Kolumni: Ratkaisun on löydyttävä
Kirjoittaessani toiminnanjohtajan kolumnia edelliseen Loimu-lehden numeroon elimme tammi-helmikuun vaihdetta. Tilanne maan hallituksen ja palkansaajajärjestöjen välillä oli vaikea. Akavan parinkymmenen jäsenliiton jäsenet, loimulaiset joukossa mukana, valmistautuivat osoittamaan konkreettisesti tyytymättömyyttään ulosmarssimalla 6.2. iltapäivällä työpaikoiltaan Helsingissä, Turussa ja Tampereella.
Ulosmarssipäivä onnistui mielestämme hyvin, liittojen välinen yhteistyö toimi ja saimme paljon positiivista palautetta jäseniltä, sekä mukana olleilta että päivän kulkua sivusta seuranneilta. Akavalaiseen toimintaan kuuluu myös se, että muutamia kipakoitakin palautteita saimme, koska protestoimme kansan vaaleilla valitsemien poliittisten johtajien ajamia hankkeita vastaan.
Tarkoituksena ulosmarsseilla oli ilmaista oma erittäin kriittinen mielipiteemme maan hallituksen uudistuksista, jotka selkeästi heikentävät työntekijöiden asemaa, mutta joiden työllisyysvaikutuksille valtiovarainministeriö ei ole pystynyt tuottamaan kunnon laskelmia. Toteutimme akavalaisen mielenilmaisun omalla tyylillämme niin, että emme aiheuttaneet työnantajille suurta vahinkoa. Kyse oli erityisesti symbolisesta eleestä, mutta toivoimme sen olevan riittävän voimakas sellainen. SAK:n jäsenliittojen järjestämissä laajamittaisissa poliittisissa lakoissa Loimu ei ole ollut mukana.
Edellistä kolumnia kirjoittaessani ajattelin ikuisena optimistina myös, että seuraavassa kolumnissa pääsisin jo varmaan kirjoittamaan siitä, miten tämä historiallisen erikoinen työmarkkinajumi lopulta ratkesi ja mitä mieltä olemme lopputuloksesta. Näin ei kuitenkaan ole maaliskuun lopussa vielä tapahtunut, eikä edes näytä siltä, että ratkaisu olisi kovin lähellä. Meidän ulosmarsseillamme tai SAK:n jäsenliittojen jäsenten lakkoilulla ei ole ollut vaikutusta.
Ratkaisun etsimistä pitää kuitenkin jatkaa, siihen saakka kunnes sen löydämme. Akava tuo edelleen esiin rakentavia ehdotuksia, jotka tasapainottaisivat valtioneuvoston ajamia uudistuksia ja mahdollistaisivat todellisen neuvottelun. Maan hallitus ei ole suostunut tulemaan vastaan ja kokonaisuuden pahimmiksi kiistakapuloiksi ovat muodostuneet sen ajamat vientialojen määrittämä palkanmuodostusjärjestelmä, poliittisen työtaistelun mahdollisuuksien merkittävä rajoittaminen ja työnantajaliittoihin kuulumattomille yrityksille annettava oikeus sopia yrityskohtaisesti alan työehtosopimusta heikommista työehdoista. Unohtamatta irtisanomisen ja määräaikaisten työsopimusten solmimisen helpottamista.
Loimun missio on jäsenten hyvinvointi ja menestys. Valtioneuvoston ajamat työelämäuudistukset eivät lisää Loimun jäsenten hyvinvointia ja menestystä, päinvastoin. Sen takia jatkamme osana akavalaista liittojoukkoa uudistusten tasapainottamisen eteen työskentelyä. Ratkaisun on lopulta löydyttävä, tavalla tai toisella.