Kolumni: Oppia ikä kaikki

Viime aikoina mediassa on paljon esillä ollut keskustelua ikäsyrjinnästä työnhaussa – asiahan ei ole tosin mitenkään uusi. Itselle ikäsyrjintä ei tosin ole koskaan oikein täysin auennut. Mielestäni ikädiversiteetti, kuten muunlainenkin monimuotoisuus, on enemmän kuin tervetullutta työpaikoille, jotta työyhteisöissä on erilaista elämän- ja työkokemusta sekä erilaisia näkökulmia. 

Niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin, näen iän enemmän numerona. Puhtaasti ikää suurempi merkitys mielestäni on sopeutumiskyvyllä ja kyvylllä oppia uutta, ja niitä nykypäivän työelämässä tarvitaan jatkuvasti enenevässä määrin. Näen suurempana ongelmana, mikäli yksilö – ikään katsomatta – on kykenemätön sopeutumaan työelämän muutoksiin tai oppimaan uutta. Loppujen lopuksi harva tulee kuitenkaan työskentelemään koko työuraansa, ainakaan nykypäivän työelämässä, täysin samassa tehtävässä tai yrityksessä. 

Jos mietitään, niin etuna konkarimman hakijan palkkaamisessa voisi esimerkiksi olla, että heillä perhe-elämän ja työn yhdistämisen haasteet ovat useimmiten jo takana päin, ja siksi myös enemmän mahdollisuuksia ajoittaisiin joustoihin työajoissa. Ikäsyrjintä ei välttämättä ole vain seniorimpien työnhakijoiden murhe, vaan samaa ilmiötä voi esiintyä myös vastavalmistuneilla ja uran alkuvaiheessa oleville. Nuorempien hakijoiden etuna työnhaussa monesti voisi olla ainakin se, ettei vielä pinttyneitä toimintamalleja tai tapoja ole päässyt muodostumaan, vaan palkkaava taho voi lähteä näiden suhteen ns. puhtaalta pöydältä.

Toki on sanomattakin selvää, että kokeneemman hakijan palkkapyyntö voinee olla juniorimman hakijan palkkapyyntöä korkeampi ja se voikin olla hyvin perusteltua, mikäli haussa on konkarimpi työntekijä. Nämä lienevät loppujen lopuksi kuitenkin neuvottelukysymyksiä, mikäli hakija muutoin on tehtävään hyvin soveltuva.

Mediassa paljon mainituilla 55+ työnhakijoilla uraa on vielä paljon jäljellä, jos terveys vain antaa myöden. Toisaalta taas nuoremmilla hakijoilla vielä enemmän ja draivia päästä työmarkkinoille. Eikä Suomen kaltaisella pienellä yhteiskunnalla ole varaa hukata osaajia. Hallitustenkin puheissa työurien on toivottu pitenevän – molemmista päistä. Omalla kohdallani joskus kaukana tulevaisuudessa koittavat eläkepäivät tuntuvat maan hallitusten uudistusten myötä karkaavan aina vaan kauemmas ulottumattomiin.

Pidetään siis kaikki terveydestämme, kunnostamme ja toimintakyvystämme huolta sekä aivot virkeinä oppimaan uutta ja annetaan iän olla vain numeroita! 

Lataa artikkeli

  • Tämä artikkeli (pdf)