Kolumni: Kuka pitää huolta tutkijasta?

Yliopistomaailmassa työura kulkee harvoin suoraviivaisesti. Monelle tutkijalle se tarkoittaa jatkuvaa tasapainoilua määräaikaisten työsuhteiden ja apurahakausien välillä. Yhtenä päivänä olet työntekijä työterveyshuollon ja henkilöstöpalvelujen piirissä, seuraavana apurahatutkija ilman samoja oikeuksia ja etuja.

Kuka vastaa apurahatutkijan työtiloista, ohjauksesta tai työturvallisuudesta? Miten apuraha, mahdollinen työsuhde ja sosiaaliturva sovitetaan yhteen? Entä kuka puolustaa tutkijan oikeuksia, jos jokin menee pieleen?

Tähän epäselvään välitilaan päädymme usein juuri me, vastavalmistuneet väitöskirjatutkijat. Olemme monesti ensimmäisessä oman alan ”oikeissa töissä”, täynnä intoa ja halua tehdä korkeatasoista tutkimusta. Samalla meidän pitäisi osata navigoida järjestelmässä, jonka pelisäännöt eivät ole edes kokeneille tutkijoille aina selvät.

Tutkimustyö ansaitsee arvostuksen lisäksi reilut työehdot.

Tässä Loimulla ammattiliittona on merkittävä rooli. Loimu tarjoaa jäsenilleen laajan valikoiman palveluita myös silloin, kun työ tehdään apurahalla. Tutkijana voi saada esimerkiksi juridista neuvontaa työelämän ongelmatilanteissa, henkilökohtaista tukea urapolun rakentamiseen tai mahdollisuuden käydä lukemattomia koulutuksia. Mielestäni vielä tärkeämpää on yhteisö, jonka Loimu ja sen jäsenyhdistykset muodostavat ympäri Suomen ja josta voi saada vertaistukea tai neuvoja kokeneemmilta.

Liittoon kuuluminen ei ole pelkästään henkilökohtainen hyötykysymys. Se on myös kannanotto sen puolesta, että tutkimustyö ansaitsee arvostuksen lisäksi reilut työehdot. Mitä enemmän me tutkijat järjestäydymme, sitä kuuluvampi on meidän äänemme yhteiskunnallisessa keskustelussa. Juuri kollektiivisen edunvalvonnan avulla voidaan nostaa esiin tutkijoiden kohtaamia ongelmia ja vaikuttaa niiden ratkaisemiseen.

Tutkimusjärjestelmämme nojaa edelleen vahvasti määräaikaisuuksiin ja epävarmoihin apurahoihin, erityisesti uran alkuvaiheessa. Samaan aikaan odotamme nuorilta tutkijoilta kansainvälistä huippuosaamista, tuloksia ja vaikuttavuutta. Ammattiliiton tekemä edunvalvonta on yksi harvoista välineistä, joiden kautta tutkijat voivat yhdessä vaikuttaa asemaansa ja saada äänensä kuuluviin.

Tutkimustyö hyödyttää koko yhteiskuntaa ja se tarvitsee tekijänsä. Siksi myös tutkijoista on pidettävä huolta.