Kaksi kotia, yksi arki
Yhä useampi suomalainen jakaa arkeaan kahden tai useamman paikan välillä. Luonnonsuojelun erityisasiantuntija Jari Ilmonen hankki Savonlinnan talon alun perin vapaa-ajanasunnoksi. Etätyö ja saimaannorpan suojelu ovat tehneet siitä paikan, jossa kuluu nykyisin suuri osa vuodesta.
Tapaan Jari Ilmosen Savonlinnassa, Olavinlinnan kupeessa. Hänen toinen kotinsa sijaitsee muutaman kymmenen kilometrin päässä kaupungista Saimaan rannalla. Talon pihassa puro laskee suoraan järveen – juuri sellaisesta paikasta Ilmonen kertoo haaveilleensa pitkään.
Ilmonen työskentelee Metsähallituksen Luontopalveluissa luonnonsuojelun erityisasiantuntijana. Hän teki pitkään töitä saimaannorpan suojelun parissa, mutta nykyisin työn painopiste on raakun eli jokihelmisimpukan suojelussa. Savonlinnaan hän palaa silti edelleen myös norppien vuoksi.
Virallinen koti on Karkkilassa, jossa Ilmonen ja hänen vaimonsa ovat asuneet yli kaksikymmentä vuotta. Vuonna 2018 pariskunta alkoi etsiä vapaa-ajanasuntoa suurten järvien rannalta, ja he löysivät Savonlinnasta yli sata vuotta vanhan talon.
Tarkoituksena oli viettää siellä viikonloppuja ja lomia, mutta suunnitelmat muuttuivat nopeasti. Talosta paljastui mittava remontti, ja samaan aikaan etätyö mahdollisti työskentelyn myös Savonlinnasta käsin.
– Savonlinnan koti on rekisteröity vapaa-ajanasunnoksi, mutta vietän täällä paljon aikaa, koska olen pystynyt tekemään myös töitä täällä, Ilmonen kertoo.
Keväästä syksyyn Ilmonen viettää aikaa Savonlinnassa vähintään kerran kuukaudessa, ja lomat kuluvat pääosin siellä. Myös talvella työ tuo hänet Saimaalle, kun saimaannorppien pesimäkausi alkaa.
Ilmonen osallistuu useisiin alueella tapahtuviin saimaannorpan suojelutöihin: tammikuussa rakennetaan apukinoksia, keväällä tarkistetaan pesäpaikkoja ja alkukesällä tunnistetaan yksittäisiä norppia turkkikuvioiden perusteella.
Kahdessa paikassa asuminen näkyy ennen kaikkea käytännön järjestelyinä. Tietokone kulkee mukana, samoin työkalut. Viime vuodesta lähtien vakioseuralaisena on ollut myös ranskanvesikoira Ukko. Kissa jää yleensä Karkkilaan.
Vuosien myötä kahden kodin rytmi on tullut tutuksi.
– Kulkeminen ja se, mitä pitää ottaa mukaan, on rutinoitunut ajan myötä, Ilmonen kuvailee.
Enemmän kuin mökkeilyä
Jari Ilmosen arki on esimerkki ilmiöstä, joka on yleistynyt Suomessa viime vuosina.
Helsingin yliopiston Ruralia-instituutin tutkimuskoordinaattori Manu Rantanen on tutkinut monipaikkaista asumista aluekehityksen näkökulmasta. Monipaikkaisella asumisella tarkoitetaan sitä, että ihmisellä on säännöllisesti käytössään asunto useammassa kuin yhdessä kunnassa, vaikka virallisia kotikuntia on vain yksi. Kyse voi olla vapaa-ajanasunnosta, työasunnosta tai muusta kodista, johon on muodostunut pysyvä suhde.
Suomessa ilmiö näkyy erityisesti maaseudulla. Maassa on noin puoli miljoonaa vapaa-ajanasuntoa, ja niiden käyttäjien määräksi arvioidaan yli kaksi miljoonaa. Lisäksi käytössä on runsaasti entisiä vakituisia asuntoja, joita hyödynnetään vapaa-ajan asumiseen, vaikka niitä ei virallisesti ole sellaisiksi rekisteröity. Kansainvälisesti tarkasteltuna vapaa-ajanasuntoja on Suomessa poikkeuksellisen paljon suhteessa väkilukuun.
