SER-jätettä kehitysmaihin
Tekstiilijätteen ohella sähkö- ja elektroniikkaromu on toinen problemaattinen kehitysmaihin dumpattava tavaraerä, koska sitä käsitellään siellä ei-teollisilla menetelmillä epävirallisella sektorilla.
– Piirilevyistä irrotetaan kuparia ja muita arvometalleja käyttämällä prosesseja, kuten polttoa, joissa syntyy vaarallisia kaasuja ja päästöjä, joita paikalliset ihmiset sitten joutuvat hengittämään. Samalla veteen ja maaperään päätyy kemikaaleja ja muita myrkyllisiä aineita. Ja todella ongelmallista on myös se jäte, mikä näistä osittain ruumiinavatuista laitteista syntyy, sanoo professori Minna Halme Aalto-yliopiston johtamisen laitokselta.
Halmeen mielestä olisi erityisen tärkeää, että elektroniikassa ja sähkölaitteissa liiketoimintamallit mahdollistaisivat laitteiden hyvän kestävyyden ja sen että niitä myös korjattaisiin.
– Parhaiten tunnettuja tämän sektorin kierrätystoimijoita ovat Applen matkapuhelimien elinkaarta pidentämään pyrkivä Swappie. Yritysmaailmasta palautuneita tietokoneita kuluttajille kierrättävä Nuvoo on herättänyt jo sijoittajienkin kiinnostuksen. Fonum puolestaan korjaa kännyköitä. Vastaavia yrityksiä tarvittaisiin kuitenkin lisää, Halme listaa käytettyä elektroniikkaa jalostavia yrityksiä.
– Hollantilainen modulaarisia pitkän eliniän puhelimia valmistava Fairphone pyrkii puolestaan puuttumaan vallalla olevaan suunnitellun vanhenemisen liiketoimintamalliin, jossa puhelin rikkoontuu ennen aikojaan tai sille ei tarjota enää päivityksiä.
Suomessa kerättävän SER-romun ei pitäisi joutua kehitysmaihin, mutta käytännössä sitä vuotaa sinne Euroopastakin.
– Tämäkin on niitä ikäviä asioita, joista on erittäin vaikea saada lukuja. Tulleissa näitä jää kuitenkin aina silloin tällöin kiinni. Ja kun toimittajat tai ympäristöaktivistit käyvät niillä kaatopaikoilla, missä SER-jätettä kehitysmaissa käsitellään, sieltä löytyy todisteita jätteen eurooppalaisesta alkuperästä.
SER-jätteen kierrättäminen teollisena materiaalikierrätysprosessina on teknologisesti paljon vaikeampaa kuin mitä maallikkona ajattelisi.
– Kyllähän metallien irrottamista sähköelektroniikasta, tietotekniikkalaitteista ja akuista tutkitaan esimerkiksi täällä Aallossa kemian insinööritieteiden korkeakoulussa. Se vaatisi kuitenkin investointeja aivan omanlaisiinsa prosesseihin, Halme sanoo.
– Kehitystä estää vallitseva halpa-alalogiikka, jossa tuotteet pitää saada hirveän halvalla ja jossa niitä on myytävä pienellä katteella suuria määriä. Kun maksimoidaan lyhyen aikavälin voittoa ei investoida uusiin arvometallien talteenottoprosesseihin, vaan yritetään löytää koko ajan uusia kaivoksia jostakin.