GTK on kerännyt ja tuottanut geologista tietoa koko 140-vuotisen historiansa ajan. 

– Ensimmäiset sata vuotta laadittiin paperisia karttoja, raportteja ja päiväkirjoja. Jo 1970-luvun lopulla otettiin käyttöön ensimmäiset tietojärjestelmät geofysiikan ja geokemian tiedonkeruussa, Tietoratkaisut-tulosyksikön päällikkö Katja Lalli kertoo.

– Laajemmin tietoa alettiin tuottaa sähköisenä 1990-luvulla, jolloin myös vanhan aineiston digitalisointi käynnistyi. Täysin digitaaliset tiedonkeruu­järjestelmät otettiin käyttöön 2000-­luvun lopulla.

Mineraalisektori tärkeä asiakas

Suurin osa GTK:n aineistosta on julkista. 

GTK:n tuottamaa tietoa käyttää perinteisesti mineraalisektori, joka tekee myös runsaasti omaa geologista tiedonkeruuta. Myös ympäristö- ja maankäyttösektori on tärkeä asiakas. 

Asiakkaat voivat hyödyntää GTK:n keräämää ja tuottamaa tutkimusaineistoa. Lisäksi GTK:n hallussa ovat Outo­kumpu Mining Oy:n malminetsinnän tutkimusaineisto, sekä malminetsintää harjoittavien yhtiöiden lupa-alueiltaan luovuttamat raportit liiteaineistoineen. Ne jäävät GTK:n hallinnoitavaksi, kun alueista on luovuttu ja tiedot tulevat julkisiksi

– Tuotamme itsekin koko ajan uutta aineistoa. Ylläpidämme esimerkiksi kallio­perän ja maaperän karttatietokantoja. Niitä käyttävät kaikki, jotka tarvitsevat tietoa kallioperästä tai maaperästä.

Tieto ei käytössä kulu

Geologisen tiedon keruuta ja sen jakelua tekee kansallisessa mittakaavassa Suomessa ainoastaan GTK. 

– Meille on langennut se viitta hyvin luontevasti, koska meillä on siitä todella pitkä kokemus ja paljon asiantuntemusta, Lalli sanoo. 

Yli sadan vuoden aikana kerätty tieto ja kairatut kallioperänäytteet ovat edelleenkin käytössä tietotuotteiden materiaalina.

– Datahan ei käytössä kulu. Hyödynnämme vanhaa ja keräämme uutta, ja teemme sen pohjalta uutta tulkintaa. Tulkinnassa hyödynnämme myös tekoälyä, ja siten tuotamme kokonaan uutta tietoa, Lalli sanoo.

Pari vuotta sitten valmistui koko Suomen maankuoren ylimmän osan kattava kolmiulotteinen yläkuorimalli. 20 km:n syvyyteen yltävä mallinnus perustuu pääasiallisesti jo olemassa oleviin geologiseen dataan ja seismisiin profiileihin. Vuoden 2025 lopussa valmistuu ensimmäinen luonnos Suomen kallio­perän 3D-kuorimallista.   

Vastaavilla menetelmillä mallinnetaan myös malmipotentiaalisia alueita.

– Kallioperä ei sadassa vuodessa muutu, mutta mittalaitteet ja analyysimenetelmät kehittyvät. Moni aikoinaan tehty analyysi on nykyään tehtynä huomattavasti tarkempi ja halvempi, ja siitä saadaan enemmän dataa yhdellä kertaa.

Geologisen tiedon uudelleenkäyttöä helpottaa, että se on paikkatietoa eli näyte tai kartta tai mikä tahansa tieto on sidottu jonkin tiettyyn koordinaatti­pisteeseen.

– Aina ei voi tietää, mitä mineraalia etsitään 20 tai 30 vuoden päästä. Esimerkiksi 1970-luvulla ei pääsääntöisesti etsitty kultaa, vaan mielenkiinto kohdistui muun muassa kupariin ja nikkeliin. Kemial­lisissa analyyseissa ei sen vuoksi aina analysoitu kultaa, ja kun myöhemmin on huomattu, että kultaa on, sitä on tutkittu ja löydetty vanhoista kairasydämistä. Nyt ajankohtaiseksi muuttunutta litiumia on voitu aikanaan analysoidakin näytteistä, mutta ei sitä varsinaisesti ole etsitty.

Lopelle sijoitettuun kansalliseen kaira­sydänarkistoon on kertynyt liki neljä miljoonaa metriä kallioperästä kairattuja kairasydämiä, jotka ovat edelleenkin täysi kuranttia tutkimus­aineistoa. 

– Jos jostakin näytemateriaalista ei 1970-luvulla hoksattu analysoida kuin kupari ja nikkeli, se voidaan nyt analysoida uudelleen muidenkin alkuaineiden osalta. Sitä tehdään koko ajan. Uudet analyysilaitteet ovat moderneja ja tarkkoja, eivätkä välttämättä enää kuluta kairasydäntä, Lalli selittää.

– Maastotyö on kallista, joten olemassa olevan materiaalin tutkiminen on kustannustehokasta. Sen avulla voidaan myös kohdentaa tutkimuksia sellaisiin paikkoihin, mistä tarvitaan tai halutaan lisää tietoa. 

Katso myös:

Lapin kultaa