Monipaikkaisuus ei kuitenkaan tarkoita pelkästään mökkeilyä. Etätyö on muuttanut työn ja vapaa-ajan suhdetta: vapaa-ajanasunnolla eletään yhä useammin tavallista työarkea, ja siellä vietetään aiempaa pidempiä jaksoja keväästä pitkälle syksyyn.
– Monipaikkaisuus ei ole uusi ilmiö, mutta digitalisaatio ja etätyö ovat muuttaneet sen luonnetta. Vapaa-ajanasunto ei ole enää vain paikka, jossa käydään lomalla, vaan siellä voidaan tehdä myös töitä ja elää tavallista arkea, Rantanen sanoo.
Näin kävi myös Ilmoselle. Savonlinnaan hankitusta vapaa-ajanasunnosta tuli paikka, jossa yhdistyivät työ ja vapaa-aika. Samalla mahdollisuus osallistua saimaannorpan suojelutyöhön paikan päällä lisääntyi.
Rantasen mukaan monipaikkaiset asukkaat nähdään usein ennen kaikkea palvelujen käyttäjinä tai mökkiläisinä, vaikka heidän merkityksensä aluekehitykselle on paljon laajempi. Osa tuo paikkakunnalle osaamistaan, verkostojaan tai osallistuu aktiivisesti paikalliseen kehittämiseen. Se voi tarkoittaa esimerkiksi yritystoimintaa, yhdistystoimintaa tai luonnonsuojelutyötä.
Kunnat voisivat lisätä dialogia monipaikkaisten ja paikallisten asukkaiden välille.
Hallinto ei kuitenkaan ole muuttunut samaa tahtia kuin ihmisten arki. Esimerkiksi kuntalainsäädäntö perustuu edelleen ajatukseen yhdestä kotikunnasta. Se, kuinka aktiivisesti monipaikkaiset asukkaat otetaan mukaan kunnan toimintaan ja kehittämiseen, vaihtelee eri puolilla Suomea. Vaikka monipaikkaista asumista koskevia lainsäädäntöuudistuksia ei ole Rantasen mukaan tällä hetkellä vireillä, kunnat voivat muilla tavoin lisätä dialogia monipaikkaisten ja paikallisten asukkaiden välille.
Rantanen uskoo ilmiön vahvistuvan edelleen. Väestön ikääntyminen, vapaa-ajanasuntojen suuri määrä ja etätyön vakiintuminen tarkoittavat, että yhä useamman suomalaisen arki jakautuu tulevaisuudessa kahden paikan välille.
Kahden paikan parhaat puolet
Kahdessa kodissa asuminen ei ole pelkästään helppoa. Ilmonen kertoo ajattelevansa matkoihin kuluvaa aikaa, autoilun ympäristövaikutuksia sekä kahden kiinteistön ylläpidon kustannuksia. Silti elämäntavan hyvät puolet painavat vaakakupissa enemmän.
Karkkilassa koti on pienessä kaupungissa metsän laidalla. Savonlinnassa arkea rytmittävät Saimaa, hiljaisuus ja järviluonto. Juuri erilaiset ympäristöt tekevät molemmista kodeista hänen mielestään arvokkaita.
– Minulle tärkeintä on, että saan olla vuorotellen erilaisissa luonnonympäristöissä. Keväisin ja syksyisin Savonlinnassa ja Karkkilassa eletään myös vähän eri vuodenaikoja.
Monipaikkaisuus on onnistunut ennen kaikkea siksi, että työ on joustavaa. Ilmosen mukaan samanlainen arki ei olisi mahdollinen monissa ammateissa, joissa työ on sidottu yhteen paikkaan.
Ilmonen ei enää luopuisi Savonlinnan kodista.
– Nykyään alan odottaa kesää jo syyskuussa. Ihan tämän järviluonnon takia.