Vähäinen tuotekehitys jarruttaa Suomen yrityksiä

Kimmo Nurmi kertoo urastaan rauhalliseen tyyliinsä Kiillon Turun-tehtaan aulassa. Hänen takanaan hyllyssä on pitkä rivi tuotepakkauksia: on monia kotoanikin löytyviä pesuaineita, hygieniatuotteita ammattilaisille sekä erilaisia teollisuudessa ja rakentamisessa käytettäviä liimoja ja kemikaaleja. Nurmi on vaikuttanut monien näiden syntyyn.

– Tuotekehittäjänä pääsee muuttamaan maailmaa. Pienilläkin ihmisten arjen muutoksilla saattaa olla lopulta iso vaikutus. Kun mietitään vaikkapa pesuaineita, joita käytetään hyvin paljon ja joita päätyy paljon myös vesistöihin, niin ihan pienilläkin muutoksilla aineen koostumukseen saattaa olla merkittäviä vaikutuksia ympäristöön, Nurmi kertoo.

Joitain vuosia sitten hän kuuli seminaarissa väitteen, että Suomessa tehdään liian vähän tuotekehitystä, ja osittain sen vuoksi Suomeen syntyy niin vähän uutta liiketoimintaa.

– Tämä jäi mieleen pyörimään, sillä tunnistan tämän myös omasta kokemuksestani. Mutta miksi Suomessa tehdään tuotekehitystä niin vähän? Aiheeseen perehtyessäni huomasin, että Suomessa on kirjoitettu valtavasti kirjallisuutta tuotekehityksestä johdon ja liiketoiminnan näkökulmasta, mutta tuotekehittäjän näkökulmasta löytyi vain yksi aiempi teos. Tämä oli se alkusysäys alkaa kirjoittaa kirjaa juuri tuotekehittäjän silmin, Nurmi taustoittaa.

Insinöörikulttuurissa on vähän tilaa tuotekehittäjille

Suomessa on vahva perusteollisuuden kulttuuri: on insinöörivetoista teollisuutta ja nopeassa syklissä tapahtuvaa johtamista. Soveltavaa teollisuutta on puolestaan vähemmän. Miksi näin?

– Meillä saattaa olla aika lyhytjänteinen johtamiskulttuuri, jossa arvona nähdään se, että taloudellisia tuloksia saadaan nopeasti. Uuden kehittäminen vaatii kuitenkin aikaa. Se vaatii panostuksia epävarmaan tulevaisuuteen usein vuosien aikajänteellä, eikä kaikilla yrityksillä ole rohkeutta tai kykyä ottaa sitä tuotekehityksen riskiä.

Miten Suomeen sitten saataisiin lisää tuotekehityskulttuuria? Nurmen mukaan yrityksissä tulisi olla enemmän rohkeutta kokeilla, sietokykyä epäonnistua ja halua yrittää uudestaan. Hän rohkaisee yrityksiä ja tuotekehittäjiä enemmän avoimeen innovaatioon, jossa ideat ja osaaminen liikkuvat yritysten, korkeakoulujen ja tutkimuslaitosten välillä. 

Pienilläkin muutoksilla aineen koostumukseen saattaa olla merkittäviä vaikutuksia ympäristöön.

Perinteisessä, suljetussa mallissa yritys kehittää ideansa yksin: sitä voidaan kuvata suljettuna suppilona, joka alkaa laaja-alaisesta ideoiden kehittelystä ja kapenee ja jalostuu kohti valmista tuotetta. Avoimessa mallissa suppiloon virtaa ideoita myös ulkopuolisilta kumppaneilta ja osa ideoista vastavuoroisesti luovutetaan eteenpäin kumppaneille. Tällaista vuorovaikutusta varten tarvittaisiin vahvempia alueellisia verkostoja.

– Jotta saisit syntymään jotain uutta, sinulla pitäisi olla verkostoja ja vuorovaikutusta alan huippuihin esimerkiksi teollisuudessa tai korkeakouluissa. Tällaisia luontevia vuorovaikutuksen mahdollisuuksia Suomeen pitäisi kuitenkin saada lisää, Nurmi painottaa.

Esimerkkinä toimivasta verkostosta hän mainitsee Turun seudun vetyklusterin, jossa uuden teknologian ympärille on rakennettu alan yritysten yhteistyöverkosto.

Tiukentuva sääntely keventää tuotekehittäjän työkalupakkia

Tuotekehitys on muuttunut Nurmen uran aikana kolmessa vuosikymmenessä paljon. Yksi suurimmista muutoksista liittyy sääntelyyn. Erityisesti desinfiointiaineiden kohdalla EU:n biosidiasetus sekä kemikaalien hallinnan REACH- ja CLP-asetukset ovat rajanneet käytettävissä olevien raaka-aineiden joukkoa merkittävästi.

