Vieraita lajeja Suomen luonnossa

Vieraslajit ovat tulleet Suomeen monin eri tavoin: ihmisen pellolle tai puutarhaansa tuomina viljelykasveina, lemmikkieläiminä tai akvaarioiden asukkeina, laivan pohjiin kiinnittyneinä tai painolastivesissä vesi­eliöinä ja salamatkustavina hyönteisinä muiden tuotteiden pakkauksissa. Kaukaisimmat vieraslajit ovat kotoisin toiselta puolelta maapalloa ja yleensä niiltä puuttuvat täällä kotiseutujensa luontaiset viholliset ja kilpailijat, jotka rajoittaisivat niiden leviämistä.

Perusteellista arvioita Suomen vieraslajimääristä ei ole tehty. Suomen 48 000 eliölajista vieraslajeja on arviolta muutama tuhat. Vuonna 2012 vieraslajistrategiassa tunnistettiin 280 haitallista tai potentiaalisesti haitallista vieraslajia. Tämän jälkeen on tullut vielä uusia lajeja.

Hyödyllisinä pidetään esimerkiksi kaikkia koriste- tai viljelykasveiksi tuotuja lajeja. Merialueilla ja sisävesissä vieraslajeja on puolen sataa. Loput elävät maalla. 

Pelloille ja puutarhoihin

Vanhimmat vieraslajit ovat maanviljelyn myötä tänne levinneitä viljelykasveja, kuten peruna, tai seuralais­kasveja, kuten ruiskaunokki, joka saapui tänne viljansiementen seassa. 1700-luvulla käynnistyneen hyödyn aikakauden puutarhainnostuksen myötä maahan alettiin tuoda uusia puutarhakasveja – ensimmäiseksi 1678 perustettuun Turun Akatemian kasvitieteelliseen puutarhaan ja säätyläisten kartanoille, mistä ne ajan mittaan levisivät pappiloiden kautta tavallisen kansan viljelyksille ja karkulaisina luontoon.

– Uusia puutarhakasveja tuotiin ja niiden viljelyä kokeiltiin kiihtyvällä tahdilla seuraavina vuosisatoina. Meille tuodaan edelleenkin koko ajan uusia kasvilajeja, Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Erja Huusela sanoo.

– Kaikki vieraslajithan eivät ole haitallisia. Silti koko ajan pitää olla varuillaan, miten nämä uudet lajit täällä menestyvät, ja varsinkin on varottava niiden levittämistä luontoon. Jos jokin kasvi jo tontilla leviää hyvin, niin todennäköisesti siitä tulee ongelma sen levittyä luontoon.

Luontoon vapautettujen eläinten ja vesistöihin päätyneiden vieraslajien torjuminen on vielä vaikeampaa. Erityisen hankalia ovat akvaarioista luontoon päästetyt kalat, kuten aurinkoahven, joka on päässyt leviämään useisiin lampiin Varsinais-Suomessa. 

– Akvaario on tyhjennetty luontoon, eikä huomioitu, että akvaariossa olevat kalat ja muut lajit olisi pitänyt lopettaa asianmukaisesti. Itse asiassa ongelmapaikoista, kuten hiekkakuoppalammista, löytyy usein useampikin vieraslaji, jotka ovat päätyneet sinne joko tietämättömyyden tai ilkivallan seurauksena.

Haitallisia vieraslajeja on meillä vielä suhteellisen vähän. Huusela arvioi, että se on pohjoisten olosuhteiden ja syrjäisen sijaintimme ansiota. 

– Vieraslajiproblematiikka on koko ajan lisääntymässä kansainvälisen kaupan ja yksityishenkilöiden matkustamisen kasvaessa. Uusien vieraslajien tulo on ollut erittäin nopeaa toisen maailmansodan jälkeen ja erityisesti tällä vuosituhannella, Huusela kertoo.

