Kulttuuriperintö suojataan hyvällä tiedonkululla
Muinaismuistolain nojalla suojeltuja kohteita ei saa vahingoittaa suoraan eikä välillisesti. Paitsi lain suojaamat, myös muut kulttuuriperintökohteet on aina otettava huomioon metsien käsittelyssä. Metsätalous Oy:n toimintaa ohjaava Metsätalouden Ympäristöopas asettaa lain vaatimuksia tiukemman velvoitteen.
Myös PEFC-metsäsertifiointi edellyttää, että kiinteät muinaisjäännökset säilytetään
– Jos hakkuukohteella tai 200 metrin etäisyydellä siitä on muinaisjäännös tai muu kulttuuriperintökohde, metsänkäyttöilmoitus lähetetään automaattisesti Museovirastolle ja alueelliselle vastuumuseolle, joka antaa lausunnon ja ohjeistaa ilmoituksen tekijää siitä, miten hakkuut voidaan toteuttaa vahingoittamatta kohdetta, Ann-Mari Kuparinen selittää.
Torjumme metsien käytön aiheuttamia riskejä suunnittelun ja toteutuksen ohjeistuksella ja koulutuksella. Tiedon hallinta, ajantasaisuus ja oikeellisuus sekä tietojen ja ohjeiden systemaattinen siirto järjestelmien välillä ovat tässä ensiarvoisen tärkeitä.
Tiedon hallintaa ja oikeellisuutta parannetaan jatkuvasti yhteistyössä museoviranomaisten kanssa. Viime aikoina Metsätalous Oy on myös lisännyt koulutusta toimihenkilöilleen.
Museoviraston asiantuntijat kouluttivat keväällä 2025 pilottihankkeessa Evon maastossa meidän ja muiden Metsähallituksen vastuualueiden asiantuntijoita, jotka kohtaavat kulttuuriperintökohteita työssään. Mukana oli myös niitä alueellisten vastuumuseoiden edustajia, jotka käsittelevät lakisääteisiä ilmoituksia ja antavat lausuntoja ja ohjeita kohteiden huomioimiseksi metsien käsittelyn yhteydessä, Kuparinen kertoo.
Koulutukset tulevat nyt hyvään saumaan, sillä viime aikoina tapetille noussut virtavesien ennallistaminen on myös arkeologeille hiukan uusi asia, ja ennallistamishankkeet saattavat uhata kulttuuriperintökohteita, mikäli toimenpiteitä ei suunnitella hyvin ja parhaalla mahdollisella tiedolla.
Hakkuu- ja maanmuokkauskoneissa on paikantava karttajärjestelmä, joka näyttää no-go-kohteet ajorajoitteina ja varoittaa kuljettajaa kulttuuriperintökohdetta lähestyttäessä.
Metsien käsittelyssä maanmuokkaus on yksi riskitekijä näille kohteille. Ohjeistamme, että kohde merkitään maastoon suunnitteluvaiheessa kuitunauhoilla, ja suosittelemme, että hakkuun yhteydessä kohde rajataan pitkillä kannoilla tai tekopökkelöillä. Näin seuraavan hakkuun tekijä tai maanmuokkaaja havaitsee kohteen helpommin ja osaa varoa sen vahingoittamista, Kuparinen sanoo.