Koronapandemian pelkokerroin

Onneksi tilanteeseen ei tarvinnut joutua ihan valmistautumattomana. Minulla on kokemusta median edessä olemisesta, vaikka ei tietenkään tällaisessa mittakaavassa. Olen myös saanut mediakoulutusta nykyisessä ja aikaisemmissa työpaikoissa, Salminen kertoo.

– Asioiden esittäminen kansalaisille on rakennettu sisään perustehtäviimme. Sitä on harjoiteltu ja siihen on valmistauduttu.

Korona ei ole Salmisen uran ensimmäinen pandemia, mutta sen herättämä loputon tiedonnälkä on ollut poikkeuksellinen. 

– Myös mediaympäristö on muuttunut rajusti edellisen pandemian eli vuoden 2009 sikainfluenssan ajoista. Emme ole enää aamu– ja iltapäivälehtien varassa, sillä some ja perinteiset mediat toimivat ympäri vuorokauden. Yöt olen sentään vielä saanut nukkua rauhassa.

Pandemian mittaan niin asiantuntijat kuin media ja yleisökin ovat jatkuvasti oppineet ja saaneet uutta tietoa taudista. Keväällä 2020 kaikki oli epävarmaa ja epäselvää, ja viestintä oli haasteellisempaa. 

– Isoin yllätys oli ihmisten, myös toimittajien, pelon voimakkuus, joka oli meille asiantuntijoille ensin vaikea hahmottaa. Minulla on ollut useampi haastattelu, jossa toimittaja on ollut selvästi peloissaan. Ja se on toki ihan inhimillistä, Salminen pohtii.

– Meno rauhoittui, kun pahimmat pelot eivät toteutuneet ja kun saatiin parempi kuva taudista ja sen kokonaisvaikutuksesta. Tilalle tuli kuitenkin muita ilmiöitä, ja päivälehteä avatessa sieltä tuli vielä pitkään vastaan lähes pelkkää koronauutisointia.

Salminen ottaa esimerkiksi tapauksen, jossa viranomainen onnistui pandemian hillitsemisessä viestinnän avulla.

– Epidemia oli kevättalvella voimakkaassa kasvussa ja olimme useaan kertaan viestineet päättäjille, että käyttöön otetut rajoitukset olivat suuntautuneet aivan epäsuhtaisesti matalan riskin toimintaan, kuten lasten harrastuksiin ja koulunkäyntiin, kun taas erittäin suuren riskin baareja ja pubeja ei rajoitettu juuri ollenkaan. Ja tämä vaikka kansainvälinen näyttö niiden korkeista riskeistä oli päivänselvää ja lähes kaikissa maissa oli niiden toimintaa siksi voimakkaasti rajoitettu, Salminen kertoo.

– Silti asialle ei tehty mitään. Lopulta päätimme THL:ssä, että teemme pyytämättä julkisen kannanoton, jossa toteamme, että jos kehitys halutaan oikeasti kääntää, baarit ja pubit on suljettava tietyksi aikaa. Vaikka saimme sooloilustamme myös kritiikkiä, baarit saatiin viimein kiinni ja epidemia kääntyi lasku-uralle.

Primääridataa tarvitaan

Pandemian alussa ongelmana oli Kiinasta tulleiden viestien ristiriitaisuus. Sieltä saatiin toisaalta hyvin pelottelevia tietoja, jotka lähemmin tarkasteltuina olivat ristiriitaisia ja joita oli vaikea tulkita. Tiedonsaantia haittasi myös se, että Kiinasta ei saanut oikeaa dataa, vaan ainoastaan viranomaisten yhteenvetoviestejä, joiden avoimuuteen oli aikaisempien kokemusten perusteella syytä suhtautua epäillen. 

– Olosuhteet eri maissa ovat niin erilaisia, että tarvitsemme primääridataa, josta kansanterveystieteen asiantuntijat sitten pystyvät objektiivisesti katsomaan, millaisia taudin tartuttavuus, sairastuvuus ja kuolleisuus oikeasti ovat Suomessa.

