Terveystieteiden maisteri ravitsemusterapeuttina 

Osa työterveyshuollon asiakkaista tulee ravitsemusterapeutin vastaanotolle vähän vastentahtoisesti työterveyslääkärin, -hoitajan tai -fysioterapeutin patistelemana. He ajattelevat, että vastaanotolla heitä syyllistetään ruokaan ja elämäntapoihin liittyvistä valinnoista ja kielletään herkut. Mutta usein kelkka kääntyy jo ensimmäisellä käyntikerralla, mikä on ravitsemusterapeutti Henna Piipon mielestä valtavan palkitsevaa. 

– Pystyn usein tarjoamaan asiakkaalle jotain uutta. Esimerkiksi korkean kolesterolin hoitoon liittyviä asioita pidetään sellaisina, jotka kaikki tietävät. Kuitenkin moni yllättyy, kun kuulee ruokavalionsa sisältävän liian vähän pehmeitä rasvoja. 

Henna Piippo työskentelee vastaavana ravitsemusterapeuttina Terveystalolla Raahessa. Hänen vastuullaan ovat Oulun seutua lukuun ottamatta koko Pohjois-Pohjanmaa ja Lappi. Piippo toimii myös alueen ravitsemusterapeuttien esihenkilönä. Alaisten sparraaminen on innostavaa. 

– Minulla on itselläni ollut hyviä esihenkilöitä, joilta olen oppinut paljon. Esimerkiksi sen, miten tärkeää on luottamus työntekijöihin sekä mahdollisuus joustoon. Sopiva liukumavara tukee työssä jaksamista. 

Henna Piippo on toiminut ryhmäliikunnan ohjaajana, mikä antoi itsevarmuutta ja opetti olemaan esillä. Taidosta on hyötyä esimerkiksi yritysasiakkaiden tilaisuuksissa ja Tyky-päivillä luennoidessa.

Ennakkoluuloja vastaan 

Suurin osa asiakkaista tulee vastaanotolle työterveyshuollon kautta. Perinteisen vastaanottotyön lisäksi työhön kuuluu osallistumista työterveyshuollon eri prosesseihin, kuten työpaikkaselvityksiin ja toimintasuunnitelmien valmisteluu. Työtä tehdään moniammatillisena tiiminä. 

Vastaavia ravitsemusterapeutteja Terveys­talossa on noin tusina ja kollegoiden kesken mietitään muun muassa palveluiden ja prosessien kehittämistä. Uusien ideoiden kehittäminen porukalla on Piiposta palkitsevaa. 

Työ on opettanut hellittä­mään omista ennakko­suunnitel­mistani asiakkaiden tarpeiden mukaan.

Haastavaa on se, että hän joutuu toisinaan vakuuttamaan muita ammattilaisia ravitsemusterapian hyödyllisyydestä, vaikka ravitsemuksesta ja ravitsemushoidon merkityksestä on paljon tutkittua näyttöä ja tietoa. Piippo ymmärtää hyvin, että vastaanotolla käyvät asiakkaat ovat joskus epäluuloisia. Terveydenhuollon ammattilaisten ennakkoluuloja on vaikeampi ymmärtää. 

– On asioita, jotka ovat mielipidekysymyksiä, kuten vähärasvaisen juuston maku, ja asioita, jotka ovat tieteellisesti todistettua faktaa, kuten ravitsemushoidon vaikuttavuus tai sen rooli Käypä hoito -suosituksissa. 

Asiakkaiden hoksauttamista 

Hyvinvoinnista, terveydestä ja liikunnasta kiinnostunut Henna Piippo innostui ravitsemusterapiasta lukioaikana huomatessaan, että sellainen oppiaine on olemassa. Ravitsemusterapiaa voi opiskella Suomessa vain Itä-Suomen yliopistossa Kuopiossa. Ravitsemusterapeutti on Valviran laillistama suojattu ammattinimike, joka edellyttää maisteritason tutkintoa. 

Opiskeluaikana Piippo kuvitteli päätyvänsä töihin perusterveydenhuoltoon tai sairaalaan ja työskentelikin valmistuttuaan muutaman vuoden Seinäjoen keskussairaalassa. Hän reissasi Seinäjoen ja Raahen väliä. Raahessa oli koti ja puoliso, mutta Pohjois-Pohjanmaalta ei löytynyt alan töitä. Kun Piippo alkoi odottaa esikoistaan, hän ei halunnut enää asua osaa viikosta 270 kilometrin päässä kotoa. 

