Kulttuuriperintö pinnan alla
Suomen Meriarkeologinen seura rakentaa ja ylläpitää laivahylyistä ontologia-tietopankkia, johon pyritään 3D-kuvantamaan ja ajoittamaan radiohiili- ja dendrokronologisin menetelmin kaikki Suomen merialueille yli sata vuotta sitten uponneet alukset. Kansainvälisesti ainutlaatuisessa, vapaaehtoistyönä toteutetussa tietokannassa on tallennettuna jo yli 200 hylyn kuvaus ja tiedot, ja tietokanta kasvaa vuosittain 20–30 hylyn tahtia.
Seuran puheenjohtaja Markku Luoto kertoo, että Museoviraston rekistereissä on noin 2 500 vedenalaista hylkykohdetta, joista noin kolmannesta on käyty katsomassa. Dokumentoitavaa siis riittää useammallekin sukupolvelle.
Lisäksi koko ajan löytyy hylkyjä, joista ei ole aikaisemmin tiedetty mitään.
– Kalastajien verkot jäävät pohjaan kiinni, ja urheilusukeltajat ja merenpohjan kartoittajat löytävät pohjasta jotain poikkeavaa. Museovirasto sitten pyytää meitä käymään katsomassa, mitä siellä on. Ja noin joka toinen kerta sieltä löytyy uusi hylky.
Hylkyjä on kaikilla rannikkoalueilla. Jos hylkykartoissa on jollakin suunnalla vähän vähemmän merkintöjä, niin aluetta ei todennäköisesti ole vielä tutkittu tarpeeksi, Luoto sanoo.
– Jos katsomme hylkyjen historiallista jakaumaa, niin kyllähän niitä on eniten Pietarin perustamisen jälkeiseltä ajalta. Joskus tuntuu, että tuolla ei voi mailia purjehtia ilman että siinä on joku hollantilainen kauppa-alus 1700-luvulta. Pietari on imenyt tavaraa niin paljon, että sinne ovat liikennöineet kaikki Länsi-Euroopan suurten satamien merenkulkijat.
Kokonaiskuva muinaisesta merenkulusta
Julkinen mielenkiinto kohdistuu Vrouv Marian kaltaisiin aarrelastissa olleisiin kohteisiin. Sukeltajat ovat kuitenkin ryöstäneet hylkyjä jo sadan vuoden ajan, ja usein lastista on jäljellä vain jäänteet.
– Varastajat ovat lisäksi aiheuttaneet usein tuhoa, sillä keräilijä, joka ei ymmärrä mistään mitään, saattaa hylyllä rikkoa ne kaikkein arvokkaimmat esineet, Luoto kuvaa.
– Esimerkiksi Borstön arvokkaasta hylystä oli viety kolmijalkapatoja, joita museoissa on jo tuhansia ja joiden typologiat ja historiat tunnetaan. Mutta siinä ohessa ryöstäjät olivat potkineet hajalle kangaspakan, jota kankaiden tutkimukseen erikoistunut arkeologi piti siitä otetun näytteen perusteella korvaamattoman arvokkaana.
Yksittäisiä kohteita tärkeämpi on hylyistä ja niiden lasteista muodostuva kokonaiskuva.
– Hylkyjen kokonaisuus kertoo Suomen ulkomaankaupan historiasta. Vaikka olemme tutkineet vasta alle kymmenen prosenttia tunnetuista hylyistä, niin jo se tieto, kuinka paljon ja millaisia aluksia siellä on, ja mistä ne tulivat, haastaa tuolla pienelläkin määrällä vakiintuneita käsityksiä, Luoto selittää.
– Esimerkiksi Ruotsin suunta ei näy ollenkaan niin vahvana kuin kouluhistoriassa. Ilmeisesti suorat kauppasuhteet eteläiselle Itämerelle ja Hollantiin olivat paljon luultua tiiviimpiä.
Eurooppalaista kulttuurihistoriaa
Tietokanta, jossa kuvia, ajoitusta ja muita faktatietoja täydentävät kokeneen sukeltajan havainnot, on löytänyt viimeisten kahden vuoden aikana myös kansainvälisen yleisönsä. Kyse ei ole vain suomalaisesta vaan koko eurooppalaisesta kulttuuriperinnöstä, Luoto muistuttaa.
Hanke sai vuoden 2025 Europa Nostra -palkinnon sekä Euroopan kansalaistieteen palkinnon kunniamaininnan. Lisäksi saatiin Kordelinin säätiöltä Tieteellisten seurain valtuuskunnan (TSV) tiedepalkinto.
– Tavoitteenamme näiden hylkyjen mahdollisimman tarkka digitaalinen tallentaminen. Ontologia-entiteetti on vasta perustutkimusta, joka on pakko tehdä nyt, koska ne hylyt hajoavat hiljalleen.