Ammatti-identiteetti murroksessa

Ammatillinen identiteetti on useille loimulaisille ylpeyden aihe. Moni työskentelee hyvinvoinnin ja tulevaisuuden kannalta avainaloilla. 

Ammatillinen identiteetti kuvastaa sitä, miten ihminen näkee itsensä työssään ja ammatissaan. Ammatillista identiteettiä ei tule välttämättä edes ajatelleeksi silloin, kun se on ehyt, eikä siihen liity ristiriitoja. Kun työ muuttuu tai eteen tulee alan vaihto, identiteettipohdinnat nousevat pintaan. Ne voivat johtaa jopa identiteettikriisiin. 

Jyväskylän yliopiston tutkijatohtori, kasvatustieteen tohtori Mirva Heikkilä on tutkinut alanvaihtajia ja ammatillista kasvua. Hän on itsekin alanvaihtaja. Alun perin juristiksi opiskellut ja alalla kymmenen vuotta työskennellyt Heikkilä ryhtyi lukemaan harrastuksenaan kasvatustiedettä, hurahti siihen ja päätyi yliopistoon tutkijaksi. 

– Koulutus on ammatillisen identiteetin perusta. Mitä pidempi ja intensiivisempi koulutus, sitä paremmin ammatillinen identiteetti ehtii kehittyä. 

Ammatillinen identiteetti vahvistuu työelämässä. Aina oman alan töitä ei löydy tai ala vaihtuu joko omasta tahdosta tai ulkopuolisten tekijöiden pakottamana. Ammatillisen identiteetin säilyttäminen työssä, joka ei tue sitä, on vaikeaa. Vanhaan identiteettiin ei välttämättä kannata jumittua. 

Yhdellä henkilöllä voi olla myös useita erilaisia identiteettejä. 

– Minulla on sekä tutkijan että opettajan identiteetti, koska teen työssäni molempia. Olen myös työskennellyt projektipäällikkönä koulutuksen kehittämishankkeessa.  

Heikkilä kannustaa ottamaan vanhasta identiteetistä mukaan ne asiat, joista on hyötyä uudessa työssä ja omaksumaan rohkeasti myös uusia näkökulmia. Ammatillisen identiteetin muuttuminen voi olla hyvin kokonaisvaltainen prosessi. 

Identiteetti määräytyy suhteessa muihin 

Muutosvaiheessa eteen tulee isoja pohdintoja siitä, kuka minä olen tässä maailmassa, mikä minun paikkani on ja miten voin hyödyntää ihmiskuntaa tällä pallolla. Kyse ei ole vain siitä, että ihminen siirtyy johonkin, vaan muutos voi tuoda tullessaan koko elämän ja elämänkulun kannalta merkityksellisiä asioita. 

Identiteettiin liittyy vahvasti sosiaalinen puoli. Miten määrittelemme itseämme suhteessa muihin? Millaisiin ryhmiin kuulumme? Miten katsomme toisia ammattikuntia ja ihmisryhmiä, ja miten arvostamme niitä? Millaisiin identiteettikeskusteluihin antaudumme? Nämä kysymykset voivat liittyä niin muiden kanssa käytyihin keskusteluihin kuin omiin pohdintoihin, joita ihminen käy itsekseen oman päänsä sisällä. Ne rakentavat kuvaa itsestä suhteessa muihin. 

Identiteetti ei rakennu pakottamalla vaan tiedon ja kokemusten kautta.

Aina työtä ei voi valita omien ihanteiden mukaan. Voi joutua työhön, joka ei vastaa omia arvoja. Tällainen tilanne herättää monenlaisia ajatuksia siitä, kuinka paljon itseä voi laittaa työssä likoon. Joskus on myös pohdittava, voiko ottaa sellaisen asenteen, että ”hoidan nyt tämän työn, koska on pakko, vaikka aidosti olen ihmisenä aivan toisenlainen”. Työ saattaa herättää monenlaisia ristiriitoja. 