Virallisten ja valvottujen kanavien rinnalla on kasvanut internet-kauppa ja yksityinen tuonti, jossa kasveja tuodaan lomareissuilta itse tai ne kulkeutuvat tänne vahingossa vaikkapa vaelluskenkien pohjissa. Lisääntyneen kansainvälisen kaupan myötä vesieliöitä saapuu laivojen pohjiin kiinnittyneinä ja painolastivesien mukana jopa toiselta puolelta maapalloa. Tällä hetkellä esimerkiksi tutkijoita pohdituttaa, mitä kaikkea Hormuzinsalmella jumissa seisovien laivojen pohjiin ehtii siellä kiinnittyä.

Vieraslajeihin kiinnitetty huomiota vasta vähän aikaa

Suomen kansallinen vieraslajistrategia valmistui vuonna 2012. Vieraslajilainsäädäntö tuli voimaan kolme vuotta myöhemmin EU-tasolla vieraslajiasetuksen muodossa. Sen jälkeen Suomessakin vahvistettiin vieraslajilaki sekä asetus kansallisesta vieraslajiluettelosta, jotka astuivat voimaan vuoden 2016 alussa. Vieraslajiluetteloita on päivitetty sen jälkeen useampaan kertaan. 

Meillä on siis reilut kymmenen vuotta lainsäädännöllisesti kiinnitetty huomiota vieraslajien torjuntaan. Tuotantokasvien suojelemiseksi tuhohyönteisiltä ja kasvitaudeilta oli kuitenkin tehty ensimmäiset lakiehdotukset jo 1900-luvun alussa. Ensimmäinen laki saatiin silti vasta 1925, jossa viranomaisille annettiin tarvittavat valtuudet kasvintuholaisten, kuten koloradonkuoriaisten, ja kasvitautien torjumiseen esimerkiksi karanteenitoimienpitein. Vuodesta 2019 meillä on noudatettu EU:n yhteisiä kasvinterveyssäädöksiä.

Vanhimmat vieraslajit ovat maanviljelyn myötä tänne levinneitä viljelykasveja, kuten peruna, tai seuralaiskasveja, kuten ruiskaunokki, joka saapui tänne viljansiementen seassa.

– Kansallinen vieraslajistrategia, jossa tarkasteltiin ja arvioitiin eri eliöryhmiä, oli aikoinaan iso panostus. Vuonna 2013 perustettiin myös Vieraslajiasioiden neuvottelukunta, sillä havaittiin, että vieraslajien hallinta vaatii todella paljon eri tahojen yhteistyötä. Neuvottelukunta tarjoaa yhteisen pöydän, jossa puutarha-, maatalous-, metsä- ja riistapuolen viranomaiset, asiantuntijat ja muut tahot voivat koordinoida vieraslajitoimintaansa.

Haitallisimmat lajit on listattu

EU:n alkuperäinen vuoden 2016 haitallisten vieraslajien luettelo sisälsi 37 lajia, mutta listaa on sen jälkeen täydennetty neljään otteeseen. Nyt luettelossa on jo 114 lajia, joiden maahantuontiin ja hyödyntämiseen on asetettu kieltoja ja joiden torjunnasta on määräyksiä. 

Jäsenmailla on mahdollisuus laatia kansallisia vieraslajiluetteloita oman maan kannalta tärkeille vieraslajeille. 

– Suomen kansallisessa luettelossa on yhteensä 20 haitallista lajia, kahdeksan lajiryhmää, sekä yksi lajiristeymä. Listalle nostettujen lajien hallussapito, myynti ja luontoon päästäminen on kielletty, Huusela kertoo.

– Lisäksi Luonnonvarakeskuksen ja Luomuksen ylläpitämälle kansalliselle vieraslajit.fi-sivustolle on koottu vieraslajeja, joita pitää seurata, mutta joita ei ole ainakaan vielä säädetty haitallisiksi. Niiden joukosta nostetaan ehkä seuraavissa täydennyksissä uusia lajeja kansalliseen haitallisten vieraslajien luetteloon.

Huusela huomauttaa, että kansalliseen luetteloon on pääasiassa otettu lajeja, joita pystytään vielä torjumaan. 

– Jos laji on jo levinnyt laajalle tai jos sitä on vaikea torjua, ei siinä paljoa edesauta, vaikka se kiellettäisiin. Suurin osa EU:n listaamista 114 lajista ei onneksi tule täällä toimeen.

