Suomalaisyliopistojen tuki ukrainalaisille: Jälleenrakennus nostaa päätään

Opinto-oikeuksia, rahoitusta, ohjausta ja neuvontaa. Maamme yliopistot ovat tukeneet Ukrainasta paenneita ukrainalaisia yliopisto-opiskelijoita ja tutkijoita jo yli vuoden ajan. Onnistumisia on paljon, mutta tukemiseen liittyy myös paljon haasteita. On aika kerrata, pohtia – ja ennen kaikkea oppia.

Ukrainalaisten yliopisto-opiskelijoiden ja tutkijoiden tukemisen taustalla on Venäjän aloittama sota Ukrainassa helmikuussa 2022. Pikakelaus viime vuoteen kertoo, että opetus- ja kulttuuriministeriö myönsi korkeakouluille 5,5 miljoonan euron erillisrahoituksen. Sen turvin korkeakoulut alkoivat kehittää englanninkielisiä opintoja sekä ohjaus- ja neuvontapalveluja tilapäistä suojelua saaville henkilöille. 

Huolimatta ukrainalaisten opiskelijoiden ja tutkijoiden kovasta alkuinnostuksesta hakeutua opiskelemaan Suomeen melko harva on kirjoilla suomalaisessa korkeakoulussa – yhteensä 2 357 ukrainalaista. Joukkoon kuuluu 1 745 avoimia korkeakouluopintoja suorittavaa, 240 vaihto-­opiskelijaa ja 157 opintoja erillisellä opinto-­oikeudella suorittavaa. 75 ukrainalaista opiskelijaa on tutkinto-opiskelijana ammatti­korkeakoulussa, 63 opiskelee yliopistossa ylempää korkeakoulututkintoa, 12 suorittaa tohtorintutkintoa ja lisäksi on muita pieniä opiskelijaryhmiä.

Itä-Suomen yliopistossa työskentelevä ukrainalainen tutkija Oksana Skaldina on pohtinut, voisivatko kokeneet ukrainalaiset yliopisto-osaajat työllistyä niin sanottuihin normaaleihin töihin Suomessa. – Olisi hienoa, jos yliopistot voisivat auttaa tässä.

Loimulaisten alojen yliopistoissa* ukrainalaisia on noin 470. Kun tehdään koulutusalakohtainen tarkastelu, noin 8 prosenttia heistä on luonnontieteellisellä alalla. Vähiten ukrainalaisia, 3 prosenttia on tullut terveys- ja hyvinvointialoille ja eniten, 41 prosenttia, humanistisille aloille. 

Oulun yliopistossa on kolme biologian ja molekyylilääketieteen väitöskirjatutkijaa. Yliopiston biodiversiteettiin keskittyvä Biodiverse Anthropocenes -tutkimusohjelma myös myöntää 6 kuukauden apurahoja ukrainalaisille tutkijoille. Tähän mennessä Ouluun on saapunut 4 ukrainalaista tutkijaa, kesällä tulee muutama lisää. 

Sopivia opintoja ei aina ole ollut

Ukrainalaisopiskelijoiden ja tutkijoiden vähäisen määrän taustalla on loimulaisten yliopistojen edustajien mukaan monia eri syitä.

Voi olla, että Suomeen tullut opiskelija ei ole voinut hakea opiskelemaan Suomessa, koska omaan ukrainalaiseen yliopistoon tehtävään tutkintoon sopivia englanninkielisiä opintoja ei ole ollut tarjolla. Esimerkiksi Helsingin yliopistossa on ollut kysyntää kandidaattitason kursseille, joita on ollut vähän. 

Olemme tehneet yhteistyötä herkällä korvalla, sillä Ukraina ei halua luopua nuorista korkeakouluopiskelijoistaan.

Ukrainalaisten korkeakoulututkintojen rakenteita ei voi verrata suomalaiseen. Niin sanotun ensimmäisen syklin tutkinto on 180–240 opintopistettä eli vastaa 3–4 vuoden opiskelua. Sitä seuraavan toisen syklin korkeakoulututkinnon laajuus on 90–120 opintopistettä eli 1,5–2 vuotta. Poikkeuksiakin on.

– Jos opinto-oikeus on tullut, suorituksia on seurattu tiiviisti Ukrainasta, kertoo Helsingin yliopiston asiantuntija Esko Koponen opetuksen strategisista palveluista.

– On  ymmärrettävää, että omien tutkintojen rakennetta ja sisältöjä varjellaan. Olemmekin tehneet yhteistyötä herkällä korvalla, sillä Ukraina ei halua luopua nuorista korkeakouluopiskelijoistaan.

Kielitaito suuri haaste

Myös ukrainalaisten englannin kielen taito ja hakuaikataulut ovat vaikuttaneet opiskelijamääriin.

– Viime keväänä Suomeen tuli paljon korkea­koulutettuja ilman sujuvaa englannin kielen taitoa, mikä yhdistettynä stressiin on voinut estää hakeutumisen opiskelemaan. Nuorille opiskelijoille on ollut tarjolla enemmän mahdollisuuksia kuin kokeneille osaajille, tutkijatohtori Oksana Skaldina Itä-Suomen yliopiston ympäristö- ja biotieteiden laitokselta sanoo. 

