Kilpailu rikkoo – yhteistyö korjaa

Kilpailu on inhimillistä, samoin kateus. Olemme sosiaalisia laumaeläimiä ja peilaamme itseämme muihin. 

Kadehdimme asioita, jotka ovat saavutettavissa ja meille mahdollisia. Kukaan ei kadehdi tasavallan presidentin etuja. Kateus kohdistuu vertaisiin. 

Työterveyspsykologi, organisaatiokonsultti Anna Tienhaara kertoo, että kateus liittyy vahvasti oikeudenmukaisuuden ja reiluuden kokemukseen. Meillä on sisään rakennettu oikeudenmukaisuuden tunne. Esimerkiksi kaupan kassajonossa etuilu voi herättää vahvan sisäisen reaktion, vaikka kyse on pikku jutusta. 

– Työkaverin saama seminaarimatka, palkkio tai apuraha voi herättää kateutta ja kasvattaa kilpailua, jos se koetaan epäoikeudenmukaisena. 

Kilpailu heikentää uskoa tulevaisuuteen 

Keskinäinen kilpailu on lisääntynyt akateemisessa maailmassa. Tutkijat joutuvat usein itse hankkimaan työlleen rahoituksen. Niinpä yliopistomaailmassa ja tutkimuslaitoksissa kilpaillaan jatkuvasti rahoituksesta rahasta. 

Aku Visala, teologian tohtori ja uskonnonfilosofian dosentti Helsingin yliopistossa, kertoo, että Uskontofilosofian dosentti Aku Visala on tutkinut moraalin ja tietoisuuden evoluutiota ja perehtynyt akateemisen maailman ilmiöiden, kuten kilpailun, vaikutukseen ihmismieleen ja mielenterveyteen. Kilpailu läpäisee yliopistomaailman kaikilla tasoilla opiskelijoista hallinnollisiin työntekijöihin asti. Visala arvelee, että se voi olla yksi syy siihen, miksi yliopistossa on paljon mielenterveysongelmia. 

– Kilpailu voi rikkoa ihmissuhteita, vääristää suhdetta omaan itseen ja heikentää toivoa tulevaisuuteen. 

Monen ura ja toimeentulo riippuvat apurahoista. Samoista rahoista kilpailee useampi henkilö. Kilpailu on nollasummapeliä, jossa yksi saa rahaa, toinen ei. 

Kilpailu rahoituksesta murentaa yhteistä solidaarisuutta ja kollegiaalisia suhteita. Se ajaa ihmiset erilleen toisistaan ja kylvää epäluuloa heidän välilleen. 

Kyse ei ole vain rahasta, vaan kyse voi olla urasta yliopistolla. Ilman rahoitusta ura saattaa katketa, mikä luo paineita. 

– Työpaikoista ja apurahoista kilpaileminen saa ihmiset arvioimaan itseään epärealistisesti. Vaatimustaso nousee korkealle. Tapa arvioida omaa työtä ja itseä voi vääristyä.  Syntyy helposti virhepäätelmä: ”En saanut rahaa, enkä töitä, siispä en ole tarpeeksi hyvä, minun pitää tehdä enemmän.”

Suhde tulevaisuuteen ja toivoon heikkenee. Tutkimusmaailmassa rahoituksessa tai muussa haussa onnistuminen heijastuu koko uraan. Vaikka olisi miten hyvät näytöt ja olisi tehnyt kaikki asiat oikein, opettanut ja tehnyt tutkimusta, voi jäädä ilman palkintoa. 

– Ihmisiä pidetään löysässä hirressä, eikä elämää voi suunnitella pitkällä tähtäimellä. 

Epävarmuudessa eläminen kuluttaa

Jatkuvan epävarmuuden kanssa eläminen on haastavaa. Aku Visalan mukaan epävarmuuden sietämistä helpottaa se, että pystyy näkemään oman työnsä merkityksellisenä riippumatta siitä, palkitaanko sitä. Käsitys omasta työstä ja sen arvosta kannattaa kiinnittää asioihin, jotka eivät riipu rahoituksesta, palkinoista tai muusta ulkoisesta. Tämä ei ole helppoa. 

Kaksikymmentä vuotta yliopistolla työskennellyt Visala myöntää, että jatkuva pätkätöiden tekeminen alkaa tuntua. Vielä kolmikymppisenä hän sieti vakituisen työpaikan puuttumista paremmin. Nyt hän ajattelee, että elämä olisi vakitöissä tasapainoisempaa kuin määräaikaisissa työsuhteissa. 

– Kilpailuyhteisössä elämistä voi helpottaa rakentamalla yhteistä solidaarisuutta esimerkiksi horisontaalisella yhteistyöllä. Gradun tekijöiden, maisteriopiskelijoiden ja postdocin tekijöiden kannattaa pitää yhtä ja viljellä keskinäistä solidaarisuutta. Epävarmuuden kokemuksen jakaminen muiden kanssa helpottaa sen sietämistä. 

Menestys perustuu yhteistyöhön

Aku Visala muistuttaa, ettei kilpailu sinänsä ole paha asia. Ei ole huono asia, että hyvä juoksija voittaa juoksukilpailussa. Kilpailu voi kuitenkin muuttua haitalliseksi ja tuottaa ongelmia esimerkiksi silloin, kun ihmisen saama arvostus riippuu kilpailun voittamisesta. 

