Kansallinen luonnon monimuotoisuusstrategia ja toimenpideohjelma valmistuu

Uusi strategia ei ole ensimmäinen laatuaan. Edelliskerralla asetetut tavoitteet toteutuivat kuitenkin heikosti ja kaikilla on nyt kovat odotukset niihin pääsemisestä, Luontopaneelin varapuheenjohtaja ja Turun yliopiston biodiversiteettitutkimuksen professori Ilari E. Sääksjärvi arvioi.

Tuon viimeisen strategian jälkeen on kuitenkin tapahtunut paljon. Selkä­rankaa strategiatyölle ovat tuoneet esimerkiksi Montrealin luontokokouksen 2022 (COP15) biodiversiteettikehys ja EU:n 2020 biodiversiteettistrategia. EU-parlamentti äänesti helmikuun lopussa strategian toteutumista tukevan ennallistamisasetuksen puolesta.

Myös Petteri Orpon hallituksen ohjelmaan on kirjattu tavoitteeksi luonnon köyhtymisen pysäyttäminen ja luontopositiivisen yhteiskunnan saavuttaminen. Positiivisesta luontovaikutuksesta halutaan myös vientituote Suomelle.

– Monimuotoisuuden huomiointi on nousussa. Siinäkin mielessä lähtökohdat uudelle strategialle ovat paremmat kuin aikaisemmin, Sääksjärvi sanoo.

– Maailmanlaajuinen visio on, että vuoteen 2050 mennessä ihminen eläisi harmoniassa luonnon kanssa. Ja sieltä tulevat suuret suojeluun ja ennallistamiseen liittyvät tavoitteet.

Kun strategia on hyväksytty, se ohjaa toimintaa, jolla kansalliset ja kansainväliset sitoumukset täytetään. 

– Luonnon köyhtyminen tulisi saada pysäytettyä Suomessa vuoteen 2030 mennessä, eikä luonnon monimuotoisuus enää heikentyisi. Vuosi 2035 on myös hyvin tärkeä, sillä Suomi olisi silloin luontopositiivinen yhteiskunta, jossa luonnon elpyminen vuoden 2020 tilanteeseen verrattuna olisi jo alkanut.

Tilanne ei ole niin toivoton, kuin moni ehkä ajattelee, Sääksjärvi muistuttaa. Tiedossa ovat suurin piirtein ne työkalutkin, joilla luonnon köyhtyminen pysäytetään.

– Luontopaneeli arvioi jo loppuvuodesta, että strategiassa asetetut tavoitteet voidaan teoriassa vielä saavuttaa. Se vaatii kuitenkin suuria lisäpanostuksia ja paljon nykyistä suurempaa rahoitusta.

Kunnollinen ja pitkäjänteinen rahoitusohjelma turvaisi tarvittavat toimet.

– Luonnonsuojelupolitiikka ei saisi vaihtaa suuntaansa aina uuden hallituksen myötä. Jos välillä mennään vähän parempaan suuntaan ja sitten taas huonompaan, luonnon köyhtymistä ei saada pysäytettyä, Sääksjärvi huomauttaa.

– Biodiversiteetin suojelu ei tule olemaan ilmaista, mutta halvempaa se on nyt kuin kymmenen vuoden kuluttua, jos me vain lykkäämme tarvittavia toimenpiteitä. Tekemättömyyden hinta on kova, mutta siitä harvemmin puhutaan.

Suojelua ja ennallistamista

Strategiadokumentin suurimpia kysymyksiä on, millä tavalla saavutetaan tehdyt sitoumukset suojelupinta-aloissa sekä ennallistamisessa sellaisten ekosysteemien kohdalla, joiden luonnonarvoja ihmistoiminta on heikentänyt. 

– Luonnon köyhtymisen pysäyttämiseksi strategia listaa 22 tarkempaa tavoitetta. Osa niistä liittyy luonnon tilan parantamiseen eli millä tavalla vaadittavat suojelu- ja ennallistamis­pinta-alat saadaan aikaan ja millä tavalla lajien ja luontotyyppien uhanalaistumiskehitys saadaan pysäytettyä.