Sääntely on hänen mukaansa perusteltua turvallisuuden ja ympäristön kannalta. Tuotekehityksen näkökulmasta on kuitenkin huolestuttavaa, kun uusia tehoaineita ei synny entiseen tahtiin.

– Uuden kemian kehittäminen, testaaminen ja hyväksyttäminen on tänä päivänä kallista. Käytännössä olemme siinä pisteessä, että Suomessa toimivalla yrityksellä alkaa jo olla vaikeuksia tuoda uusia desinfiointiaineita markkinoille, Nurmi avaa.

Fossiilipohjaisen kemian korvaaminen kasvipohjaisilla raaka-aineilla on ollut käynnissä pitkään. Tätä kehitystä voidaan pitää pitkänä sarjana pieniä hyppäyksiä eteenpäin. Ajoituksen täytyy olla kohdallaan, jos yritykset haluavat olla näissä hyppäyksissä mukana.

– Et saa olla uuden innovaation kanssa liian aikaisin liikkeellä, koska silloin et vielä pysty muuttamaan markkinoita. Toisaalta jos olet liian myöhään liikkeellä, markkinat ovat jo kilpailijoiden käsissä.

Kasvipohjaisista raaka-aineista Nurmi seuraa erityisen kiinnostuneena Suomen metsäteollisuuden sivuvirtojen hyödyntämismahdollisuuksia. Sivuvirroista voitaisiin jalostaa muun muassa erilaisia pinta-aktiivisia aineita. Näissä kysyntää ja kiinnostusta on olemassa, mutta toimivia tuotteita pitäisi saada markkinoille enemmän.

Tekoäly tarvitsee tuotekehittäjää

Nurmi kertoo kirjassaan myös tekoälyn hyödyntämisestä tuotekehitystyössä. Nykyään ilma on sakeana ylistäviä ja kriittisiä näkökulmia tekoälyyn, mutta miten Nurmi näkee asian – miten tekoälyyn kannattaisi suhtautua tuotekehityksessä?

– Hyvin lukeneena kollegana, joka tuntee hyvin kirjallisuutta ja antaa rajattomasti ideoita, hän pohtii.

Nurmi ei kuitenkaan näe, että tekoäly korvaisi tuotekehittäjän. Tekoäly osaa yhdistellä ja löytää syy-seuraussuhteita valtavista datamääristä, mutta havaintojen merkityksen pohtiminen jää yhä ihmiselle.

Ai-avusteisessakin kehitystyössä havaintojen merkityksen pohtiminen on edelleen ihmisen tehtävä.

Ai-avusteisessa tuotekehityksessä etulyöntiasemassa ovat sellaiset yritykset, jotka ovat dokumentoineet huolellisesti vuosikymmenten tuotekehitystyönsä. Mitä enemmän tekoälyllä on aiempaa dataa käytettävissä, sitä paremmat mahdollisuudet yrityksillä on saada siitä konkreettisia hyötyjä.

Omalta alaltaan Nurmi löytää nopeasti useita sovelluksia, joissa tekoälyn syvällisempi hyödyntäminen tarjoaisi selviä hyötyjä. Esimerkiksi teollisten pesuprosessien optimoinnissa voitaisiin dataa hyödyntäen pestä täsmälleen tarpeen mukaan – ei enää varmuuden vuoksi hieman liikaa, kuten on totuttu usein toimimaan.

Kirjailijaksi kolmen vuosikymmenen tuotekehitysuran jälkeen

Nurmi paljastaa, ettei kirjan kirjoitusprosessi ollut mitenkään helppo. Hän sanoo kipuilleensa erityisesti sen kanssa, ettei teksti muuttuisi liian tekniseksi.

– Miten välttää oppikirjamaisuus, ja tehdä kirjasta niin luettava, että sen voi lukea, vaikka ei olisi kemian alan asiantuntija? Se on aikamoinen haaste, jonka kanssa taistelin paljon, hän paljastaa.

Nurmi on onnistunut tavoitteessaan hienosti: kirja on helppolukuinen, se etenee sulavasti henkilökohtaisista kokemuksista kohti yritysten kehittämistä ja laajoja yhteiskunnallisia murroksia. Ehkä kirjan rakenne muistuttaa hieman tuotekehitysprosesseja: yhden ihmisen pohdinnoista kohti maailman muuttamista.

Kimmo Nurmi (2026): Tuotekehittäjän silmin.
Omakustanne. Kirjaa on saatavilla opusliberum-verkkokaupasta.