja kukkien kasvatukseen vei maatalon tyttären Viikkiin Helsingin yliopistoon opiskelemaan. Hän näki sattumalta jossain lehdessä jutun, jossa kerrottiin puutarhatiedettä opiskelevasta henkilöstä, ja innostui. 

– Työni liittyy ammattimaisen puutarhantuotannon kehittämiseen. Se on projektityötä, joka alkaa projektin valmistelulla ja rahoituksen hankkimisella. Rahoituksen järjestäminen korostuu nykyisin aiempaa enemmän ja vie paljon aikaa.

Suojala-Ahlfors on tutkinut paljon vihannesten ravintotalouteen liittyviä asioita. Esimerkiksi tällä hetkellä hän on mukana typpilannoitukseen ja viherlannoitukseen liittyvissä projekteissa. Työ elää vuoden kiertokulun mukaan. 

Työ on monipuolista. Tutkija nauttii, kun kevät tulee ja koetoiminta lähtee jälleen alusta. Hänen tutkimansa kasvit ovat yksivuotisia. Syksyllä hän huokaisee helpotuksesta, kun kaikki kenttäkokeet on tehty. 

Luken infrayksikön ammattilaiset hoitavat käytännössä kokeiden hoitotyöt, mutta Suojala-Ahlfors osallistuu siihen sen verran, että kosketus käytännön työhön säilyy. Kiireisinä aikoina hän on mukana myös näytteiden otossa ja käsittelyssä. 

Kesällä hän on enemmän Piikkiössä kuin talvella. Työhön kuuluu kenttäkokeiden suunnittelu ja valmistelu sekä kokeiden toteutuksen seuranta. Talvisaikaan hän analysoi tuloksia ja kirjoittaa artikkeleja sekä raportteja. 

Puutarhatuotantoa ei juuri nosteta esille, kun puhutaan suomalaisen maatalouden tulevaisuudesta.

Tutkimus pyrkii löytämään käytännönläheisiä ratkaisuja vihannestuotannon haasteisiin.  Se hyödyntää viljelijöitä ja koko toimialaa. 

– Haluaisimme tehdä nykyistä kansainvälisempää työtä, mutta suomalainen puutarhatutkimus tähtää erityisesti kotimaisen tuotannon vahvistamiseen. 

Ravitsemussuositukset suosittelevat syömään enemmän kasviksia kuin nyt syödään. Suojala-Ahlfors etsii muiden tutkijoiden kanssa mahdollisuuksia tuottaa enemmän kasviksia kulutuksen kasvaessa. Hän oli mukana laatimassa politiikkasuositusta toimialansa elinvoimaisuuden ja kasvun varmistamiseksi. 

– Puutarhatuotantoa ei juuri nosteta esille, kun puhutaan suomalaisen maatalouden tulevaisuudesta. Se on kuitenkin taloudellisesti merkittävä toimiala ja työllistää paljon. 

Työt ajallaan valmiiksi

– Koen tekeväni merkityksellistä työtä. Ymmärrys lisääntyy pienin askelin, vaikkei yksi projekti maata mullistakaan. Asiantuntemukseni on karttunut ja hallitsen paljon asioita laaja-alaisesti. Haluaisin paneutua nykyistä syvällisemmin asioihin. 

Tutkimuksen lisäksi Terhi Suojala-Ahlfors on mukana geenivarojen suojelu-  ja säilytystyössä. Luke ylläpitää kasvullisesti lisättävien viljelykasvien kansallista geenivarakokoelmaa ja edistää viljelykasvien monimuotoisuuden suojelua. Siemenistä ylläpidettävien peltokasvien osalta säilytyksestä vastaa Pohjoismainen Geenivarakeskus, NordGen, joka sijaitsee Ruotsissa. 

Suojala-Ahlfors aloitti tutkijana 24-vuotiaana ja väitteli tohtoriksi 29-vuotiaana. Lasten syntyessä hänellä oli työkokemusta jo sen verran, että hän halusi viettää aikaa lasten kanssa kotona. Perhevapaiden jälkeen vei aikansa, ennen kuin työn sisältö jälleen vakiintui ja uudet projektit täyttivät työpäivät. 

Terhi Suojala-Ahlfors pyrkii tekemään työt ajallaan välttyäkseen viime hetken kiireeltä. Hän haluaa, että työt ovat hallinnassa, vaikka työ on usein pirstaleista ja koostuu monesta projektista.  

– Pidän siitä, että saan asioita valmiiksi. 

Terhi Suojala-Ahlfors, 54

• Ylioppilaaksi 1989 Orimattilan lukiosta 
• Maatalous- ja metsätieteiden maisteriksi 1994 Helsingin yliopistosta, pääaineena puutarhatiede
• Väitöstutkimus puutarhatieteestä 2000, aihe liittyi porkkanan kehitykseen ja varastokestävyyteen
• Työpaikat: Kotipuutarha-lehden toimittaja, Projektitutkijaksi 1995 Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskukseen (MTT) Piikkiöön, vakinaistettiin tutkijaksi 1999. Nyt erikoistutkija Luonnonvarakeskuksessa (Luke) Piikkiössä