Dokumentissa puututaan myös luonnon monimuotoisuuteen liittyvien paineiden, kuten saastumisen ja rehevöitymisen, vähentämiseen. Samoin pyritään vaikuttamaan niiden taustalla oleviin juurisyihin, kuten ilmastonmuutokseen.

Suomen roolia tarkastellaan osana kansain­välistä yhteisöä. Sääksjärven näkemissä dokumentin versioissa on painotettu sitä, että ilmastonmuutos ja luonnon köyhtyminen ovat globaalihaasteita, jotka pitää ratkaista yhdessä.

– Ilmastonmuutos nopeuttaa luonnon köyhtymistä ja luonnon köyhtyminen nopeuttaa ilmastonmuutosta. Jos me keskitymme vain toiseen, niin mäkeen mennään, Sääksjärvi sanoo.

 Monimuotoisuus on muutenkin ilmaston kaltainen ilmiö, sillä eliölajit eivät nekään tunne valtioiden välisiä rajoja. Tärkeää on myös ymmärtää, että meillä suomalaisilla on iso luontojalanjälki ja että ylikulutuksestamme aiheutuvat negatiiviset luontovaikutukset kohdistuvat maailmanlaajuisesti.

Mitä lajeja haluamme suojella?

Viime aikojen hyvä uutinen on, että naali pesii jälleen Suomen alueella. Se on esimerkki siitä, että Suomesta jo hävinneen lajin paluu on mahdollista.

– Tämä maailma toimii niin, että ihmiset ymmärtävät käsin kosketeltavia esimerkkejä, ja söpö ja karvainen naali on hyvä osoittamaan ihmisille, mistä tässä kaikessa on kyse. Se antaa toivoa, joka on paremman kehityksen edellytys, Sääksjärvi pohtii.

– Tilanne ei ole niin toivoton kuin moni ehkä ajattelee. Luonnon köyhtymisen pysäyttäminen vaatii kuitenkin suuria lisäpanostuksia ja paljon nykyistä suurempaa rahoitusta.

– Ilmastonmuutos kuitenkin etenee edelleen ja uhkaa esimerkiksi monia arktisia luontotyyppejä, kuten palsasoita ja tunturien lumenviipymiä eliölajistoineen. Niitä ei ole vielä menetetty, mutta ne ovat valitettavasti loppusuoralla.

Sääksjärvi on itse tutkinut erityisesti trooppisia loispistiäisiä, jotka loisivat toisilla eläimillä. Niistä on vaikea löytää naalin kaltaista sympaattista esimerkkiä. 

– Miten saisimme ihmiset ymmärtämään, että jokainen laji on tärkeä jollakin tietyllä tavallaan, vaikka ne eivät olisi tärkeitä ihmisen kannalta? Lajeilla on itseisarvo ja ne ovat tärkeitä luonnon monimuotoisuuden toiminnan kannalta. Kaikilla lajeilla on luonnossa paikkansa.

Loispistiäiset sijaitsevat korkealla ravintoverkoissaan, joihin kohdistuvat haasteet kasaantuvat niille. Loispistiäisen uhanalaisuutta lisää, jos se loisii jotain tiettyä perhoslajia, joka jo itsessään on uhanalainen ja jonka ravintokasvi on uhanalainen.

Loispistiäisiä on löydetty Suomestakin lähes 6 400 lajia. Täältä löytyy edelleenkin myös tuntemattomia lajeja, mutta vielä enemmän niitä löytyy tropiikista, missä Sääksjärvi on tehnyt kenttätyötä vuodesta 1998 lähtien. 

– Tyypillisellä Amazonian alueelle tehtävällä retkellä jopa 80 prosenttia löydettävistä lajeista on tieteelle entuudestaan tuntemattomia. Se on esimerkki tuntemattomasta luonnon monimuotoisuudesta eli piilodiversiteetistä. Olen itse löytänyt urani aikana noin tuhat tieteelle tuntematonta pistiäislajia ja nimennyt niistä ehkä parisataa, Sääksjärvi arvioi.

Paljon lajeja ehtii kuolla tai hävitä ennen kuin ihminen ne löytää, mikä on surullista ja pelottavaa. 