Työpaikka ”tipahti taivaasta”, kun esikoinen oli vuoden ikäinen. Terveystalossa tuli vastaavan ravitsemusterapeutin paikka auki ja Piippo sai työn. Sittemmin perheeseen syntyi toinenkin lapsi. 

Ravitsemusterapeutin vastaanotolla käy asiakkaita laidasta laitaan. Tyypilliset käynnit liittyvät painonhallintaan, kakkostyypin diabetekseen tai sen esiasteeseen, kohonneeseen kolesteroliin tai kohonneeseen sydän- ja verisuonisairauksien riskiin. Osalla on vatsavaivoja, kuten ärtyvän suolen oireyhtymä. 

Painonhallintaan apua hakevat asiakkaat ajattelevat usein, että vastaanotolla puhutaan lautasmallista. Käytännössä keskustelua käydään enemmän psykologisista tekijöistä, kuten tunne­syömisestä, kuin itse ruuasta. 

Äskettäin Piipon vastaanotolla kävi painonhallintaan apua hakeva asiakas, joka ihmetteli itse, miksei syö säännöllisemmin ja kertoi olevansa hyvin velvollisuudentuntoinen. Aikansa asiaa pähkäiltyään hän totesi olevansa liian kiireinen syömään. 

– Asiakas hoksasi ajatusmalliensa vaikuttavan syömiskäyttäytymiseensä. 

Työ eroaa oppikirjaesimerkeistä 

Opiskeluajan tärkeimmät opit liittyvät psykologisiin asioihin, kuten siihen, millaisista asioista ihmiset motivoituvat. Ravitsemusterapeutin työt aloitettuaan Piippo huomasi, ettei kaikki koulussa opetettu päde työelämässä. Oppitunneilla käytiin läpi malleja, miten asiat vastaanottotilanteessa kulkevat. Mutta todellisuus ei aina vastaa oppikirjojen esimerkkejä. 

– Työ on opettanut minut luovimaan erilaisissa tilanteissa ja hellittämään omista ennakkosuunnitelmistani asiakkaiden tarpeiden mukaan. 

Moni ajattelee ravitsemusterapeutin vastaanotolle mennessään tietävänsä, miten syödä terveellisesti. Erilaisia vinkkejä on runsaasti tarjolla. Tutkittu tieto ja kuulopuhe menevät kuitenkin helposti sekaisin. 

– Minä pystyn tarjoamaan tutkittua tietoa, vahvistamaan sitä, mikä pitää paikkansa ja korjaamaan sitä, mikä ei ole tutkimustiedon valossa paikkansa pitävää. Asiakkaat yllättyvät esimerkiksi kuullessaan kauran beetaglukaanin vähentävän haitallista LDL-kolesterolia ja hillitsevän verensokerin nousua.   

Kesätyön arvokkaat opit 

Ravitsemusterapeutin työtä saa tehdä vasta, kun on valmistunut. Niinpä Henna Piippo oli opiskelu­aikanaan monen muun raahelaisen tavoin kesät töissä terästehtaassa ja ajatteli, että kunhan nyt jotain työtä on. Vasta oman alan työt aloitettuaan hän ymmärsi, miten arvokasta kokemusta kesätöissään sai. 

Kesätyön ansiosta Piippo ymmärtää, millaista tehtaassa työskentely on, millaista on tehdä vuorotyötä ja miten se vaikuttaa esimerkiksi ruokahaluun ja uneen. Hän tietää, millaista on soveltaa syömistä erityyppisissä vuoroissa ja päivissä. Tiedoista on hyötyä tehtaassa työskentelevien työterveyshuollon asiakkaiden kanssa. 

Tehdastyö voi olla tehtävistä riippuen myös puuduttavaa ja työyhteisössä voi vallita omanlaisensa kulttuuri, joka määrittää muun muassa sitä, miten ruuasta ja syömisestä puhutaan. Toimistotyötä tekevä ei välttämättä tule ajatelleeksi, miten helppoa esimerkiksi omenan kuoriminen puhtaan pöydän äärellä on.

Henna Piippo, 34 

• Ylioppilaaksi Raahen lukiosta 2011
• Terveystieteiden maisteriksi Itä-Suomen yliopistosta Kuopiosta 2016, sivuaineina liikuntalääketieteen aineopinnot ja kauppatieteen perusopinnot 
• Työpaikat: SSAB:n Raahen tehdas (entinen Ruukki Metals Oy), Länsi-Pohjan keskussairaala Kemissä, Seinäjoen keskussairaala Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirissä, Suomen Terveystalo Oy  
• Luottamustoimi: Terveystalon ravitsemus­terapeuttien luottamusvaltuutettu