Jäte vai tuote?
Kiertotaloudessa tarvitaan ammattilaista päättämään, onko jokin jätettä vai tavaraa, jolla on jokin arvo uudelleen käytettynä, sanoo Tuovi Kurttio Pääkaupunkiseudun kierrätyskeskuksesta.
Olen työskennellyt täällä vuosituhannen alusta ja suhtautuminen käytettyyn tavaraan on parantunut sinä aikana aivan valtavasti. Samalla tavaran ja toimijoiden määrät ovat kasvaneet nopeasti, Kurttio sanoo.
– Vielä 1990-luvulla uudelleenkäyttö miellettiin köyhien ihmisten vähän noloksi asiaksi. Käytettyjä tavaroita ei voinut antaa lahjaksi eivätkä ihmiset välttämättä kehdanneet edes kertoa olevansa töissä kierrätyskeskuksessa. Tänään käytetyn tavaran hankkimista arvostetaan ja osalle ihmisistä on melkein nolompaa ostaa uusi tavara kuin käytetty. Ja jos tänne pääsee töihin, tanssitaan pieniä tansseja ja kaikki kaverit ovat kateita.
Pääkaupunkiseudun kierrätyskeskus ohjasi 2024 uudelleenkäyttöön 83 prosenttia sinne tuoduista tekstiileistä. Vain 17 prosenttia meni polttoon ja häviävän pieni määrä materiaalikiertoon, sillä sellaista ei tekstiileille käytännössä ole.
– Me myymme sen, millä on vähintään sen verran kaupallista arvoa, että sillä kattaa myymisestä aiheutuneet kustannukset. Mennäkseen kaupaksi tuote täytyy lajitella, siistiä, laittaa esille myymälässä ja niin edelleen. Loppu annetaan ilmaiseksi, Kurttio kuvaa.
Ilmaiseksi jaetaan vajaa puolet uudelleenkäytettävistä tekstiileistä.
– Ne ovat täysin käyttökelpoisia, mutta niissä saattaa olla ihan pieniä vikoja, kuten puuttuvia nappeja tai ryppyjä, joiden eteen pitäisi tehdä paljon töitä. Ne voivat myös olla vanhanaikaisia – tai siis väärällä tavalla vanhanaikaisia, jotka eivät tällä hetkellä myy. Ja ellei joku tavara ole käynyt sopivassa ajassa kaupaksi, sekin menee ilmaiskoriin, vaikka onkin priimatavaraa.
Asiakkaat joko korjaavat ilmaisen vaatekappaleen tai käyttävät sitä raaka-aineenaan. Takista tuleekin liivit.
– Saamme 70 prosenttia tuloistamme tuotteiden myynnistä. Loppu on erilaisia hankerahoja ja työllistämisen tukia – joita nyt on leikattu rajusti.
Kirjat käyvät kaupaksi
Kurttio kertoo, että Kierrätyskeskukselle tuleva pientavara menee käy-
tännöllisesti katsoen kokonaan uusiokäyttöön – vähintäänkin ilmaiseksi annettuna.
– Sellainen yleinen käsitys, että kirjat eivät käy kaupaksi, ei pidä paikkaansa. Ne käyvät erinomaisesti kaupaksi. Otamme vastaan kaikki kirjat, joita joku haluaa meille lahjoittaa ja lajittelemme niiden joukosta tänne mahtuvat ja riittävän nopeasti kiertävät kirjat, Kurttio sanoo.
– Hyväkuntoiset kirjat, jotka eivät liiku meillä, luovutamme nettiantikvariaatti Finlandia-kirjalle, jolla on laaja asiakaskunta ja isot varastot. Ja kirjat, jotka eivät kelpaisi Finlandia-kirjalle, toimitamme Lassila&Tikanojan kautta materiaalikiertoon. Kirjoja ei mene meidän kauttamme polttoon.
Huonekalujen kohdalla kierrätyskeskus joutuu kieltäytymään tavarasta, joka tuottaisi sille vain jätekuluja ja työtä. Sellaisia ovat esimerkiksi tilaa vievät vanhat lastulevyhuonekalut.
– Ihanteellisessa maailmassa tietysti olisi niin, että kaikki tavarat, joita ihmiset poistavat, kävisivät uudelleenkäyttötoimijoiden käsien läpi ja vasta nämä päättäisivät, onko se jäte vai onko se tuote. Kiertotaloudessa on aika oleellinen kysymys, puhutaanko jätteistä vai puhutaanko tuotteista.