Kolumni: Se on siinä

Aloitin kesäkuussa 1983 Merentutkimuslaitoksella ja melko pian tämän jälkeen kollegani Pekka Alenius kysyi minulta, liittyisinkö Geofyysikkojen liittoon (GFL). Vastaukseni oli myöntävä, mutta enpä olisi uskonut mihin kaikkeen vastaukseni johtaa. 

Geofysiikkojen liitto muodosti kahden muun liiton kanssa 1990-luvun puolivälissä Ympäristöasiantuntijoiden keskusliiton (YKL), jolloin GFL jäi ammatillis-aatteelliseksi järjestöksi. YKL puolestaan lakkautettiin, kun Loimu aloitti toimintansa.

Melko pian uuden liiton synnyn jälkeen minut valittiin YKL:n hallitukseen. Toimittuani hallituksessa useampia vuosia, minut valittiin puheenjohtajaksi, missä roolissa toimin liittofuusioon saakka.

Noin puolitoista vuotta sitten Agronomiliiton hallituksen puheenjohtaja ja toiminnanjohtaja lähestyivät Loimun toiminnanjohtajaa ja minua ehdottamalla yhteistyön syventämistä. Tämä johti tiiviiden selvitystöiden ja neuvotteluiden jälkeen siihen, että Agronomiliiton jäsenet siirtyvät Loimun jäseniksi vuoden 2026 alusta lukien. Agronomiliitto jää ammatillis-aatteelliseksi yhdistykseksi ja liittyy myös Loimun jäsenyhdistykseksi.

Sen lisäksi että olen kolmisenkymmentä vuotta toiminut ammattiyhdistyksen hallituksessa, niin olen sinä aikana ollut myös työpaikallani luottamustehtävissä. Ensin Merentutkimuslaitoksen varaluottamusmiehenä luottamusmiehenä. Tässä roolissa olin myös silloin, kun 2007–08 käytiin kiivasta keskustelua Merentutkimuslaitoksen kohtalosta. Lopputulos oli, että Merentutkimuslaitos lakkautettiin ja sen toiminnot ja henkilöstö jaettiin Ilmatieteen laitoksen ja Suomen ympäristökeskuksen kesken. Päätöksen jälkeen aika meni tiiviissä neuvotteluissa ministeriössä, missä laadittiin uutta lakia Ilmatieteen laitoksesta niin, että siinä huomioitiin myös meriasiat.

Siirryin vuoden 2009 alussa Ilmatieteen laitokselle.  Muutamia vuosia olin sivussa luottamustehtävistä, mutta sittemmin tulin valituksia luottamusmieheksi ja hiukan myöhemmin pääluottamusmieheksi, missä tehtävässä olen toiminut tähän päivään. Pääluottamusmiehenä normaalien luottamustehtävien lisäksi olen osallistunut pari vuotta sitten Ilmatieteen laitoksen YT-menettelyyn ja viime keväänä valtiosektorin työtaisteluun, missä Ilmatieteen laitoksen rooli oli yksi ratkaisevista tekijöistä siinä, että valtiolle saatiin tyydyttävä neuvottelutulos.

Nyt on tullut aika siirtyä eläkkeelle ja jättää luottamustehtävät, niin ammattiliiton hallituksessa kuin työpaikalla, muille. Aivan kokonaan minusta ei vielä pääse eroon, sillä jatkan valtiosektorin valtuutettuna Loimun valtuustossa ainakin seuraavan kahden vuoden ajan.

Täytyy todeta, että nämä hiukan runsaat 40 vuotta ovat olleet luottamustehtävissä erittäin mielenkiintoisia ja niiden myötä olen oppinut tuntemaan monia miellyttäviä ihmisiä. Tehtäviä ja, ennen muuta, näitä ihmisiä jään kaipaamaan, vaikka kaikki luottamustehtävät eivät tietenkään ole aina olleet miellyttäviä. 

Loimun valtuuston syyskokouksessa Niko Ekholm valittiin seuraajakseni Loimun puheenjohtajaksi. Uskon, että Niko hoitaa tehtävän hyvin ja vie Loimua eteenpäin, varsinkin nyt, kun ruoka-alan korkeasti koulutetut siirtyvät Loimun jäseniksi.

Kiitos ja hyvää jatkoa, Loimu!