Vaatimaton jokapaikan kasvi
Pihasaunio on kotoisin molemmin puolin Beringin salmea eli Koillis-Aasiasta ja läntisestä Pohjois-Amerikasta. 1800-luvun puolessa välissä se kulkeutui Eurooppaan, missä sitä alettiin viljellä kasvitieteellisissä puutarhoissa, missä se ryöstäytyi nopeasti puutarhureiden käsistä.
Suomen ensimmäinen pihasaunio on tiettävästi kasvanut Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa Helsingissä vuonna 1849, jolloin se oli nimetty kamomillasaunion muunnokseksi. Vain vuotta myöhemmin se oli levinnyt jo ainakin Turkuun ja Lappeenrantaan, ja parissa vuosikymmenessä se oli Helsingissä yleinen laji. Vuoteen 1925 mennessä sitä tavattiin jo napapiirin pohjoispuolella, ja 1940-luvulla se oli levinnyt maan pohjoisimpiin kolkkiin. Nykyään se on yleinen tai erittäin yleinen laji aina Keski-Lappia myöten eli siltä kului koko Suomen pihojen, piennarten ja joutomaiden valloittamiseen aikaa alle 100 vuotta.
Yksivuotinen pihasaunio kehittyy alle sadassa päivässä siemenestä siemeneksi eli se ehtii lisääntyä pohjoisen lyhyen kesän aikana. Sen hyvin pienet, mutta tuhansia siemeniä sisältävät pähkylät ovat märkinä tahmeita ja leviävät tehokkaasti kulkupelien, jalkineiden ja kotieläinten mukana.
Sitkeävartinen pihasaunio ilmestyy usein ensimmäisenä uusille, kasvillisuudesta paljastuneille kasvupaikoille ja on valloittanut kaikki sen Tyynenmeren rannikolla sijaitsevaa alkukotia ilmastoltaan vastaavat paikat Grönlannista Uuteen-Seelantiin.
Lajin englanninkielinen nimi, pineapple weed, tulee sen miellyttävästä ja voimakkaasta aromista, joka tuo mieleen ananaksen ja kamomillan, ja jonka takia pihasaunio on suositty villiyrtti.
Lähteet: Luontoportti, Wikipedia