Tukes on kaivosviranomainen

Yleisesti ajatellaan ja jo lainkin mukaan Turvallisuus- ja kemikaaliviraston eli Tukesin tehtävä kaivosviranomaisena on edistää kestävän kehityksen mukaista kaivostoimintaa ja malminetsintää. Vähintään yhtä tärkeää on kuitenkin ylläpitää niin sanottua kaivosrekisteriä, johon on merkitty ne oikeudenhaltijat, joilla on varaus, malminetsintälupa tai lupa harjoittaa kaivostoimintaa jollakin alueella.

Tukesin tärkein tehtävä on pitää rekisteriä siitä, kenelle kuuluu etuoikeus hakea lupaa, kenelle oikeus tehdä malminetsintätutkimuksia ja kenelle oikeus harjoittaa kaivostoimintaa tai kullanhuudontaa ja ottaa mineraalia talteen.

– Me hallinnoimme elinkeino-oikeudellista lupajärjestelmää. Merkintä Tukesin rekisteriin vastaa kiinteistöpuolen lainhuudatusta. Kaivosrekisteri on kuin maanmittauslaitoksen kiinteistöjärjestelmä, jota ylläpidetään, että tiedettäisiin kenellä on hallintaoikeus johonkin kiinteistöön ja sen myötä yksinoikeus rakentaa sinne. Siitä, voiko siihen rakentaa rakennusoikeuden kautta, päättää kuitenkin kunta, Terho Liikamaa selittää.

– Alueeseen tehty varaus antaa etuoikeuden hakea sinne malminetsintälupaa. Ja jos sen malminetsinnän aikana sitten löytyisi arvokas malmio, vain sillä, jolla on ollut malminetsintälupa, on etuoikeus hakea kaivoslupaa. Eli löytäjälle syntyy myös hyödyntämisoikeus löydettyyn mineralisaatioon, kun malminetsintälupahakemus on rekisteröity Tukesin rekisteriin, Liikamaa selittää.

– Rekisterin marssijärjestys määrää, kuka saa etsiä ja löytää mineralisaation ensin – jos on löytääkseen – ja sitten hyödyntää sen. Yleensä se on sama organisaatio, jolla oli malminetsintälupa. Mutta kuten maanomistuksessa, oikeutensa voi myydä tai vuokrata jollekin toiselle.

On mahdollista tehdä erilaisia sopimuksia, millä oikeudella joku pääsee hyödyntämään malmiota ja perustamaan kaivoksen. Malminetsintäyhtiö saattaa myös itse jäädä osaomistajaksi kaivokseen.

Kaivoslupa oikeuttaa hyödyntämään kaivosmineraaleja ja kaivostoiminnan sivutuotteita sekä etsimään malmia. Se ei oikeuta käyttämään maanomistajan alueita kaivoksena. Siihen tarvitaan erillinen kaivosaluelunastuslupa, maanomistajan suostumus tai kaivosluvan haltijan omistusoikeus kaivosalueeseen.

Yleensä lunastetaan vain alueen käyttöoikeus, mutta maanomistajalla on oikeus vaatia kiinteistön tai sen osan lunastamista.

– Jo 1600-luvun Ruotsissa nähtiin, että kaivoshankkeet ovat niin isoja, että maanomistajat eivät pysty yksin niitä toteuttamaan. Heillä oli oikeus osallistua kaivoshankkeiden toteuttamiseen, mutta kun ne suurenivat ja suurenivat, maanomistajien resurssit ja osaaminen niiden hyödyntämiseen heikkeni ja omistusosuus laimeni. 

Maanomistaja pääsee edelleenkin osalliseksi kaivoshankkeesta mahdollisesti syntyvästä hyödystä, mutta osuus on liuennut pieneksi. Liikamaa ottaa esimerkiksi maanomistajan maalle perustettavan kaivoksen, josta nostetaan vuosittain kultaa 100 miljoonan euron arvosta. 

– Jos kaivoksen pinta-ala on neliökilometri, saat ensinnäkin 50 euron vuosittaisen korvauksen hehtaarilta eli 5000 euroa vuodessa korvausta siitä, että siellä ylipäätänsä tehdään kaivostoimintaa. Ja tuota korvausta maksetaan jo malminetsintävaiheessa, Liikamaa sanoo.

Kaivosalueeseen sisältyvät kaikki tarvittavat rikastusaltaat, sivukivikasat ja itse esiintymä. Maanomistajalta lunastetaan käyttöoikeus kaivostoimintaa varten Maanmittauslaitoksen kaivostoimituksessa, jossa määritellään myös korvaukset alueella kasvavasta metsästä ja muusta omaisuudesta.

– Sitten, kun kaivostoiminta alkaa, maanomistaja saa vielä 0,15 prosenttia hyödynnetyn mineraalin arvosta eli esimerkkitapauksessamme 150 000 euroa vuodessa. Toki jos alueella on 10 maanomistajaa, he jakavat nämä summat keskenään.