Itämeren sinilevälautat näkyvät avaruuteen asti

Itämeren kunnosta on kerrottu kesän kuluessa myös huumorin voimalla. John Nurmisen säätiön ”Northern Plights” eli Pohjoiset vitsaukset -kampanja parodioi viestinnässään matkailubisneksen suosimaa Northern lights -slogania. Vertailu oli osuva, kaukaa katsottaessa sinilevälautat muistuttavat revontulia ja molempia voi katsella todella kaukaa. Sinilevälautatkin ovat niin valtavia, että ne näkyvät avaruuteen asti.

Rehevöitymisen pääsyyksi on tunnistettu ravinnekuormitus, josta suurimman osan tuottaa nykyisin maa- ja metsätalous. Erikoistutkija Jouni Lehtoranta SYKEstä näkee maatalouden näistä selvästi suuurempana päästölähteenä. 

Peltojen 1970-luvun rajusta ylilannoituksesta on kuitenkin pakitettu jo pitkän matkaa. Monien viljelijöiden mukaan nykyinen lannoitustaso alkaa olla jo enemmän ali- kuin ylilannoitusta. Jos peltoon nykyisen ohjeen mukaisesti annostellusta fosforista vähennetään sadon mukana poistuva fosfori, erotus ei yksinkertaisesti anna mahdollisuutta merkittävään päästöön.

Myös Lehtorannan mukaan maataloudessa on tehty hyvää työtä kuormituksen torppaamiseksi. Ongelmana on kuitenkin peltojen edelleen korkea fosforiluku eli maahan jo kertynyt ravinnepankki.

Arvioiden mukaan vain 10 – 20 % valumasta on heti käyttökelpoista liukoista fosforia, valtaosa ravinteesta kulkeutuu vesistöihin maahiukkasiin kiinnittyneenä. 

Asiassa ei luulisi olevan ongelmaa, kiinnittynyt fosfori ei ruoki sinilevää veteen päästyäänkään. Kiinnittymisen kestävyys eri olosuhteissa onkin olennainen tekijä rehevöitymisen kannata.

Lehtoranta kertookin, että SYKEssä tutkitaan nyt sitä, miten fosforin seikkailu jatkuu vedessä.

Vaikka ravinne laskeutuisi pohjaan maahiukkasen mukana, tarina ei pääty tähänkään.

– Hiukkasen hautautuminen syvemmälle sedimenttiin voi jatkua ja kestää vuosia. Ajan myötä hiukkanen voi lopulta ajautua hapettomaan tilaan, jossa ravinteen irtoaminen tapahtuu todennäköisemmin.

Irtoamiseen vaikuttaa myös se, millaiseen kemialliseen ympäristöön hiukkanen matkan varrella päätyy. Merkittäviä tekijöitä ovat esimerkiksi ympäristön pH sekä hapetus-pelkistystila.

– Erilaisia käyttäytymispolkuja on pyritty selvittämään laboratoriossa mutta näissä riittää vielä paljon tutkittavaa.

Se kuitenkin tiedetään, että ympäristöjen erilaisuus olisi hyvä huomioida myös rehevöitymisen torjunnassa.

– Järvi- ja merialueilla, rehevillä ja niukkatuottoisilla alueilla torjunnassa kannattaisi turvautua erilaisiin toimenpiteisiin.

Huippu ehkä jo ohitettu

Isossa kuvassa koko Itämeren ravinnekuorman huippu on ehkä jo ohitettu. Hallitseva alue on Itämeren pääallas, jonka vesitilavuus on noin 13 000 km3. Suomenlahden vesitilavuus on 1 100 km3, Suomen järvien yhteenlaskettu noin 280 km3.

– Koko meren tasolla fosforin kokonaisvaraston kasvu on tasaantunut, havaittavissa on jo ehkä pientä laskuakin.

Vaikka huippu olisi jo ohitettu, toipuminen tulee kestämään pitkään.

– Pohjalle on edelleen varastointunut iso fosforipankki, joka riittää ylläpitämään vaikeaa tilannetta vielä pitkään.