Koko Suomen rokoteasiantuntija

Mia Kontio saapuu etähaastatteluun tarkalleen kello yksitoista. Hän sanoo olevansa täsmällinen henkilö, ja täsmällisyyttä hänen työssään tarvitaankin. Kontion aamuun on kuulunut tähän mennessä jo koronavalmiuskokous sekä rokotustiimin aamupalaveri. Kalenterista löytyy joka viikolta isoja asioita: valtionhallinnon lausuntopyyntöjä ja iso kirjo asiantuntijaryhmien kokouksia. Lisäksi me toimittajat viemme aikaa: Kontio on tullut suomalaisille tutuksi rokotusten kommentoijana.

Mia Kontion tiimin vastuulla on koko Suomen rokotusohjelma – hän työskentelee THL:n johtavana asiantuntijana Rokotusohjelman ohjaus -tiimin tiimipäällikkönä. 

– Tiimipäällikkönä olen vastuussa kansallisen rokotusohjelman toteutuksen seurannasta, muun muassa rokotuskattavuudesta ja kentän ohjauksesta rokotusohjelman rokotteiden antamisessa, hän kertoo. Pandemia-aikaan hänen roolissaan täytyy tuottaa suuria määriä tietoa joka suuntaan ja lyhyellä varotusajalla. Vastuullista työtä on paljon. 

Kontio kertoo, että etätyön tarkoitus ei ole se, että päivät venyvät – mutta kyllähän ne venyvät, kellon ympäri.

– Vaikka tämä pandemia on suuri tragedia, näin virologin näkökulmasta tämä on kuitenkin myös valtavan kiinnostavaa. Sen takia tätä jaksaa tehdä, Kontio kertoo.

Pandemia rantautuu Suomeen

Kontio oli Kansanterveyslaitoksessa (KTL), kun edellinen pandemia, sikainfluenssa, sekoitti Suomen.

– Saimme silloin jo hieman harjoitella sitä, mitä pandemia vaatii. Laitoimme esimerkiksi nopeasti diagnostiikan pystyyn. En tosin silloin osannut kuvitella, mihin suuntaan maailma kehittyy. Nyt tehdään hieman samoja asioita, mutta huomattavasti suuremmassa kokoluokassa. Tilanteet tulevat vastaan nopeina vyöryinä, Kontio kertoo.

– Se on luonteeni vastaista, etten esimerkiksi ehdi vastata kaikkiin maileihin. Ajan hallinta on välillä hieman hukassa. Siitä ei kuitenkaan saisi kantaa liikaa huolta, että osa asioista vain jää hoitamatta. Tämä tilanne vaatii tarkkaa prioriointia, ja olen ajatellut, että jos en ole viikkoon kyennyt johonkin reagoimaan, ehkäpä se silloin ei ole enää niin tärkeää.

Pandemia livahti Suomeen keväällä 2020. Kukaan ei ajatellut silloin rokotteita, vaan Suomessa oli kova kiire saada koronaviruksen diagnosointi käyntiin. Kontio lainattiin Rokotusohjelman ohjaustiimistä Tartuntatautien torjunta ja rokotukset -yksiköstä koronavirusdiagnostiikkalaboratorioon, jossa hän ohjasi osaltaan laboratorion laajamittaisen diagnostiikan käynnistämistä. Laboratoriossa oli aluksi töissä vain kuusi tutkijaa ja kymmenisen laboranttia. Laboratorioon piti rekrytoida ja perehdyttää nopeasti 10 uutta työntekijää, tilata valtavasti kalustoa ja saada laboratorio toimimaan heti täydellä teholla.

Syksyn hämärtyessä maailmalta alkoi kantautua uutisia rokotteista. Kontion työ alkoi pyöriä kiihtyvällä tahdilla sen ympärillä, miten suomalaiset saadaan rokotettua, kun rokotteita alkaisi saapua maahan. Suomen terveydenhuollon erityisvastuualueet aloittivat marraskuussa viikottaiset rokotuskokoukset THL:n kanssa.

– Normaaliaikana työtahti ei hirveästi vaihtele. Ei tule vastaan mitään nopeatempoista, eikä täydy tehdä nopeita, suuria päätöksiä. Olen välillä miettinyt, että kun pandemia joskus päättyy, miten sitä jälleen pystyy sopeutumaan sellaiseen tasaiseen elämään, rauhalliseen työhön. Ehkäpä muutos on niin hidas, että siihen ehtii mukautua.

Sattuman kautta töihin

Kontion tie Suomen ehkäpä tunnetuimmaksi rokoteasiantuntijaksi lähti liikkeelle sattumasta: kaksi ihmistä sattui samaan kahvipöytään.

Kontio oli tehnyt molekyylinbiologiaan keskittyvän Bachelor of Science -tutkinnon Brysselin flaaminkielisessä yliopistossa. Suomeen palattuaan hän oli 90-luvun laman syvänteissä miltei vuoden työttömänä, kunnes pääsi tekemään maisterin tutkintoa Helsingin yliopistoon.

– 2000-luvun alussa olin valmistunut perinnöllisyystieteen maisteriksi ja jäänyt jälleen työttömäksi. Akateemisten työnvälityspalvelu oli juuri onnistunut saamaan erään henkilön silloiseen KTL:ään töihin. Tämä henkilö osui samaan kahvipöytään jonkun toisen KTL:n työntekijän kanssa, joka oli juuri rekrytoimassa laboratoriohenkilöstöä. Näiden kahden keskustelu vaikutti siihen, että löysin lopulta urani KTL:ssä ja myöhemmin THL:ssä. En vielä tänäkään päivänä tiedä, kuka tämä henkilö oli.