Kuulostaa helpolta sanoa, kuinka monta prosenttia on sairastunut ja kuinka monta prosenttia on teholla. Salminen muistuttaa, että itse asiassa nuokaan luvut eivät ole vertailukelpoisia.

– Joissakin maissa vähänkin kuumeileva viedään sairaalaan, kun taas muualla tautia podetaan kotona, kunnes ollaan oikeasti sairaalahoidon tarpeessa. Ja joissakin maissa terveydenhoitoa ei saa, ellei siitä pysty maksamaan.

Primääridatan puute vaikeutti Suomen todellisen tilanteen mallintamista. – Ja alkuun siinä mentiin vähän metsäänkin, Salminen myöntää.

– Meitä on kuitenkin koko ajan syytetty sekä ali– että ylireagoinnista, eikä se puhe ole suinkaan loppunut. Osa ihmisistä on edelleenkin peloissaan ja osa haluaa vähätellä ongelmaa.

Ei koskaan yhtä totuutta

Tällä hetkellä kaivataan lopullista totuutta maskien hyödyllisyydestä. Sekään asia ei ole mustavalkoinen, mikä on omiaan herättämään suuria tunteita, Salminen muistuttaa.

Väestötason interventioiden tehon todistaminen ei ole helppoa erityisesti tilanteessa, jossa ne ovat laajasti käytössä. Argumentteja puolesta ja vastaan löytyy helposti, mutta lopullisen näytön saaminen on käytännössä mahdotonta.

– Tiedämme, että maskit suojaavat oikein käytettynä terveydenhuollossa – eivät täydellisesti, mutta huomattavan suojan ne tarjoavat. Tästä voisi tietysti vetää sen johtopäätöksen, että niistä olisi vastaavaa hyötyä muillekin, Salminen sanoo.

– Maskien suodatuskyvystä ja ilmavirtauksista sisä– ja ulkotiloissa on myös ihan fysikaalista näyttöä ja malleja. Nekin ovat kuitenkin vain malleja. Ne eivät ota huomioon, osaavatko ja viitsivätkö ihmiset käyttää maskejaan ja kuinka tiheästi he niitä uusivat.

Suomessa on käytetty maskeja laajasti ja tilanne on meillä moneen muuhun maahan verrattuna hyvä. Toisaalta Espanjassa on ollut maskipakko viime vuoden syksystä asti ja siellä on siitä huolimatta ollut viisi vakavaa aaltoa. 

– Ota nyt siitä sitten selvää, onko niistä hyötyä vai ei. Se on varmaankin kiinni kontekstista. On järkeenkäypää, että maskit auttavat. Ja kun niistä ei ole hirveästi haittaakaan, niitä voi suositella.

Väestötason ongelmien ratkoja

Salminen on taustaltaan luonnontieteilijä ja virologi, joka aikoinaan väitteli HIV-1 -viruksen esiintymismuotojen geneettisestä tunnistamisesta. Hänen opiskelutoverinsa toimivat pääasiassa akateemisessa maailmassa tutkijoina, mutta jonkin verran heitä työskentelee Salmisen tavoin myös virustautien väestöpohjaisen seurannan ja torjunnan parissa. 

– Kiinnostuin väestötason terveysongelmien torjunnasta, joka on toisenlaista kuin virologinen perustutkimus. Toki sekin on tärkeätä työtä, sillä sen ansiosta meillä on esimerkiksi tieto tästä viruksesta ja rokotteet sitä vastaan.

Tutkijakoulutuksensa lisäksi Salminen on hankkinut erillisiä infektio– ja epidemiologian alan koulutuksia. Ne auttavat kohtuullisesti ymmärtämään mallinnuksen saloja, joista THL:llä vastaavat omat erikoistuneet asiantuntijansa.  