Moni tekisi mielellään työtä, johon liittyy intohimoa ja tarkoituksellisuutta. Työn toivotaan olevan ”minun oma juttuni”, joka tyydyttää aidosti omiin arvoihin liittyviä tarpeita. 

– Pettymyksen mahdollisuus on suuri, jos omien arvojen mukaista työtä ei löydy, eikä sitä voi yrittäjänäkään luoda. 

Mirva Heikkilä muistuttaa, että työ on vain yksi osa elämää. Siihen ei kannata kiinnittää koko identiteettiään. Ammatillisen identiteetin lisäksi ihmisillä on muita identiteettejä esimerkiksi kumppanina, vanhempana, ystävänä, sukulaisena, harrastajina ja vapaaehtoistyöntekijöinä. Työ tyydyttää ani harvoin kaikkia tarpeita.  

Kokemukset rakentavat identiteettiä 

Heikkilä kannustaa kokeilemaan eri asioita. Myös tutkimustieto tukee tätä näkemystä. Moni saattaa pyöritellä etenkin uran alussa ajatusta siitä, onko omassa toiveammatissaan ja omalla polullaan, ikään kuin se olisi jotain, jonka voi järjellä päättää. Oma paikka löytyy usein kokeilemalla pikkuhiljaa erilaisia juttuja ja tunnustelemalla erilaisia ammatillisia identiteettejä. 

– Kannattaa ottaa selvää eri aloista ja työpaikoista ja käydä tutustumassa erilaisiin paikkoihin mahdollisuuksien mukaan jo opiskeluaikana. 

Työharjoittelussa voi löytää itsestään uusia puolia. Nähdä millainen on eri tilanteissa ja millaiseksi voisi kehittyä. Tieto ja kokemukset tuovat lihaa luiden ympärille oman ammatillisen identiteetin suhteen. Identiteetti ei rakennu pakottamalla vaan tiedon ja kokemusten kautta. 

Vaikka ammatillinen identiteetti muuttuu, omasta uratarinasta voi rakentaa ehyen silloinkin, kun muutos ei ole lähtenyt ihmisestä itsestään vaan on tullut ulkoapäin pakotettuna. Vaikka ensimmäinen ajatus olisi, että ”minä jouduin vaihtamaan alaa”, kertomusta voi muuttaa matkan varrella. On mahdollisuus valita, kertooko työurastaan tarinaa, jota määrittää uhriutuminen, vai kertooko tarinaa, jota määrittää ammatillinen toimijuus. Voi esimerkiksi kertoa, että ”jäin työttömäksi, mutta minulle avautui tilaisuus päästä kokeilemaan jotain uutta”. 

– Ajat ovat hankalat, eikä yksilöiden vastuulle voi sälyttää kaikkea. Kannattaa kuitenkin kiinnittää huomiota siihen, millaisia asioita omaan tarinaansa poimii, mitä korostaa ja mitä valikoi kertomisen arvoiseksi. Eri ihmiset voivat nähdä samat tapahtumat eri valossa, sanoo Mirva Heikkilä.

Identiteetin muutosvaiheet alaa vaihdettaessa 

• Irti entisestä. Irtautuminen voi tapahtua esimerkiksi omaa työtä ja ammattia kyseenalaistamalla. Työ voi esimerkiksi tuntua omien arvojen vastaiselta, mikä saa ajattelemaan, että siitä on päästävä pois. Irtautumiseen voi liittyä surua siitä, menivätkö koulutus, kokemus ja osaaminen hukkaan. 
• Uutta kohti. Puhdistautuminen on välitilassa olemista. Vanha tie on tulossa päätökseen, eikä uutta ole ehtinyt löytyä tilalle tai uuden ammatin opiskelu on vielä kesken. 
• Tunnusteluvaihe, jossa kokeillaan eri asioita sekä ajatuksen tasolla että konkreettisesti. Ammatillisen identiteetin kirkastaminen voi auttaa viemään omaa työtä siihen suuntaan, mikä on merkityksellistä ja hyödyllistä. 
• Tuloillaan olemisen vaiheessa alkaa löytyä suunta, mihin lähteä ja minkä eteen tehdä töitä.