Kuvantamista pinnan alla
Ensimmäiset valokuvattujen hylkyjen kolmiulotteiset tietokonemallinnukset tehtiin kymmenen vuotta sitten ja järjestelmällisesti niitä alettiin laatia vuodesta 2018 alkaen. Myöhemmin alettiin puhua ontologiasta eli tutkimusaiheen perusteellisesta ja järjestelmällisestä kartoituksesta, jonka varaan tutkijat voivat myöhemmin perustaa työnsä.
Esimerkiksi ontologiatyön merkityksestä käy kesällä uutisoitu Suomen vesillä maanneen 1600-luvun laivahylyn tunnistaminen Wasa-laivan pikkusisko Falkeniksi. Hylkyä oli tutkittu 1970-luvulta saakka, mutta vasta kun sen tiedot oli julkaistu 3D-malleineen verkossa, sen tunnistaminen oli mahdollista.
– Ruotsin kruununaluksiin erikoistunut ruotsalaistutkija Niklas Eriksson sattui virtuaalisukeltamaan ontologia-arkistoamme joulukinkkua sulatellessaan, ja tajusi heti, mikä alus se oli. Sen jälkeen hän etsi ja löysi ruotsalaisista arkistoista paljon tietoa tuosta Porkkalaan uponneesta sotalaivasta, Suomen Meriarkeologisen seuran puheenjohtaja Markku Luoto sanoo.
– Tunnistamista oli lisäksi vaikeuttanut se, että laivaa luultiin venäläiseksi 1700-luvun shebekiksi, vaikka se on peräisin 1600-luvulta ja on tehty tammesta eikä venäläisten alusten tavoin Siperian lehtikuusesta.
Miten hylyt kuvataan?
Mallia tehtäessä tyypillisesti kaksi sukeltajaa menee hylylle kameroiden ja led-valaisimien kanssa, ja videoivat kohteen ihan manuaalisesti nopeudella viisi kuvaa sekunnissa. Sen jälkeen kuvat syötetään ohjelmalle, joka hakee niistä yhteiset pisteet ja laskee niistä koordinaatteihin kiinnitetyn mallin. Muualla yleisesti käytössä olevaa laserkeilausta ei voi hyödyntää, koska hylyt ovat yleensä leväkerroksen peitossa, eikä lasersäde erota kovaa liikkumatonta puuta leväkerroksesta samalla tavalla kuin valokuvista kokonaisuuden koostava suodatusohjelma.
– Me tyypillisesti otamme jokaisesta pisteestä siinä hylyssä yhden tai kaksi tusinaa kuvaa. Ja kun tietokone vertaa näitä kuvia, yhteiset kiinteät pisteet erottuvat liikkuvasta levästä. Jos on oikein huono näkyvyys, viemme sinne avuksi kiinteitä markkereita.
Fotogrammetria-ohjelmistoa pyörittämään riittää järeä pelityöasema.
– Käytämme tehokkaita led-lamppuja, joiden valovoima on kymmeniä tuhansia lumeneita. Kohteet kuvataan tyypillisesti noin metrin etäisyydeltä, sillä näkyvyys on sen verran heikko, että valo heijastuisi muuten aika voimakkaasti takaisin, Luoto kertoo.
– Tulevaisuudessa mallit kuvataan varmaan vedenalaisilla drooneilla. Siihen ei varmaankaan mene montaa vuotta. Samoin kuvien tulkinnassa ohjelmistot tulevat kehittymään koko ajan paremmiksi.
Meriarkeologian harrastajat käyvät vuosittain kymmenillä hylyillä kuvaamassa merenpohjaa, mistä syntyy sivutuotteena kaikenlaisia biologiaan ja ekosysteemeihin liittyviä havaintoja ja kuvamateriaalia.
– Olemme vastikään sopineet Syken merentutkijoiden kanssa, että otamme jatkossa aina purkin mukaan, ja jos havaitsemme jotain erikoista, otamme heille siitä näytteen. Aikoinaan näimme yhden hylyn luona runsaasti vähän harvinaisemman näköistä heinikkoa. Otimme siitä kuvan, josta se tunnistettiin Suomen suurimmaksi meriajokas-niityksi, josta tutkijat olivat kovasti kiinnostuneita.