Vesistöjen ongelmana hajakuormitus
Asetusehdotuksen toimeenpano edellyttää myös vesistöissä elinympäristöjen ja lajiston tilan parantamista laajemmin kuin meillä on tähän mennessä käsitetty. Siinä korostuu erityisesti valuma-alueilta tulevan hajakuormituksen hillitseminen, Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Pauliina Louhi pelkistää.
Pinta-aloina tarkasteltuina ennallistamistarve on suurin karuissa sekä humuspitoisissa järvissä, lammissa ja pienvesissä. Kaikissa isoin ongelmien aiheuttaja on valuma-alueelta tuleva kuormitus, Louhi kertoo.
Meillä on tehty paljon työtä vesistöjen tilan kohentamiseksi, esimerkiksi pistekuormitus on saatu hyvin haltuun. Siitä huolimatta emme ole vieläkään yltäneet vesipuitedirektiivissä vuosituhannen vaihteessa asetettuihin tavoitteisiin.
– Vaikka vesistöjen kohdalla on puhuttu valuma-alueella tehtävistä toimenpiteistä jo parin vuosikymmenen ajan, niiden tekeminen on edelleen haastavaa, Louhi sanoo.
– Nyt annettava asetus edellyttää meiltä entistä tehokkaampia korjaavia toimenpiteitä valuma-alueella. Suojavyöhykkeitä tehdään ja metsä- ja suoluontoa ennallistetaan jatkossa aikaisempaa tehokkaammin, laajemmin, useammin ja uudella tavalla kohdistettuina. Myös uusia tapoja kehitetään.
Maa- ja metsätalous ja vesiluonto vaikuttavat kaikki toisiinsa. Yhteistoiminnasta maa- ja metsätalouden kanssa saadaan myös synergiaetuja, sillä vesistöjen ja niiden valuma-alueiden ennallistaminen tuottaa samalla ilmastohyötyjä ja parantaa myös rannikkoalueiden vesien tilaa.
– Suopeltojen ja -metsien palauttaminen vaikuttaa suoraan hajakuormaan. Vaikka se voi ensin lyhytaikaisesti lisätä kuormitusta, se kääntyy pitemmällä aikavälillä hyödyiksi vesistöille, Louhi toteaa.
– Kuormituksen vähentymisen ohella myös veden pidätyskyky paranee valuma-alueilla. Kuumia ja kuivia kesiä tulee joka tapauksessa, ja silloin olisi tärkeää, että purot ja muut pienet vesistöt eivät kuivuisi vaan tarjoaisivat kalastolle suojapaikkoja. Vettä pidättävä suoalue toimii näille pienvesille vesivarastona.
Virtavedet ja pienvedet myös tärkeitä
Asetusehdotuksessa mainitaan erikseen patojen ja muiden kalojen nousua vaikeuttavien esteiden poistaminen virtavesistä. Niitä on arvioitu olevan yhteensä noin 5 500. Luvussa ovat mukana myös vesivoimatuotantoon osallistuvat noin 220 patoa, jotka on rajattu asetuksen ulkopuolelle.
– Kyse on ensisijaisesti vanhentuneista padoista, kuten erilaisista mylly- ja uittopadoista sekä suisteista, joista osa on jo purettu tai romahtanut. Määrä on joka tapauksessa iso, ja sen vuoksi siitä pitäisi pystyä poimimaan ensimmäisenä kunnostettaviksi ekologisesti merkittävimmät kohteet, joilla saadaan suurin vaikuttavuus.
– Siilomaisesta ajattelusta pitää luopua, sillä ekosysteemejä ei voi erotella toisistaan.
Pienten jokien ja purojen ihan tarkkaa lukumäärää ei tiedetä. Esitettyjen arvioiden mukaan pieniä virtavesiä olisi 100 000 kilometriä ja pieniä lampia 200 000 kappaletta.
– Haasteena on, että emme tiedä tarkasti pienvesien määriä, emmekä siten niiden kunnostustarvetta. Koska ne sijaitsevat maa- ja metsätalousalueilla, oletuksena on, että ne ovat aika heikossa tilassa mittavien ojitusten ja suoristamisten takia, Louhi kuvaa.
– Purot tuntuvat pieniltä, kun niiden yli hyppää. Isoina määrinä niillä on kuitenkin vaikutusta vesistöjen monimuotoisuuteen. Metsäisten alueiden viileämmät purovedet voivat esimerkiksi toimia vesien kuumentuessa turvapaikkoina isompien jokien kaloille ja siten auttaa ilmastonmuutokseen sopeutumisessa.