Kansallisissa hallintasuunnitelmissa esitetään Suomen kannalta tärkeimmät hallintatoimet EU:n ja kansallisen vieraslajiluettelon lajeille.

Tunnettuja haitallisia vieraslajeja 

Koska vieraslajit ovat tulleet ihmisen toiminnan myötä, ne ovat levinneet ensin lähelle asutusta, teollisuutta ja satamia. Yleensä ne kuitenkin havaitaan viiveellä ja eikä niiden saapumisajankohdasta ole tarkkaa tietoa. Ensihavainnon ajankohtana laji on saattanut asustaa alueella jo useamman vuoden ajan.

Laukon kartanoon Vesilahdelle riistaeläimenä tuodun valkohäntäpeuran eli -kauriin tuloajankohta sen sijaan tiedetään. Minnesotasta lahjoituksena saadut 7 kaurista tuotiin vuonna 1934 kauppaneuvos Rafael Haarlan omistaman kartanon maille, ja jäljellä olleet kourallinen eläimiä vapautettiin luontoon Haarlan kuoltua 4 vuotta myöhemmin. 

– Nyt valkohäntäpeuran luonnonvarainen kanta-arvio on noin 120 000 yksilöä ja laji leviää koko ajan pohjoisemmaksi. Toinen pohjoisamerikkalainen laji minkki tuotiin puolestaan 1920-luvulla turkiseläimeksi. Lajin tarhakarkulaisista tehtiin ensihavainnot jo seuraavan vuosikymmenen alussa ja nykyään se on jo levinnyt lähes koko maahan. Lajin leviämistä ovat myös vauhdittaneet venäläisten 1930-luvulla rajan takana käynnistämät istutukset.

Näyttävimpiä vieraslajeja ovat jättiputket, joita on tuotu kookkaiden kukintojensa takia koristekasveiksi jo 1800-luvulla.

– Jättiputkilla on valtava siementuotanto, ja ne leviävät helposti. Lisäksi ne ovat todella haitallisia sekä ihmisille että luonnolle. Niitä on pyritty monessa hankkeessa poistamaan ja tavoitteena on, että ne olisi kokonaan hävitetty vuoteen 2037 mennessä.

Toinen näkyvä vieraslaji on komealupiini, jota on alun perin tuotu Pohjois-Amerikasta koristekasviksi. Sitä on myös ollut muun muassa tienvarsien maisemoinnissa käytetyissä siemenseoksissa. 

– Lupiinin ensimmäiset karkulaishavainnot ovat jo 1800-luvun lopulta, mutta viime vuosina sen leviäminen on ryöstäytynyt käsistä, eikä siitä enää kokonaan päästä eroon. Lupiinin on viime vuosina havaittu levinneen myös metsien taimikoihin ja peltojen tuotantoympäristöihin, ja olisi tärkeä estää sen leviäminen enää yhtään pidemmälle ja ainakaan luonnonarvoiltaan tärkeimpiin kohteisiin.

Uusi listattu vieraslaji pyrkii Suomeen

Viime vuonna EU:n vieraslajiluetteloon hyväksyttiin alkujaan eteläamerikkalainen argentiinanlattana, josta tehtiin meilläkin viime vuonna ensihavainto. Tänä vuonna nopeasti leviävästä laakamadosta on jo lukuisia havaintoja, sillä sitä on tullut meille useampaan otteeseen salamatkustajana Hollannista, Belgiasta ja Saksasta tulleiden taimien ruukuissa.

– Kauppaketjujen maahantuomat taimet niiden mukana kulkevine vieraslajeineen levittäytyvät nopeasti näiden taimiketjujen toimipisteisiin eri puolille Suomea. Jos kiellettyä lattanaa löydetään yhdestä paikasta, pitäisi äkkiä tarkistaa muutkin myymälät ja varastot, jonne samaa kasvierää on viety. Argentiinanlattanan ei tiedetä pärjäävän Suomen talvessa, mutta ilmastonmuutos saattaa jatkossa edesauttaa sen ja monen muunkin lajin vakiintumista luontoon ja levinneisyysalueen siirtymistä pohjoisemmaksi.

Lue lisää: https://www.loimu.fi/verkkolehden-artikkeli/vaatimaton-jokapaikan-kasvi/