– Samalla häviävät ne mahdolliset hyödyt, joita näistä lajeista voisi olla ihmiselle. Niiden tuottamilla myrkyillä voisi esimerkiksi olla lääketieteellisiä käyttötarkoituksia tai niitä voisi käyttää biologisessa torjunnassa.

Onko sitten lajeja, joista ei ole iloa kenellekään? Sääksjärvi on tutkinut myös puutiaisia, joiden kannat Suomessa ovat voimistuneet vauhdilla ja jotka ovat levinneet uusille alueille ilmastonmuutoksen seurauksena. 

– Vastaus riippuu näkökulmasta: monimuotoisuuden kokonaisuuden kannalta – ja jos unohdetaan ihmisnäkökulma – puutiainen on esimerkiksi borreliabakteerille ja TBE-virukselle elinehto. Tutkimusryhmämme on löytänyt myös Suomesta maailmalta jo tunnetun Ixodiphagus hookeri -loispistiäisen, joka loisii pelkästään puutiaisilla. Eli jos puutiainen häviäisi, niin meiltä häviäisi myös tämä pistiäislaji.

Elinympäristöillä on väliä

Paras keino pitää yllä hyönteisten, bakteerien ja muiden vastaavien eliölajien elinvoimaisuutta on huolehtia, että Suomessa on riittävästi eri elämänmuotojen kannalta tärkeitä elinympäristöjä. Siihen tarvitaan sekä suojelua että ennallistamista. 

– Tärkeää on myös se, että meillä on tietoa näistä lajeista, jotta ymmärtäisimme niitä ja sitä, mitkä tekijät niihin vaikuttavat. Tiedon avulla voimme valita oikeat toimenpiteet myös suojelun onnistumisen kannalta. Että tiedämme, mitä suojelemme ja millä tavalla se pitää tehdä. 

Suomen pinta-alasta 90 prosenttia on metsää, josta on viime vuosikymmeninä kuitenkin hävinnyt paljon luonnon monimuotoisuudelle tärkeitä rakenteellisia elementtejä, kuten lahopuuta ja vanhoja puita. 

– Nyt kun haluamme parantaa metsälajien tilannetta, meidän pitää metsien suojelun ja ennallistamisen rinnalla hoitaa myös talousmetsiä niin, että siellä olisi mahdollisimman paljon näitä elementtejä. Tarvittavat työkalut ovat kyllä pitkälti tiedossa, Sääksjärvi sanoo.

– Biodiversiteetin suojelu ei tule olemaan ilmaista, mutta halvempaa se on nyt kuin kymmenen vuoden kuluttua, jos me vain lykkäämme tarvittavia toimenpiteitä. 

Lahopuut ovat hyönteisten ja sienien kannalta erityisen tärkeitä, ja niitä on edellytetty metsien sertifioinnissa jo pitkään. Niitä myös lisätään koko ajan.

– Lahopuita todellakin tarvitaan, sillä todella suuri osa lajeista on tavalla tai toisella niistä riippuvaisia. Tärkeätä on myös turvata lahopuujatkumo, jolloin metsissä on eri-ikäisiä lahopuita juuri kuolleista pitkälle lahonneisiin. Niille kaikille on oma erikoislajistonsa, Sääksjärvi sanoo.

Kun luontoon saadaan tarpeeksi tämänkaltaisia elementtejä, monimuotoisuus alkaa voida paremmin. Se näkyy jo tiettyjen lajien kohdalla. 

– Hyvää kehitystä on myös viime syksynä julkaistu puuta jalostavan teollisuuden monimuotoisuustiekartta, missä on nimenomaan tunnistettu näitä toimenpiteitä, joiden avulla näitä rakenteellisia ominaisuuksia saataisiin myös talousmetsiin. Tutkijan näkökulmasta monimuotoisuuskartat ovat hyvä alku toiminnalle, joka toivottavasti jatkuu myös käytännössä.

Hyviä asioita tapahtuu ja luonnon monimuotoisuutta pohditaan koko ajan enemmän eri sektoreilla ja aloilla. Iso kysymys on, tapahtuvatko ne riittävällä nopeudella ja laajuudella.

– Enemmän pitää kuitenkin tehdä.