Työ- ja elinkeinoministeriön kaivoksia ja kriittisiä mineraaleja koskevan lainsäädännön johtava asiantuntija Teo Kangaspunta kertoo, että asetuksella on määritelty tavoitteet sille, kuinka suuren osan unionin tarvitsemien strategisten raaka-aineiden louhinnasta, kierrätyksestä ja metallijalostuksesta pitäisi tulla vuoteen 2030 mennessä unionin alueelta. 

– Asetus sisältää luvituksen sujuvoittamiseen liittyviä toimenpiteitä, kuten kaikille kriittisten raaka-aineiden hankkeille tulevan yhteyspisteen, jonka kautta yritykset voivat asioida lupamenettelyissään. Suomessa yhteyspisteviranomaisen tehtävää hoitaa Pohjois-Suomen aluehallintovirasto, Kangaspunta kertoo. – Strategisiksi hyväksytyt hankkeet saavat luvitukseen muun muassa määräaikoja, joiden avulla prosesseja pyritään nopeuttamaan. 

Asetuksessa on tunnistettu, että tietyt valtiot hallitsevat joidenkin raaka-aineiden tuotantoa hyvinkin keskitetysti. Siihen pyritään nyt puuttumaan sekä oman tuotannon lisäämisellä että kehittämällä tuotantoa myös unionin ulkopuolella. 

– Tämän asetuksen mukaisissa menettelyissä voidaan valita sellaisiakin strategisia hankkeita, jotka sijaitsevat unionin ulkopuolella, Kangaspunta sanoo.  

– Asetuksen vaikutukset näille hankkeille jäävät nähtäväksi, sillä unioni ei voi vaikuttaa kolmansien maiden kansallisiin lupamenettelyihin. Mutta jos unioni esimerkiksi myöhemmin kehittäisi raaka-aineiden tuotantoa tukevia uusia rahoitusinstrumentteja, varmaankin nämä hankkeet tulevat olemaan aika korkealla sen prioriteettelistalla. 

Etsivä löytää

Vaikka asetus keskittyy jo löydettyihin esiintymiin, se edellyttää jäsenvaltioita laatimaan myös kansalliset raaka-­aineiden etsintäohjelmat. Suomalainen GTK:n laatima ohjelma on jo toimitettu unioniin hyväksyttäväksi.

– Suomessa on kallioperän mineraalien etsintään ja löytämiseen todella hyvät lähtökohdat, sillä Fennoskandian kilven alueella on vahva mineraalipotentiaali. Lisäksi kaivostoimiala on säilynyt täällä verrattain vahvana. Kaivostoimintaa on täällä usein myös helpompi sovittaa yhteen muiden maankäytön muotojen kanssa kuin Keski-Euroopan tiheään asutuilla seuduilla, Kangaspunta sanoo.

– Asetuksessa listattuja strategisia raaka-aineita tarvitaan puolustussektorilla, digi- ja vihreässä siirtymässä sekä avaruusteknologioissa. Lisäksi niiden tuotannon lisääminen on kaikkein haastavinta. Asetuksessa on myös listattu kriittisiä raaka-aineita, jotka ovat tärkeitä, mutta eivät ole unionin silmissä strategisella tärkeystasolla.

Komissio tarkastelee strategisten raaka-aineiden luetteloa ensimmäisen kerran toukokuussa 2027 ja sen jälkeen kolmen vuoden välein. Strategisten raaka-aineiden tuottajat voivat hakea unionilta kriteerit täyttäville hankkeilleen strategista asemaa. Hakukierroksia järjestetään vuosittain useita. 

– Suomesta valittiin ensimmäisellä hakukierroksella Sakatin kaivos- ja jalostushanke, Terrafamen laajennus­hanke, Keliberin kaivos- ja jalostushanke, Hycamniten jalostushanke sekä Jervoisin jalostushanke ja Fortumin kierrätyshanke. Nyt kun ne on hyväksytty strategisiksi, asetus takaa niille sujuvoitettuja lupamenettelyjä ja etusijan ympäristö- ja vesilupien käsittelyssä. 

Lupamenettelyihin liittyvä kokonaisuus on vaatinut kansallisen lainsäädännön muutoksia, jotka on pääosin jo pantu täytäntöön. Kangaspunta kertoo, että asetus hyväksyttiin EU:ssa todella nopeasti. Se julkaistiin maaliskuussa 2023, hyväksyttiin kolmikantaneuvottelujen jälkeen jo samana syksynä ja astui voimaan keväällä 2024.

– Kansallisille täytäntöönpanoille asetetut määräajat olivat nekin todella haastavat. Esimerkiksi lupamenettelyihin liittyvät lainsäädännön muutokset piti panna täytäntöön vain yhdeksässä kuukaudessa asetuksen voimaantulosta, Kangaspunta sanoo.

– Päätöksenteon poikkeuksellinen nopeus osoittaa, että unioni kokee tämän todella tärkeäksi. On toki eri kysymys, miten paljon unionin omavaraisuutta tällä lopulta pystytään lisäämään. Aika näyttää. 

Katso myös:

Lapin kultaa