Ennen nykyistä virkaansa Salminen työskenteli Euroopan tautienehkäisy- ja -valvonta­keskuksessa (ECDC) vuosina 2009–2012. Sitä ennen hän toimi THL:n edeltäjässä KTL:ssä ja sitä ennen tutkijana USA:ssa. 

Olemme saaneet monta opetusta maailman ja eri maiden varautumisen puutteista.

Millaista on työskennellä luonnontieteilijä-­asiantuntijana perinteisesti lääkärien johtamassa kansanterveystyöstä vastaavassa THL:ssä?

– Täällä on monenlaista asiantuntemusta. Lääkärien ohella meillä työskentelee yhteiskuntatieteilijöitä ja sosiaalialan osaajia, sekä jonkin verran myös meitä luonnontieteilijöitä. Lääkärit ovat ehkä dominoineet joskus aikoinaan, mutta eivät enää. Kansanterveystyössä asioita tarkastellaan joka tapauksessa väestötasolla ja lääkärien peruskoulutus keskittyy yksilön hoitamiseen. Vaikka kansanterveystiede on heillä yksi erikoistumisala, sen koulutuksen saaneita ihmisiä ei ole ihan hirveästi.

Millaisten projektien pariin haluaisit palata kun pandemia joskus rauhoittuu?

– Olemme saaneet monta opetusta maailman ja eri maiden varautumisen puutteista. Olisin mielelläni kehittämässä varautumista siihen suuntaan, että olisimme seuraavan pandemian ilmetessä paremmin valmistautuneita. Sitä olisi erityisen kiinnostavaa tehdä kansainvälisessä ympäristössä, mutta toki Suomessakin riittää sen eteen tekemistä. 

Kuka hän on?

Mika Salminen, 56

• Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen terveysturvallisuusosaston johtaja, tutkimusprofessori
• FT, virologian dosentti
  

Asiantuntemus

• Tartuntatautien seuranta ja torjunta
• Kansainvälinen terveysturvallisuus 
• Varautuminen infektiouhkiin 
• Mikrobiologia (erikoistuminen virologiaan)
• Kansanterveyspolitiikka

Mika Salmisen kuusi neuvoa asiantuntijahaastateltavalle

• Mieti etukäteen, mitä oikeasti haluat haastattelun aikana sanoa. Stubbin kolmen pointin tekniikka on hyvä, mutta katso että saat pointtisi myös sanottua. Älä odota, että toimittaja kysyy niitä, sillä ei hän osaa lukea ajatuksiasi.
• Vastaa kuitenkin myös esitettyihin kysymyksiin, sillä muuten tilaisuus menee hukkaan. Mieti silti vastauksiasi kahteen kertaan. 
• On hyvä yrittää puhua selkeästi ja välttää oman alan erikoistermejä, jotka eivät muille aukea.
• Oma viesti kannattaa myös asettaa siihen arkitodellisuuteen, jossa ihmiset elävät. Silloin se ymmärretään paremmin. Ei esimerkiksi kannata sanoa, että ”Rokotuspeiton noustua riittävän korkealle terveysjärjestelmän kuormitus ei muodosta enää yhteiskunnallista uhkaa. Kaikkien on tehtävä osuutensa.”, vaan muotoilla viesti ihmisläheisemmäksi: ”Jos perheesi, ystäväsi ja koulu– tai työkaverisi on kaikki rokotettu, ei virukselle jää enää tilaa sairastuttaa ketään vakavasti. Yritetään yhdessä päästä sinne.”
• Omat sanomiset kannattaa aina pyytää tarkistettavaksi, sillä väärinymmärryksiä tulee helposti, ja kun ne ovat lehdessä, niitä on vaikea enää ampua alas. Tarkastaminen on haastateltavan oikeus, eikä kukaan toimittaja ole yrittänyt kieltäytyä siitä. 
• Toimittajat ovat ammattilaisia, joilla on ainakin Suomessa hyvä ammattietiikka. He eivät kuitenkaan voi olla kaikkien alojen asiantuntijoita. Älä siis oleta, että heillä olisi kaikista asioista riittävä pohjatieto.