Kolumni: Tekoälylukutaito on tulevaisuuden ammattitaitoa
Kysyin taannoin tekoälyltä, miten tekoälyn käyttö näkyy loimulaisilla aloilla. Vastaukseksi sain, että se voi auttaa muun muassa ympäristömuutosten mallintamisessa, metsien tilan seurannassa, satotietojen analysoinnissa, ruokaketjujen kehittämisessä ja tutkimusaineistojen käsittelyssä. Parhaimmillaan se löytää suurista aineistoista yhteyksiä ja vapauttaa asiantuntijan aikaa tulkintaan, harkintaan ja ratkaisuihin.
Samaan aikaan olen myös kuullut kommentteja siitä, että esimerkiksi joissakin yliopistoissa on todettu jo nyt, että ”julkiset” tekoälymallit ovat käytännössä sopimattomia yliopistotyöhön erityisesti tietoturvasyistä.
Tekoäly herättää yhtä aikaa innostusta ja epäilyä. Helpottaako se työtä vai viekö työpaikkoja? Voiko sen tuottamaan tietoon luottaa, ja kuka vastaa virheistä? Uusi teknologia muuttaa työtä ennen kuin vielä täysin ymmärrämme, mihin muutos johtaa. On kuitenkin hyvä muistaa, että itse tekoäly ei (toistaiseksi) vie kenenkään työpaikkaa. Päätöksiä tekevät lopulta kuitenkin ihmiset yrityksissä ja organisaatioissa.
Ajattelen, että tekoälylukutaito on tulevaisuudessa osa ammattitaitoa: kykyä käyttää välineitä, arvioida kriittisesti tekoälyn tuottamia tuotoksia, tunnistaa tietoturvariskit ja ne tilanteet, joissa tarvitaan ihmisen asiantuntemusta. Tekoäly toimii sille annetun datan ja ohjeiden varassa, ja tuloksiin voivat vaikuttaa vinoumat, virheet sekä erityisesti tietosuojaan liittyvät riskit.
Tekoälyllä on myös fyysinen jalanjälki. Sen laskentateho syntyy datakeskuksissa, joita on Suomessa jo kymmeniä ja joita suunnitellaan runsaasti lisää. Ne kuluttavat sähköä, tarvitsevat jäähdytystä ja voivat lisätä sähköverkkojen sekä energiantuotannon rakentamistarvetta. Ympäristövaikutukset riippuvat muun muassa käytetystä energiasta, sijoituspaikasta ja siitä, saadaanko hukkalämpö hyötykäyttöön.
Datakeskukset ovat samalla suuria investointeja. Rakentaminen työllistää suunnittelun, rakennusalan, sähkötekniikan, logistiikan ja kunnossapidon osaajia sekä tuo tuloja paikallisesti. Pysyviä työpaikkoja syntyy kuitenkin yleensä vähemmän kuin rakennusvaiheessa. Siksi tarvitsemme avointa arviointia siitä, kuinka paljon osaamista, verotuloja ja liiketoimintaa jää Suomeen suhteessa energia- ja ympäristövaikutuksiin. Erityisesti näihin tilanteisiin tarvitaan loimulaisia asiantuntijoita varmistamaan, että ratkaisuissa painavat myös luonnon kantokyky, tieteellinen laatu ja yhteiskunnan kokonaisetu.
Pohdimme tekoälyn hyödyntämistä myös Loimun toimistolla. Etsimme yhdessä vastuullisia käyttötapoja tekoälylle ja vapautamme aikaa rutiinityöstä jäsenten henkilökohtaiseen kuuntelemiseen, neuvontaan ja kohtaamiseen.
Tekoäly ei korvaa asiantuntijuutta, luottamusta eikä kohtaamista. Parhaimmillaan se antaa meille enemmän aikaa keskittyä olennaiseen.