Paikka ja aika, muisto ja maisema
Ihminen muodostaa itselleen tärkeitä paikkoja sekä tilassa että ajassa. Näin hahmotamme ympäristöämme.
– Paikka ja tapahtuma liittyvät aina yhteen. Ajattelemme että siinä ja siinä talossa tapahtui sitä ja tätä. Talo saattaa olla vaikka kirkko, jossa minut vihittiin. Tai se voi olla koti, jossa synnyin ja kasvoin, Riukulehto selittää.
– Paikka on tärkeä juuri siksi, että siellä tapahtui jotain, tapahtumat tapahtuvat aina paikoissa. Moni lapsuuden paikka menetetään. Koti voi palaa, tai jos muuttaa paikkakunnalta pois, niin ei sitä taloa mukaansa saa.
Se, mitä jää mieleen ja kannetaan mukana, on päässä muodostettu tulkinta: maisema ja muisto. Me muistamme, maiseman ja siihen kuuluvat merkitykselliset asiat ja tapahtumat.
– Muisto ja maisema ovat vastaavanlainen pari kuin paikka ja tapahtuma. Ne liittyvät yhteen.
Muistot ja maisemat ovat aina yksilön omia. Silti myös kanssaihmiset ovat olleet mukana siinä maisemassa ja niissä tapahtumissa. Jaamme heidän kanssaan samoja muistoja ja maisemia, vaikka muistamme ja näemme ne eri tavalla.
– Vaikka muistot ovat aina henkilökohtaisia, samoja paikkoja ja tapahtumia koskiessaan niissä on aina myös paljon yhteistä. Ja näin siirrymme henkilökohtaisesta institutionaalisen tasolle eli perinteisiin ja alueisiin, Riukulehto selittää.
– Kukaan ei voi määrätä yksin, millainen jokin instituutioksi muodostunut alue, esimerkiksi maakunta, on. Eikä kukaan voi yksin päättää perinteiden sisältöä. Tangoa tanssitaan jollain tietyllä tavalla. Sillä on institutionalisoituneet säännöt, ja se on muuttunut perinteeksi.
Aika ja tila ovat vain jäsentymättömiä kehyksiä, mutta kun jokin kohta ajassa ja tilassa saa erityisen merkityksen, kutsumme niitä tapahtumiksi ja paikoiksi. Ja kun nämä edelleen tulkitaan kokemuksellisesti, jäljelle jäävät muistot ja maisemat. Perinteen ja alueen taso on käsitteellisesti vielä korkeampi. Ne ovat yhteisölle institutionalisoituneita.