Ruukin tutkimusmaatila on auki maailmalle

Pohjois-Pohjanmaalla eletään maatalou­den pohjoisilla äärirajoilla. Täällä maatalous painottuu nurmen ja rehu­viljan viljelyyn sekä naudanlihan ja maidon tuotantoon. Niiden tutkimukseen keskitytään myös Luonnonvarakeskuksen Ruukin tutkimusmaatilalla. 

Ruukki on tunnettu turvepeltotutkimuksistaan, vaikka tosiasiassa vain reilu 20 hehtaaria tilan 90 peltohehtaarista on turvepeltoja. Tilalla on lisäksi Suomen ainoa naudanlihatutkimuksen navetta, kertoo Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Maarit Liimatainen Tuotantojärjestelmät-­yksiköstä, nurmet ja kestävä maatalous -ryhmästä.

Luonnonvarakeskuksella on kaikkiaan kolme maatalouden tutkimustilaa, jokainen eri kasvuvyöhykkeellä. Tiloista suurin on Jokioisten kasvintuotantoon keskittyvä maatila Kanta-Hämeessä. Pohjois-Savossa Maaningalla mielenkiinto on lypsykarjan nurmirehussa ja maidontuotannossa. 

Ruukin tutkimusaseman satavuotisen historian aikana sekä maatalous että toimintaympäristö ovat muuttuneet valtavasti. Myös tutkimusaiheet ovat vaihtuneet: perunan, marjojen tai kasvi­huonevihannesten tutkimusta ei enää tehdä.

Yksi hyvin selkeä muutos näkyy Ruukin pelloilla: turvepeltojen hiilestä suuri osa on hajonnut ja haihtunut ilmakehään ja vesiin.  

Monet näistä entisistä turvepelloista ovatkin tätä nykyä luokiteltavissa multaviksi kivennäispelloiksi, Maarit Liimatainen toteaa.

Tarkat tutkimusalustat turve- ja kivennäispelloilla

Liimataisen oma mielenkiinto kohdistuu erityisesti turvepeltojen kasvihuonekaasupäästöihin ja vesistö­kuormitukseen. Miten turvepeltoja viljellään niin, että saadaan hyvä sato, mutta minimoidaan viljelyn negatiiviset vaikutukset ympäristöön?

Ruukissa tällainen tutkimus onnistuu. 

NorPeat ja NorMi ovat tutkimusalustoja, joilla tutkimusjakso kattaa koko nurmikierron, eli viidestä seitsemään vuotta. NorPeat on turvepelto, jossa on altakastelumahdollisuus. Vesi siihen otetaan varastoaltaasta, johon yläpuolisen valuma-alueen vesiä kerätään kasteluvedeksi. 

– Salaojitettu NorMi-kivennäispelto on samassa viljelyrytmissä kuin NorPeat, joten meidän on mahdollista vertailla turve- ja kivennäispeltojen välisiä eroja vaikkapa kasvihuonekaasupäästöissä, Liimatainen kuvailee.

Tutkimuspeltojen maaperän kosteutta ja lämpötilaa seurataan jatkuvatoimisilla mittareilla, ja pyörrekovarianssitorni mittaa kasvihuonekaasupäästöjä ympäri vuoden. NorPeat-pellolla myös salaojien ja pintavalunnan vedenlaatua seurataan tarkasti.

Pitkät mittausjaksot tarjoavat houkuttelevaa taustadataa tutkijoille. 

Luonnonvarakeskuksen tutkimusalustoja avataan myös kansainvälisille tutkimusmarkkinoille. NorPeat-tutkimusalusta on nyt AnaEE-verkostossa (Analysis and Experimentation on Ecosystems). Verkoston sivuilla on kuvattu, mitä alustalla voidaan tutkia ja mitä taustadataa on tarjolla. 

Pohjoissuomalainen turvepelto lienee eksoottinen tutkimuskohde monelle eurooppalaiselle tutkimusryhmälle, Liimatainen naurahtaa.

Ensimmäiset espanjalaiset tutkijat ovat tulossa Ruukkiin ensi kesänä.

Kuivuutta ennakoiden 

Ruukissa on huippuunsa vietyjen tutkimusalustojen lisäksi myös peltoja, joissa voi tehdä lyhytaikaisempia pelto- tai ruutumittakaavan kokeita.

Rahkasuo on yksi tällainen pelto, jossa tutkimusta ei ole sidottu nurmikiertoon. Nimestään huolimatta Rahkasuo on nykyisin multava kivennäispelto, alkujaan suosta raivattu. Suuri osa turpeesta on hajonnut vuosikymmenien aikana. 

Rahkasuolla on salaojituslohko, säätösala­ojituslohko ja altakastelulohko. 

– Lisääntyvään kuivuuteen täytyy alkaa varautua myös Suomessa. Tutkimme Rahkasuolla muun muassa kasteluveden käytön tehokkuutta. Altakastelulohkolle vesi tulee suoraan Siikajoesta, Liimatainen kertoo. 

Säätösalaojakaivoissa on Oulun yliopiston kehittämää automatiikkaa, eli kaivoja voidaan avata tai sulkea kännykällä. Tutkimuksessa kehitetään täysin automatisoituja säätölaitteita, jotka haistelevat säätä ja maaperän kosteutta ja tekevät päätöksen kastelu- ja kuivatustarpeesta.

Tämä voi kuulostaa helpolta, mutta säätösalaojakaivojen elektronisiin säätölaitteisiin kohdistuu melkoisia vaatimuksia, sillä niiden pitää kestää pakkasta, kosteutta ja happamien sulfaattimaiden olosuhteita.

Tutkimusta maatalouden tarpeisiin

Luonnonvarakeskuksen tutkimuksissa on aina tavoitteena edistää kestävää maataloutta, jonka tärkein päämäärä on tuotto. Viljelijöille ei esitetä ratkaisuja, jotka ovat taloudellisesti kannattamattomia.

Tutkimusvaiheessa satotaso tai muu tuotto ei kuitenkaan ole yhtä kriittinen. Ruukin tutkimus­navetassa naudat elelevät väljästi, sillä niitä on noin puolet vähemmän navettaneliömetriä kohden kuin kaupallisella tilalla. Navettaa hoitaa kolme tutkimusmestaria.

– Tilalla tehdään muun muassa lihakarjan ruokintakokeita ja eläinten hyvinvointia edistäviä tutkimuksia, Liimatainen kertoo.

Ruukin tutkimusnavetan kohtalo on vaaka­laudalla ja sen lakkauttamista pohditaan. Liimataisen mielestä on kuitenkin tärkeää, että Suomessa tehdään jatkossakin naudanlihatutkimusta.

Kaikkiaan Ruukin tutkimustilalla työskentelee tusinan verran operatiivista henkilökuntaa. Muutama vuosi sitten tilalle palkattiin kaksi tutkimusinsinööriä, jotka vastaavat tutkimuslaitteistojen hankinnasta ja huollosta. Liimatainen huokuu kiitollisuutta insinööritaitoja kohtaan.

– Minun on vaikea kuvitella paluuta siihen, kun tutkijanurani alussa jouduin kolvaamaan kammioita ja lukemaan mittalaitteiden manuaaleja. Tutkimusinsinöörien myötä tutkimukseen on tullut lisää varmuutta ja systemaattisuutta, ja tutkijat voivat keskittyä omaan työhönsä.