Pari miljoonaa tuntematonta suohehtaaria
Luontodirektiivin raportointiin kuuluva 5 miljoonaa suohehtaaria on noin puolet maan alkuperäisestä suopinta-alasta, josta 4 miljoonaa hehtaaria on ojittamatta ja 5 miljoonaa ojitettu.
Raportoiduissa hehtaareissa on kuitenkin päällekkäisyyttä: sama maantieteellinen alue voi kuulua usean luontotyypin pinta-alaan. Suomen ympäristökeskuksen arvioiden mukaan suojelualueiden puustoisista soista 82 prosenttia on päällekkäisiä aapasoiden ja 17 prosenttia keidassoiden kanssa.
– Raportoidut suot ovat pääosin ojittamattomia. Niistä pari miljoonaa hehtaaria arvioidaan olevan hyvässä tilassa, vajaa miljoona heikentyneitä ja pari miljoonaa tuntemattomassa tilassa, Räsänen laskee.
– Ennallistamistavoite kohdistuu heikentyneisiin ja kunnoltaan tuntemattomiin soihin. Kunnoltaan tuntemattomien soiden suuri määrä tuottaa suuria epävarmuuksia laskelmiin. Ensin pitää selvittää, missä tilassa ne ovat.
Suojelualueiden kohdalla tieto on tarkempaa kuin muualla. Tietyillä suotyypeillä kaikki suojelualueiden ulkopuolinen on luokiteltu tuntemattomaksi, eikä voi vetää johtopäätöstä, että kaikilla näillä kolmella miljoonalla suohehtaarilla pitäisi tukkia ojat.
– Siellä on varmasti esimerkiksi osittain ojitettuja soita ja ojittamattomia, mutta tilaltaan heikentyneitä soita. Toimenpiteitä vaativa pinta-ala on varmasti pienempi, mutta on vielä mahdotonta sanoa, kuinka iso se on, Räsänen selittää.
– Tarvitaan ekologisia arvioita siitä, milloin suon tila on suotuisa ja mihin luontotyyppiin minkä tyyppinen alue kuuluu. Tällä hetkellä arviot pinta-aloista pohjautuvat luontodirektiivin raportointiin, jota tehdessä ei osattu ajatella, että niitä käytettäisiin tähän ennallistamistarpeen arviointiin.
Luken raportti ennallistamisasetuksesta löytyy verkko-osoitteesta: https://jukuri.luke.fi/handle/10024/552939