Kolumni: Mitä, jos aloittaisimme nyt alusta?

Olen ollut työmarkkinoiden äärellä melko pitkään. Seitsemän vuoden ajan työnantajan edustajana ja yhdeksän vuotta palkansaajien edunvalvojana. Yli 1 000 neuvottelukertaa. Tämä on saanut minut aika ajoin pohtimaan kysymystä:  

Jos suomalainen työmarkkinajärjestelmä rakennettaisiin tänään, tehtäisiinkö se juuri näin? 

Kysymys ei tarkoita sitä, että kaikki nykyisessä järjestelmässä olisi huonosti. Suomalainen sopimisen kulttuuri on pitkään rakentanut vakautta, ennakoitavuutta ja työntekijöiden turvaa tavalla, josta on syytä olla ylpeä. Maailma ympärillämme on kuitenkin muuttunut ja samalla neuvottelukulttuuri on muuttunut. Mukaan on tullut myös poliittisia ambitioita, mikä on osaltaan rapauttanut sopimusyhteiskuntaa. Neuvottelukulttuuri on mennyt rikki. 

Myös työn tekemisen paikat ja muodot muuttuvat ja ihmisten odotukset työelämältä ovat toisenlaisia kuin vielä kymmenen vuotta sitten. Silti työmarkkinakeskustelussa kuulee edelleen ajatuksia, jotka tuntuvat kuuluvan aivan toiseen aikaan ja paikkaan. Ehkä juuri nyt olisi hyvä hetki pysähtyä ja miettiä. Keitä varten työmarkkinajärjestelmä on olemassa ja miten neuvottelukulttuuria voisi korjata? 

Kun työmarkkinapöydässä istutaan, pöydän ympärillä on väistämättä erilaisia intressejä. Erilaiset näkökulmat eivät kuitenkaan tarkoita, että toisen pitäisi olla väärässä. Vastakakkainasettelu on kuitenkin voimistunut ja yhteisiä win-win-­tilanteita on enää harvassa.  

Parhaimmillaan neuvottelu on sitä, että kumpikin osapuoli ymmärtää myös toisen todellisuutta ja pyrkii lopputulokseen, jossa jokainen osapuoli kokee saaneensa jotain positiivista. Siksi ajattelen, että suomalainen työmarkkinajärjestelmä tarvitsee ennen kaikkea parempaa keskustelua. Enemmän aitoa tietoa, vähemmän oletuksia. Työmarkkinaneuvotteluissa tarvitaan nykyistä enemmän yhteisesti tuotettua ja avointa tietoa. Tietoa siitä, millaisia vaikutuksia erilaisilla ratkaisuilla todella on. 

Liitonkin pitää uskaltaa muuttua ja suunnata ajatukset tästä päivästä pitkälle tulevaisuuteen. Siksi haluan Loimussa rohkaista kysymään myös sitä, mitä jäsenemme tarvitsevat viiden vuoden päästä. Millaista työelämää haluamme olla rakentamassa?  

Uskon, että suomalainen työmarkkinamalli tarvitsee parempaa neuvottelua. Vähemmän poteroita ja enemmän uteliaisuutta. Vähemmän oletuksia ja enemmän tietoa. Vähemmän ”näin on aina tehty” -ajattelua ja enemmän rohkeutta kysyä: 

Mitä jos tekisimme tämän nyt vähän paremmin ja vähän rohkeammin?