Metsien kulttuuriperintö
Metsähallituksen Metsätalous Oy -tytäryhtiö hallinnoi liiketoiminnan piirissä olevia PEFC-sertifioituja valtion metsiä. Ympäristöasiantuntija Ann-Mari Kuparinen kertoo, että valtaosa yhtiön hoidossa olevista noin viidestä miljoonasta metsähehtaarista sijaitsee Itä- ja Pohjois-Suomessa, ja siitä on metsätalouskäytössä reilu puolet.
Myös näissä metsissä on runsaasti suojeltavia kulttuuriperintökohteita eli ihmisen aiemmasta toiminnasta syntyneitä jäänteitä.
– Kulttuuriperintöön kuuluu myös sellaisia rakenteita ja paikkoja, joita ei lueta muinaismuistolain tarkoittamiin kiinteisiin muinaisjäännöksiin, mutta joiden säilyttämistä pidetään perusteltuna historiallisen merkityksen ja kulttuuristen arvojen vuoksi. Tällainen on muun muassa toisen maailmansodan aikana rakennettu Salpa-linja, Kuparinen selittää.
Valtaosa tunnistetuista kohteista liittyy asumiseen, työntekoon ja sotimiseen. Tyypillisin kiinteiden muinaisjäännösten tuottaja on kruununmetsien asuttaminen ja siihen liittyvä historia, elämä ja elämänpiiri.
– Jälkiä ovat jättäneet etenkin raudan valmistus kotitarpeiksi sekä tervan- ja hiilenpoltto. Pohjanmaan ja Kainuun alueilla on paljon jälkiä myös teollisesta tervanvalmistuksesta ja maan itälaidalla on runsaasti sodankäyntiin liittyviä kohteita, Kuparinen listaa.
– Metsästys- ja asutushistoriasta on jälkiä 11 000 vuoden ajalta eli mesoliittiselta kivikaudelta alkaen. Niin vanhoja asuinpaikkoja on löydetty vain vähän, sillä siihen on tarvittu paitsi arkeologista osaamista, myös hyvää onnea.
Konkreettisesti puuhun liittyvä metsien kulttuuriperintökohde ovat karsikko- ja pilkkapuut, joilla on merkitty rajoja ja muistettu merkkitapahtumia.
– Niillä on alkuperäisessä sijainnissaan aina elinkaari, joka ylittää ihmisiän. Ajan hammas ne lopulta kuitenkin nakertaa ja muistiinpanot häviävät puun lahotessa. Voimme kuitenkin ottaa niistä kuvia ja kertoa sanallisesti niiden olemuksesta, Kuparinen sanoo.
– Puut itsekin kertovat menneestä. Lapin järvistä nostetuista puista on koottu 7 000 vuoden katkeamaton lustokalenteri, jolla pystytään ajoittamaan hiiltyneitä tai vaikkapa suossa säilyneitä puuesineitä.
Aarteet on inventoitu
Valtion monikäyttömetsissä toteutettiin 2010–2015 Kansallisen metsäohjelman mukainen kulttuuriperinnön inventointi, jossa kartoitettiin Metsätalous Oy:n hallitsemia alueita yhteensä lähes neljän miljoonan hehtaarin verran.
– Inventointien myötä tunnistettujen lakisääteisten muinaisjäännösten määrä nelinkertaistui lähes neljään tuhanteen. Niistä alle kymmenen prosenttia on esihistorialliselta ajalta. Loput ovat historialliselta ajalta tai ajoittamattomia, Kuparinen kertoo.
– Esimerkiksi peurojen pyyntikuoppien ikää ei pysty määrittelemään ilman tarkempia tutkimuksia. Niitä on käytetty kivikaudelta historialliselle ajalle.
Inventointitiedot on tallennettu Metsähallituksen tietojärjestelmiin, joihin tuodaan tietoa myös Museoviraston rekistereistä.
– Uusia kohteita löytyy vuosittain joitakin kymmeniä asiantuntijoidemme suunnittelutyön yhteydessä. Maastossa havaitut uudet kohteet kirjataan suunnittelujärjestelmään, mistä ne siirtyvät automaattisesti hakkuiden suunnittelijoiden ja toteuttajien karttanäytöille, Kuparinen kertoo.
Kohteita voidaan pian myös seuloa laserkeilausaineistosta tunnistusalgoritmeilla, joita on onnistuneesti pilotoitu Museoviraston ja Oulun yliopiston LIDARK-hankkeessa.
– Esimerkiksi Suomussalmelta löytyi algoritmihaulla lähes nelinkertainen määrä tervahautoja entuudestaan tunnettuihin verrattuna. Konenäkö ei kuitenkaan korvaa käyntiä maastossa, vaan kohteelle tarvitaan aina arkeologin varmistus.
Kulttuuriperintötietoa tuottaa ja tallentaa usea taho, joiden välillä tietoa myös siirretään ja jaetaan. Metsähallituksen ja muitakin kulttuuriperintökohteita voi tarkastella kartalla ja hakea niistä lisätietoa Kulttuuriympäristön palveluikkuna -sivustolta. Valveutuneet kansalaiset voivat ilmoittaa esinelöydöistä ja arkeologisista jäännöksistä Museoviraston Ilppari-palvelussa.