Ei akkua ilman kaivosta

Sähköautojen esiinmarssi ja autoteollisuuden edellyttämät valtavat materiaalivirrat ovat jo vaikuttaneet ja tulevat vaikuttamaan akkujen kemiaan. Esimerkiksi koboltti on lähes kokonaan korvautunut nikkelillä litiumakuissa.

Muutoksen taustalla ovat sekä koboltin globaalin saatavuuden ongelmat että saavutettu akun parempi suorituskyky. Ilman autoja tuo siirtymä olisi jäänyt tapahtumatta, materiaalitekniikan apulaisprofessori Mari Lundström muistuttaa.

Autojen akkujen kysynnän valtava kasvu yhdistettynä niiden pitkään elinikään merkitsee, että kierrätysakuista saadaan tuotannon kannalta merkittäviä määriä raaka-aineita vasta kun ensimmäisen sähköautosukupolven akut on käytetty loppuun, eli joskus kymmenen vuoden kuluttua. 

Kierrätysakuista saadaan tuotannon kannalta merkittäviä määriä raaka-aineita, kun ensimmäisen sähköautosukupolven akut on käytetty loppuun, eli noin kymmenen vuoden kuluttua. Siihen asti lähes kaikki akkujen raaka-aine pitää ottaa primääriraaka-aineesta eli kaivoksista.

Aikaviivettä pidentää autoista irrotettujen ja parhaan teränsä menettäneiden akkujen hyödyntäminen energiavarastoina esimerkiksi kesämökeillä tai kotona.

– Vielä koko 2020-luvun ajan lähes kaikki akkujen raaka-aine pitää ottaa primääriraaka-aineesta, sillä kierrätettävää raaka-ainetta ei ole saatavilla. Sen vuoksi kukaan, joka käyttää akkuja kännykässään, autossaan tai missään muussakaan laitteessa, ei voi samaan aikaan sanoa vastustavansa kaivostoimintaa. Sellaisia akkuja ei ole, joissa ei olisi kaivoksessa tuotettuja raaka-aineita. Tai jos sellaisia olisi myynnissä, jossakin muualla primääriraaka-aineen osuus olisi vastaavasti suurempi.

Lundström muistuttaa, että asialla ei ole oman poliittisen vihreyden tai ei-vihreyden kanssa mitään tekemistä, sillä jyrkästi kasvavilla markkinoilla kierrätysraaka-aineiden saanti on nollasummapeliä. 

– Sanottu koskee myös kullan, kuparin ja ruostumattoman teräksen raaka-aineiden saatavuutta, vaikka niiden merkittävästi pienemmät kasvuprosentit eivät näytä tilannetta niin räikeänä kuin akkujen kohdalla, Lundström sanoo.

– Kaivostoiminnan kansainvälinen regulaatio ja päästörajat pitäisi sen vuoksi saada kestävälle tasolle. Myös materiaalien jäljitettävyyttä pitää parantaa niin, että oikeasti tiedetään niiden tulevan vastuullisesti hoidetuilta kaivoksilta.

Lataa artikkeli

  • Tämä artikkeli (pdf)