En kuitenkaan enää kaipaa labratöihin – sitä tuli jo tehtyä paljon.

2000-luvulla KTL:n laboratorioissa Kontion osaaminen erityisesti rokotuksista kasvoi, mikä johti myöhemmin erikoistumiseen epidemiologiaan. Kolmisen vuotta sitten Kontio siirtyi infektiotautien torjuntaan ja rokotuksiin. Hän pääsi mukaan kansallista rokotusta ohjaavaan rokotusohjelmatiimiin, jonka päällikkönä hän nyt toimii.

– Se on suuri muutos siitä, kun tulin taloon pipetin varteen. Aikaakin on toki mennyt 16 vuotta. En kuitenkaan enää kaipaa labratöihin – sitä tuli jo tehtyä paljon. Se on ihan erilaista kuin nykyinen työni, rauhallista ja keskittymistä vaativaa.

Suuret tutkimusprojektit odottavat

Pandemian vuoksi monet tutkimukset ovat nyt tauolla. Joskus kun THL:ssä koittaa paluu normaalimpaan aikaan, Kontiota odottavat jälleen suuret tutkimusprojektit. Yksi näistä on maailmanlaajuisestikin ainutlaatuinen kohorttitutkimus MPR- eli tuhkarokko-, sikotauti- ja vihurirokkorokotteen tehon muutoksista. Tutkimus on alkanut jo vuonna 1982, jolloin vauvoista tutkittiin vasta-aineita MPR-rokotteen jälkeen. Tästä asti säännöllisin väliajoin samoista ihmisistä on otettu näytteitä, miten vasta-aineet ovat säilyneet vuosien saatossa.

– On hienoa huomata, että ne samat ihmiset, joiden vanhemmat ovat tuoneet heidät vauvana tutkimukseen, ovat vielä 30 vuoden kuluttuakin sitoutuneita tutkimukseen ja tulevat mielellään antamaan näytteitä.

– Tutkimuksen tulokset viittaavat siihen, että aika lailla vasta-aineissa on laskua ajan myötä. Seuraavissa vaiheissa selviää, alkaako vasta-aineet hiipua niin paljon, että tarvittaisiin vielä kolmaskin MPR-rokote nykyisen kahden sijaan.

Miten julkisessa työssä selviää?

Työpäivän päätyttyä Kontio aikoo mennä katsomaan äitiään. Äidillä on riittänyt puhuttavaa pandemia-aikaan.

– Hän on kuulemma aina kertonut tutuille ja sukulaisille, että taas Mia oli telkkarissa, taas se oli lehdessä, Kontio kertoo nauraen.

Vaikka Kontion työ on ollut julkista ja työn tulokset koskettavat ihan jokaista suomalaista, hän on pitkälti säästynyt julkisuuden lieveilmiöiltä.

– Kun naama on lehdessä ja telkkarissa, ihmiset tietysti myös ottavat yhteyttä. Minulla julkisuus ei ole tuonut mukanaan esimerkiksi vihapuhetta. Saan kuitenkin välillä vihaista palautetta, mikä on ihan ymmärrettävää, sillä huoli on monella suurta. Vihapuhe on kuitenkin eri asia. Pyrin vastaamaan palautteisiin kykyni mukaan, vaikka minulla ei olekaan varsinaista velvollisuutta neuvoa kansalaisia.

– Monet ovat antaneet myös mieltä lämmittäviä palautteita. He ovat kiitelleet tavasta, jolla olen esittänyt asiat, selkeydestä. Nämä kiitokset pitkälti neutraloivat ne muutamat ikävämmät viestit, joita välillä tulee. En osallistu some-­keskusteluihin, mutta välillä luen uutisten kommenttipalstoja sillä silmällä, että millaisia asioita seuraavassa haastattelussa olisi hyvä nostaa esiin ja selkiyttää.

Pandemia-aika on opettanut Kontiolle paljon. Hän on huomannut olevansa joustava: kun tilanteet ovat muuttuneet hektisiksi, Kontio on pysynyt tilanteen mukana.

– Lisäksi olen oppinut olemaan stressaamatta ihan hirveästi. Aluksi oli toisin. Kun jouduin ensimmäistä kertaa televisioon, olihan se hurjan stressaavaa. Eihän kukaan iloitse siitä, että joutuu tiukkaan paikkaan, eikä käsiteltävästä asiasta ole välttämättä tarkkaa kuvaa. Siinä on vaikea syvällä rintaäänellä esittää asioita. Nyt asiantuntijuutta ja varmuutta on tullut paljon enemmän.

– Nyt on varmistunut tunne, että vaikka eteen heitetään vaikeita asioita, kyllä niihin sitten lopulta pystyy. Ihmiset selviytyvät hyvin erilaisista asioista: ei pitäisi pelätä ottaa uusia tehtäviä vastaan. Aiemmin minullakin on hieman ollut sellainen ”ehkä en nyt ole paras ihminen tähän” -asenne. Moneen kyllä lopulta pystyy, ja tukea saa aina. Pitää vain uskaltaa, Kontio toteaa. 

Opinnot

• 1993–1997 Bachelor of Science, BSc with Honours, Vesalius College, Vrije Universiteit Brussels, Belgia
• 1997–2003 Filosofian maisteri, perinnöllisyystiede, Helsingin yliopisto

Työtehtävät

• 2000–2002 Apulaistutkija, Työterveyslaitos
• 2000–2002 Apulaistutkija, Turun yliopisto
• 2004–2016 Tutkija, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (Kansanterveyslaitos 2004–2008)
• 2016–2020 Erityisasiantuntija, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos
• 2021– Johtava asiantuntija, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos