Käsitetasolta tapaustutkimukseen
Helsingin yliopiston Ruralia-instituutin tutkimusjohtaja Sulevi Riukulehto muistuttaa, että instituutissa tehdään myös käsitetason teoreettista työtä ja kehitetään metodologiaa. Kotiseutututkimus on tästä hyvä esimerkki.
– Olemme kehittäneet yleistä kotiseututeoriaa ja kotiseutututkimuksen metodiikkaa. Lisäksi olemme toteuttaneet kymmeniä tapaustutkimuksia. Viimeisimmät tutkimushankkeet käsittelevät maaseutupaikkakunnan maisemanmuutosta, lasten ja nuorten kotiseututietoisuuden rakentumista ja yrityksen kotiseutua ja historiatietoisuutta, Riukulehto kertoo.
– Olemme juuri käynnistämässä tutkimushanketta, jossa selvitämme eteläpohjalaisen puutarhaperinteen tuotteistamisen mahdollisuuksia. Se toteutetaan yhteistyössä Luonnonvarakeskuksen ja puutarhakoulutusta antavan Järviseudun ammatti-instituutin kanssa.
Historiaan tukeutuvaa kehittämishanketta toteutetaan parhaillaan Myllymäen pienessä kylässä Ähtärissä. Myllymäki perustettiin Vaasan radan kaikkein suurimmaksi rautatieasemaksi, josta piti 1800-luvulla tulla kahden radan risteysasema. Suunnitelmat kuitenkin muuttuivat.
– Myllymäen tapauksessa tulevat hyvin näkyviksi alueiden muodostumisen mekanismit, jotka toimivat kaikkialla muuallakin. Kun rautatiekylä perustettiin lähes tyhjästä, sen näkymät olivat samanlaiset kuin vaikka Pieksämäellä tai Riihimäellä. Valtiollisella ja kunnallisella päätöksenteolla on ollut merkitystä sille, että Myllymäki on sitten menettänyt koko ajan asemiaan.
Kotiseutu virtuaalisessa tilassa
Kaikki kulttuurinen perintö kiinnostaa tutkijoita, myös digitaalinen kotiseutu.
– Digitaalisista alustoista ja virtuaalisista ympäristöistä on ollut meille jo yksi ympäristön taso, joka on olemassa, halusimme sitä tai emme. Samalla tavalla kuin meille muodostuu kotoisaksi koettuja ympäristöjä ja tiloja, niitä muodostuu myös virtuaaliseen ympäristöön, Riukulehto selittää.
Virtualisoituminen tapahtuu kahdella tavalla. Ensinnäkin olemassa olevat toimijat siirtävät toimintojansa digitaaliseen ympäristöön. Ja sitten on olemassa paljon sellaisia asioita, joita ei ole olemassa missään muualla kuin digitaalisessa ympäristössä
– Kun ennen mentiin pankkiin, mentiin johonkin marmorisaliin. Jos joku sanoo tänään käyvänsä pankissa, en ainakaan minä ajattele, että hän lähtisi käymään konttorirakennuksessa. Sen sijaan hän avaa jonkun älylaitteen ja tekee siellä virtuaalisessa ympäristössä, mitä tekeekin.
Vaikka sovellukset ovat tekniseltä toteutukseltaan hyvin erilaisia, niiden olemuksessa on myös paljon samaa kuin perinteisessä kotiseudussa.
– Aikoinaan kävelimme tuttuun pankkisaliin. Samoin asiakas yhä olettaa kohtaavansa älylaitteessaan tutun verkkosivun, josta tutut asiat löytyvät tutuista paikoista. Sen vuoksi käyttöliittymän muutokset ärsyttävät meitä niin paljon.
Digitaaliseksi jo alun perin syntyneitä ympäristöjä pitävät yllä sekä kaupalliset että yhteiskunnalliset toimijat, ja myös ihmiset itse. Eikä silloin ole kyse vain siitä, että kyläseura tekee itselleen nettisivut ja virtuaalisen ilmoitustaulun Facebookiin.
– Esimerkki voisi olla verkkopeli, joka on tuttuakin tutumpi, mutta jota ei ole fyysisessä muodossa olemassa missään. Ja vaikka se muodostaa ihan uuden, ennennäkemättömän ja ennenkokemattoman ympäristön, se myös liittyy entuudestaan tuttuihin luonnonympäristöön, rakennettuun ympäristöön ja henkiseen ympäristöön, tuomalla siihen yhden uuden lisäosan.