Pääkirjoitus: Etätyö, läsnätyö ja hyvä työ
Keskustelu siitä, missä työtä tehdään, ei ota laantuakseen. Etätyöstä, lähityöstä, hybridityöstä ja monipaikkaisuudesta on tullut osa arkista sanastoamme. Moni on saanut mahdollisuuden järjestää elämäänsä tavalla, jota vielä joitakin vuosia sitten olisi ollut vaikea kuvitella.
Tässä numerossa kerromme luonnonsuojelun erityisasiantuntijasta, joka jakaa aikaansa kahden kodin välillä. Työn joustavuus mahdollistaa hänelle elämän kahdessa tärkeässä ympäristössä ja tuo lähelle myös merkityksellisen luonnonsuojelutyön. Hänen tarinassaan konkretisoituu yksi työelämän muutoksen parhaista puolista: työn ei aina tarvitse määritellä sitä, missä muu elämä tapahtuu.
Vaikka mahdollisuus vaikuttaa oman työn tekemisen tapoihin ja arjen järjestämiseen on arvokas, ei tulevaisuuden työelämän tärkeä kysymys välttämättä ole vain se, missä saamme tehdä työtä. Yhtä tärkeää on kysyä, miten pidämme toisistamme kiinni, kun työskentelemme yhä erilaisemmissa paikoissa ja erilaisin tavoin.
Kun työ irtoaa yhteisestä paikasta, meidän on opittava rakentamaan yhteyttä. Jos työkaveriin ei törmää käytävällä eikä kuulumisia vaihdeta kahvikoneella, kohtaamisista tulee asioita, jotka täytyy erikseen järjestää.
Tämän numeron työyksinäisyyttä käsittelevä juttu muistuttaa hyvin olennaisesta: yksinäisyys ei ole vain etätyön ongelma. Yksinäinen voi olla myös työpaikalla muiden keskellä. Siksi yhteisöllisyyttä ei myöskään rakenneta yksinkertaisesti määräämällä ihmisiä samaan paikkaan.
Ehkä kannattaisikin puhua hieman vähemmän etä- ja lähityöstä ja enemmän hyvästä työstä. Hyvä työ antaa tilaa ja vapautta, mutta ei jätä yksin. Se joustaa, mutta pitää samalla huolen siitä, että jokainen voi tuntea kuuluvansa joukkoon.
Hyvän työn tavoittelu asettaa uudenlaisia vaatimuksia niin johtamiselle kuin meille jokaiselle työyhteisön jäsenenä. Yhteisöllisyyttä ei voi jättää sattuman varaan. Se on olennainen osa hyvää työtä – tehdäänpä työtä sitten etänä, läsnä tai jossakin niiden välissä.