Ikuisuuskemikaalit selviävät jätteenpoltostakin
Monenlaisissa tuotteissa käytettyjä pfas-yhdisteitä voi vapautua ympäristöön jätteenpolton myötä, koska sekajätteen polttolämpötila ei riitä niiden hajottamiseen. Päästöt ovat mahdollisia myös teollisen mittakaavan polttolaitoksissa.
Ylitarkastaja Pekka Mannisto lupa- ja valvontavirastosta kertoo sekajätteen ja vaaralliseksi luokitellun jätteen polttoprosessin poikkeavan selvästi toisistaan. Vaarallinen jäte poltetaan vähintään 1 100 asteen lämpötilassa, mikä riittäisi myös pfas-yhdisteiden hajottamiseen. Sekajätteen polttolämpötila 850 astetta ei tähän riitä.
Polttolämpötilojen määrittely perustuu EU:n teollisuuspäästödirektiiviin, joka on kansallisen lainsäädännön taustalla. Esimerkiksi Vantaan jätevoimaloissa on kolme arinalla varustettua uunia sekajätteen polttoa varten. Mekaniikka työntää näissä jätettä hitaasti arinalle, missä materiaali kaasuuntuu ja palaa tuhkan varistessa arinan alle. Vaarallisen jätteen polttamiseen on oma uuninsa, jossa palaminen tapahtuu hitaasti pyörivässä rummussa.
– Rumpu-uunissa on pieni kallistus, minkä takia sisään syötetty jäte liikkuu hyvin hitaasti alaspäin polton kuluessa. Pitkä viipymisaika kovassa lämpötilassa takaa perusteellisen palamisen.
Mannisto toteaa rumpu-uunin materiaalien joutuvan poltossa erittäin kovaan rasitukseen. Korkean lämpötilan ohella niitä haastavat aineet, jotka voivat olla esimerkiksi erittäin happamia tai emäksisiä.
Sekajätteen käsittely vaarallisen jätteen tapaan olisi iso ja kallis muutos jätteiden käsittelyprosessiin. Alkuinvestointien ohella myös käyttökustannukset nousisivat.
Kuluttajien on mahdoton tietää esineiden sisältämää yhdistekuormaa.
Mannisto kertoo vaarallisen jätteen joukossa olevan paljon öljyn tapaisia materiaaleja, joilla on hyvä polttoarvo. Tämä vähentää prosessissa tarvittavan tukipolttoaineen tarvetta.
– Sekajätteessa on mukana kosteutta ja vain vähän lämpöä vapauttavia materiaaleja, minkä takia sen polttaminen 1 100 asteessa saattaisi edellyttää paljon myös palamista tehostavaa tukipolttoainetta.
Päästöjen määrä arvailujen varassa
Sekajätteen poltossa syntyvän pfas-kuorman määrä on pitkälti arvailun varassa. Ylitarkastaja Timo Seppälä Sykestä kertoo yhdisteitä kertyvän poltossa savukaasuun, lentotuhkaan ja pohjakuonaan sekä kondenssiveteen. Kuonaa voidaan käyttää esimerkiksi maanrakennukseen.
Polttolaitoksen pfas-päästöille ei ole asetettu raja-arvoja. Ilmapäästöt eivät ole ulkopuolisessa seurannassa, mutta yhdisteiden pitoisuuksia ympäristössä mitataan paikallisesti. Yksi tällainen kohde on Vantaanjoki, johon yhdisteitä saattaa päätyä myös valumavesien ja laskeuman mukana.
Seppälän mukaan savukaasujen puhdistuksella tiedetään olevan vaikutusta ilmapäästöihin. Puhdistuksen tehokkuuden arviointia vaikeuttaa kuitenkin se, että kukaan ei tiedä yhdisteiden lähtötason määrää.
– Sekajätteen polttoon päätyy valtava määrä tuotteita ja tavaroita, joiden sisältämien pfas-yhdisteiden määrää ei tunneta.
Seurantaa hankaloittaa myös yhdisteperheen laajuus sekä yhdisteiden muuttuminen esimerkiksi polton yhteydessä. Hiilifluoriketjut voivat pilkkoutua lyhyemmiksi, mikä ei kuitenkaan mineralisoi niitä eikä tee yhdisteitä vaarattomiksi.
– Yhdisteet voivat hajota lyhyemmiksi, joskus vielä haitallisemmiksikin ketjuiksi.
Tukholman sopimuksessa on määritelty pfas-yhdisteiden hävitysmenetelmiä, jotka voivat olla kemiallisia tai perustua korkeassa lämpötilassa polttamiseen.
– Viimeksi mainittu tarkoittaa joko 1 600 asteen sementtiuunissa tai haitallisen jätteen hävitykseen tarkoitetussa 1 100 lämpötilassa polttamista.
Polttamisen sijasta hävitettäväksi päätyvä jäte voitaisiin periaatteessa myös puristaa pieneen tilavuuteen, koteloida ja varastoida. Sekajätteen määrän takia varastointi edellyttäisi puristuksesta huolimatta valtavasti tilaa, minkä lisäksi varastointiin liittyisi Seppälän mukaan tulipalojen riski.
– Syttymisen riski on jo toteutunutkin esimerkiksi kierrätysmuovin varastoinnin yhteydessä.
Tavarat entistä monimutkaisempia
Ilmeinen ratkaisu ongelmaan olisi ikuisuuskemikaalien käytön tuntuva vähentäminen. Samaa lääkettä kaivattaisiin monien muidenkin kemikaalien yhteydessä. Sekajätteen polttoon päätyy Seppälän mukaan paljon esimerkiksi muovien palosuojaukseen tai pehmentämiseen käytettyjä aineita, joiden käyttäytymistä polttoprosessissa ei aina tunneta riittävästi.
Historiallisesti ajateltuna vielä hetki sitten mitään kemianteollisuutta ei ollut olemassakaan; esineet oli valmistettu materiaaleista, joiden kemia ei yleensä tuottanut yllätyksiä. Tämä nyttemmin kadotettu ”yksiaineisuus” helpottaisi tuntuvasti kierrätystä sekä jätteen asianmukaista hävittämistä. Matka siihen tuntuu kuitenkin vain pitenevän.
– Tavarat tuntuvat tulevan koko ajan monimutkaisemmiksi ja sisältävän entistä enemmän eri materiaaleja. Kuluttajien on käytännössä mahdoton tietää periaatteessa yksinkertaistenkaan esineiden sisältämää yhdistekuormaa.
Tieto ikuisuuskemikaalien haitallisuudesta on kuitenkin levinnyt jo niin laajalle, että sillä alkaa olla kaupallistakin merkitystä. Moni kuluttajatuotteiden valmistaja miettii jo mahdollisuuksia välttää ikuisuuskemikaaleja. Tai antaa ainakin vaikutelma tällaisesta.
Omakohtaisena kokemuksena Seppälä kertoo omasta ulkoilutakistaan.
– Valmistaja kertoo auliisti pintakäsittelyn olevan fluorivapaa, muttei puhu mitään kalvojen sisältämistä aineista, hän toteaa.