Anna Tienhaara kertoo, että kilpailemista voi seurata lyhyellä tähtäimellä hyvää. On työpaikkoja, joihin on rakennettu kulttuuri, jossa työntekijät ylittävät itsensä kilpaillessaan toisiaan vastaan. He antavat kaikkensa ja työskentelevät tehokkaasti. Pitkällä tähtäimellä tämä kääntyy itseään vastaan. Ilmapiiri rakoilee, työntekijät eivät luota toisiinsa, eikä yhteistyö suju, kun jokainen tekee asioita omaan pussiinsa. 

– Kilpailun on oltava avointa ja läpinäkyvää.

Myös tiimit voidaan laittaa kilpailemaan hyväntahtoisesti toisiaan vastaan. Terveestäkin kilpailusta voi seurata se, että ihmiset käpertyvät omiin tiimeihinsä ja rakentavat suojamuureja muihin. 

– Vaikka kilpailuhenkisessä työyhteisössä vallitsisi tekemisen draivi, ihmiset kokevat jäävänsä yksin. Aito menestys perustuu yhteistyöhön. Todellinen menestys vaatii ideoiden jakamista ja toinen toistensa auttamista. 

Käännä kateus voimavaraksi

Aku Visalan mukaan kateus kertoo itsestä välittämisestä. Se on hyödyllinen tunne, joka auttaa näkemään, mikä itselle on tärkeää. 

Tunne on eri asia kuin sitä seuraavat teot ja ajatukset. Kateellinen saattaa rakentaa kateuden kohteesta kuvan pahana ihmisenä, joka on hankkinut itselleen jotain epäreilusti. Hän voi mustamaalta tätä.

– Tämä on moraalisesti ongelmallista, uskontofilosofi Aku Visala sanoo. 

Tienhaara on samoilla linjoilla. Vahva kateus voi pahimmassa tapauksessa johtaa toisen työn sabotointiin. Kadehtija yrittää saada toista epäonnistumaan. 

– Kateuden voi kääntää positiiviseksi voimavaraksi. Esimerkiksi kateus siitä, että työkaveri on hyvä työssään ja pääsi vetämään kiinnostavaa projektia, kirkastaa omia tavoitteita. 

Jos kateus valtaa mielen negatiivisella tavalla ja tuntuu raskaalta ja ikävältä, kannattaa pysähtyä. On hyvä miettiä, miksi tämä asia vie näin paljon energiaa ja pohtia, mitä voisi tehdä saavuttaakseen saman kuin kadehdittu kollega. Ensin on hyvä antaa tilaa omille tunteilleen, esimerkiksi pettymykselle. Jokaisen on hyvä opetella tunteiden käsittelyä ja kohtaamista. 

Tutkimus­maailmassa voi jäädä ilman palkintoa, vaikka olisi kuinka hyvät näytöt tahansa ja olisi tehnyt kaikki asiat oikein.

Kateus haalenee, kun siitä puhuu ääneen, eikä siitä synny kierrettä. Kateus ei pääse viemään liikaa energiaa, kun sitä käsittelee. 

– Omista tunteista voi puhua kollegoiden kanssa tai vaikka työterveydessä. Niitä ei kannata sivuuttaa. 

Työkaverin ikävän käytöksen takaa voi löytyä kateutta. Sen tiedostaminen auttaa ymmärtämään häntä. Huono käytös ei kuitenkaan ole koskaan hyväksyttävää työpaikalla. 

Jos epäilet toisen kadehtivan sinua, ota asia puheeksi. Kollegan tunteista ei kuitenkaan tarvitse ottaa vastuuta. 

Asioiden perusteleminen ja läpinäkyväksi tekeminen jarruttavat kateutta ja keskinäistä kilpailua. Esimerkiksi, jos porukasta yksi pääsee koulutukseen, saa palkankorotuksen tai nostetaan hierarkiassa ylemmäs, esihenkilö voi todeta ääneen, että tämä herättää todennäköisesti tunteita ja voi tuntua epäreilulta. 

– Kun tosiasiat lausutaan ääneen ja kerrotaan, miksi vain yksi voi nyt saada tämän edun, tilanne neutralisoituu, eikä lähde eskaloitumaan, psykologi Anna Tienhaara sanoo. 

Hän muistuttaa, ettei keskustelukulttuurin rakentaminen ole yksin johtajien vastuulla. Jokainen työyhteisön jäsen vaikuttaa siihen, miten asioista puhutaan ja miten avoimesti epäselvät asiat ja kysymykset selvitetään. Tämä on meidän kaikkien vastuulla.  

Kun kilpailu kiristää

1. Rakenna yhteistyötä kilpailun sijaan

• Jaa tietoa, ideoita ja ajatuksia. Aito menestys syntyy harvoin yksin – yhdessä tekeminen vähentää vastakkainasettelua ja lisää luottamusta.

2. Vaali keskinäistä solidaarisuutta

• Pidä yhtä vertaisesi kanssa, erityisesti epävarmuuden keskellä. Kokemusten jakaminen keventää ja auttaa jaksamaan.

3. Sanoita tunteet ajoissa

• Kateus, pettymys ja riittämättömyyden tunne ovat inhimillisiä. Kun niistä puhuu ääneen, ne eivät pääse oh­jaa­maan toimintaa tai kärjistämään ihmissuhteita.

4. Tee päätökset ja perusteet näkyviksi

• Avoimuus ja läpinäkyvyys vähentävät epäluuloa. Kun valinnoista ja niiden syistä puhutaan suoraan, kilpailu ei muutu myrkylliseksi.