Mitä generalisti osaa?
Kysyin nelivuotiaalta lapseltani, mitä hän osaa, ja vastaukseksi tulee liuta hienoja taitoja. “Osaan merlijuustilarakentaa legoja, osaan monta pokemonia ja osaan uida kellukkeiden kanssa, mennäänkö uimaan?” kuuluu vastaus. Moni lapsi kertookin hienosti omasta osaamisestaan kunnes jossain vaiheessa elämän realiteetit iskevät vastaan. Mitä ihmettä minä oikeasti osaan? Enää palikoilla rakentaminen tai uiminen eivät tunnu taidoista parhailta.
Osaaminen tunnutaan itse hyväksyvän vain, jos joku toinen antaa siihen leiman. Näin on helpompaa aloilla, jotka valmistavat johonkin tiettyyn ammattiin. Vaikeaksi osaamisesta kertominen menee, kun puhutaan niin sanotuista generalisteista eli henkilöistä, joiden tutkinto ei ole valmistanut suoraan ammattiin. Viime aikojen loimulaisillekin aloille tehdyt tutkintouudistukset ovat johtaneet siihen, että monet alat menevät generalistisempaan suuntaan. Erikoistuminen tehdään vasta ihan opintojen loppuvaiheessa.
Generalistin uralle avautuu puoli maailmaa.
Mitä generalisti sitten osaa? Suoran ammatin puuttumisen voisikin kääntää eduksi, generalistinen tutkinto valmistaa useisiin ammatteihin. Jäljelle jää päättää itse, mihin haluaa suuntautua. Onkin vapauttavaa huomata, että omalle uralle avautuu puoli maailmaa, jos on vain valmis sinne menemään. Sitä varten pitää kuitenkin tietää, mitä osaa ja mitä haluaa tehdä.
Osaamisen sanallistaminen onkin nykyään iso osa työnhakuprosessia. Monet vinkit jäävät kuitenkin aika yleisluonteisiksi ja syystä: kukaan ei voi tunnistaa osaamistasi puolestasi, se on tehtävä itse. Työnhakukirjeissä erottuvat selkeästi henkilöt, jotka ovat sanallistaneet oman osaamisensa ja kertovat tätä kautta omaa pätevyyttään kyseiseen työhön. Sen sijaan pitkät elämäntarinat alkavat olla jo nähty juttu. Kun haet töitä, katso, vastaatko suoraan hakemasi paikan edellytyksiin vai kerrotko pitkää proosaa aikaisemmasta työ- ja opintohistoriastasi. Ongelmanratkaisukyky, oppimiskyky ja innostus työstä ovat asioita, joista kaikkialla on hyötyä ja niistä voi kertoa itse konkreettisia esimerkkejä omalta uraltaan. Ne ovat juuri niitä asioita, joita generalistit osaavat parhaiten.
Mietin vielä hetken nelivuotiaan vastausta omasta osaamisestaan. Legopalikat ovat ongelmanratkaisutaitoja, uuden pokemonin nimeäminen on oppimistaitoja ja uimaan on opittu kellukkeilla, samalla pyytäen, että mennäänkö harjoittelemaan lisää. Ja lapsen innostus uuden oppimisesta tarttuu myös itseen. Yleinen innostuneisuus onkin yksi tärkeimmistä taidoista työelämässä. Kun itse on innoissaan omasta alastaan, niin muutkin uskovat siihen.
Tietyllä tavalla tuo taitojen pukeminen konkreettisiksi teoiksi onkin se, jota nyt pitäisi opetella. Ja ehkä siten jonain päivänä oppii myös uimaan ilman kellukkeita työelämänkin suuressa meressä.