Hän on auttanut ukrainalaisia laatimaan opintoja ja tutkimusta koskevia hakemuksia. Eri yliopistoissa henkilökunta on ollut aktiivisesti mukana auttamassa ukrainalaisia käytännön asioista varainkeruuseen.

Halutessaan ukrainalaiset ovat voineet kehittää englannin kielen taitoaan, sillä kieliopintoja on ollut tarjolla paljon eri puolilla Suomea.

Koordinaattori Outi Väyrynen Itä-Suomen yliopiston kansainvälisistä liikkuvuuspalveluista uskoo, että Suomen hakuaikataulu vaikutti esimerkiksi siihen, että maisteriohjelmiin tuli vähän hakemuksia keväällä 2022.

– Meillä Suomessa yhteishaku on tammikuun alusta kolme viikkoa, kun useissa Euroopan maissa haku käynnistyy vasta keväällä.

Rajattu yhteistyö toimii

Opetusneuvos Kaisu Piiroinen opetus- ja kulttuuriministeriöstä on tyytyväinen suomalaiskorkeakoulujen aloitteellisuuteen Ukrainan tukemisessa.

– Korkeakouluilla ja opetus- ja kulttuuriministeriöllä on ollut yhteinen tahtotila auttaa. Olemme tehneet paljon, Piiroinen toteaa. Hän lisää, että maahanmuuttajien tukemiseksi vuonna 2015 kehitetty Supporting Immigrants in Higher Education in Finland – eli SIMHE-järjestelmä on ollut avuksi nytkin.

Koulutuspalveluiden johtaja Vesa-Matti Sarenius Oulun yliopistosta on pohtinut paljon sitä, mitä Suomessa olisi ehkä voitu tehdä toisin. Kokonaiskuvaa ukrainalaisten tarpeista ei ole ollut helppo saada, mutta jälkiviisaus auttaa viilaamaan toimintaa jatkossa. Kriisejä voi tulla lisää.

– Olemme yrittäneet kaikenlaista, mutta onko se ollut oikeaa? Onko jälleenrakennus ollut mielessä? Olisiko valtio voinut ottaa suuremman koordinaatioroolin, vaikka yliopistot ovat itsenäisiä? Olisiko kotouttamisohjelman tyyppistä toimintaa voinut olla enemmän, mikä olisi tukenut työllistymistä opiskelun sijaan? Sarenius pohtii.

Tampereen yliopiston kansainvälisen opiskelun ja integraation tuesta vastaava päällikkö Joanna Kumpula kertoo, että yksi toimivimmista yhteis­työkuvioista on ollut erityisesti ukrainalaisille arkkitehtuuriopiskelijoille suunnattu jälleenrakentamisen ohjelma.

– Aloite siihen on lähtenyt arkkitehtuurin yksikön henkilökunnalta, jolla on ollut suhteita Kiovan yliopistoon, Kumpula taustoittaa.

Huomio jälleen­rakennukseen

Ukrainalainen Skaldinakin puhuu jälleenrakennuksesta. Hän muutti Suomeen vuonna 2015 tekemään väitöskirjaa yhteiskuntahyönteisten ympäristöstressin tunnistamisesta bioindikaattorien avulla. Nykyisin Skaldina tutkii käytännön puitteita saastuneiden ja pirstoutuneiden elinympäristöjen kestävyyden lisäämiseksi.

– Ympäristötieteen tutkimus on maailman huippua Suomessa. Arvostan sitä, että kansainväliset opiskelijat ja tutkijat voivat saavuttaa tavoitteitaan täällä ja viedä myöhemmin osaamista kotimaihinsa. Ukrainassa luonto on kärsinyt valtavasti sodan takia.

Oksana Skaldina ohjaa kolumbialaista maisteritutkinnon opiskelijaa Wendy Moya.

Jutun kirjoitushetkellä hallitusneuvottelut olivat käynnissä eikä ole tietoa siitä, myöntääkö valtio lisärahoitusta korkeakouluille ukrainalaisten tukemiseen.

– Ukrainalaiset haluavat nuoret takaisin maahan tekemään jälleenrakennusta. Sen tukeminen on olennaista, opetusneuvos Kaisu Piiroinen opetus- ja kulttuuriministeriöstä toteaa päätteeksi. 

Jutun lähteitä ovat korkeakoulujen valtakunnallinen VIRTA-opintotietopalvelu, studyinfinland.fi, opetushallitus sekä Helsingin, Itä-Suomen, Oulun, Tampereen ja Turun yliopistot. Tiedot on hankittu huhtikuussa 2023.

*) Mukana luvussa Helsingin, Itä-Suomen, Jyväskylän, Oulun, Tampereen ja Turun yliopistot.

Esimerkkejä avustuksista

  • Lukukausi- ja opiskelumaksuvapautukset
  • Erillisopintojen avaaminen
  • Erasmus+-apuraha
  • Rehtorin avustukset
  • Ylimääräinen varainhankinta
  • Yliopistohenkilökunnan henkilökohtainen apu
  • Kansallisia ja EU-rahoituslähteitä: EDUFI Fellowship, Marie Sklodowska-Curie/MSCA4Ukraine, Suomen Akatemian ja Koneen Säätiön tukema Scholars at Risk (SAR), SIMHE – Supporting Immigrants in Higher Education in Finland

Lataa artikkeli

  • Tämä artikkeli (pdf)