Pääkirjoitus: Asiantuntijan pitää uskaltaa kysyä: miksi?

Tuntuu, ettei nykyään voi enää keskustella tai kirjoittaa mistään aiheesta ilman, että siihen liittyy tekoäly tavalla tai toisella. Eikä ihme, sillä tekoäly herättää käytännön kysymysten lisäksi paljon tunteita – eivätkä ne kaikki ole positiivisia. Tämänkin lehden sivuilla tekoälyä käsitellään tieteellisen tutkimuksen osana ja perustavanlaatuisena ammattitaitona, mutta myös arvoristiriitojen ja stressin sekä opiskelijoiden tulevaisuudennäkymien näkökulmista.  

Loimun opiskelijoiden keskuudesta on kantautunut viesti huolesta, joka liittyy horisontissa häämöttävään työelämään. ”Mitä jos minulta edellytetään tekoälyn käyttämistä vastoin omia arvojani ja periaatteitani?” Esiin ovat nousseet ympäristö­vaikutusten lisäksi muun muassa tekijänoikeudet, tietosuoja ja se, korvaako tekoäly ihmisen. Moni on pohtinut myös sitä, tuottaako tekoälyn käyttö oikeasti hyötyä vai onko se otettu käyttöön vain siksi, että ”niin kuuluu tehdä”.

Vaikka tekoälyn käyttö yleistyy, asiantuntijan roolin merkitys ei vähene. Päinvastoin, kun tietotulva kasvaa ja valmiita, keskenään ristiriitaisiakin vastauksia on aina vain helpompi tuottaa, korostuu kyky arvioida niiden luotettavuutta ja seurauksia. Ja tarve kysyä, teemmekö ylipäätään oikeita asioita. Erityisesti eettiseen arviointiin tarvitaan ihmistä. Yksittäinen työntekijä ei kuitenkaan voi vastata organisaation tekoälyratkaisujen eettisyydestä.

Asiantuntijan
pitää voida
seistä työnsä ja
sen vaikutusten
takana.

Vastuullinen työelämä ei synny siitä, että jokainen työntekijä yrittää yksin toimia oikein. Hyvä työyhteisö tarvitsee kriittisiä kysymyksiä kehittyäkseen. Työnantajan tehtävä on luoda ilmapiiri, jossa asiantuntija voi käyttää osaamistaan, tuoda esiin epäkohtia ja kyseenalaistaa vallitsevia käytäntöjä. Uskaltaa kysyä: miksi? Asiantuntijalta tarvitaan rohkeutta kyseenalaistaa, mutta rohkeus ei saa merkitä oman aseman vaarantamista.