Yli 40 vuotta metsäyhteistyötä Tansaniassa: kestävää metsätaloutta rakentamassa
Metsäalan kehityspolitiikan neuvonantaja Vesa Kaarakka ulkoministeriön kehityspolitiikan osastolta arvioi, että se mitä Tansaniassa on tehty, on ollut kestävää ja mielekästä, mutta valitettavan paikallista. Lahja-apu on nyt päättymässä.
Metsäyhteistyö käynnistyi Tansaniassa 1970-luvun loppupuolella. Aluksi painottuivat hakkuut, muun muassa koulutettiin sikäläisiä sahoja käyttämään luonnonmetsien puuta. Tässä oli pakko tehdä äkkikäännös jo 1980-luvun puolivälissä, kun Nature-tiedejulkaisussa paljastettiin, että Suomen tuella toteutettiin hakkuita myös Itä-Usambaran vuoristosademetsissä.
– Usambara oli ja on edelleen monimuotoisuuden kannalta ainutlaatuinen lajikeskittymä. Kansainvälinen mainehaitta oli niin paha, että yhteistyö suunnattiin vain muutamassa vuodessa luonnonmetsien kestävään käyttöön ja suojeluun, Vesa Kaarakka kertoo.
Vuosikymmeniä kestänyt yhteistyö on lähivuosina voimakkaasti muuttumassa. Tällä hetkellä on meneillään kaksi vuoden lopussa päättyvää hanketta, joista toinen keskittyy luonnonmetsiin ja toinen istutusmetsiin. Ne yhdistetään ensi vuodenvaihteessa käynnistyvässä ja 2028 päättyvässä nelivuotisessa hankkeessa, joka on todennäköisesti lajissaan viimeinen.
– Tarkoituksena on, että tällainen lahja-apu loppuisi viimeistään 2030 mennessä. Yhteistyötä jatkettaisiin kaupalliselta pohjalta niin, että mukana olisi Suomesta koulutusorganisaatioita, kuten ammattikorkeakouluja, sekä pieniä ja keskisuuria suomalaisyrityksiä, Kaarakka kuvaa muuttunutta ajattelua.
Yhteistyötä tehtäisiin jatkossa muiden kanssa ja muiden rahoilla. Ja jos mukana olisi suomalaista rahaa, perinteisen lahjarahan korvaisivat enenevässä määrin lainat ja sijoitukset.
– Meidän pitää kulloisenkin hallituksen kokoonpanosta riippumatta pystyä kertomaan suomalaisille veronmaksajille, mitä me olemme siellä saaneet aikaan ja kannattaako moista toimintaa jatkaa. Piikki ei ole enää auki.
Yhdessä yhteisöjen kanssa
Liki puoli vuosisataa on pitkä aika. Mitä siellä on tehty ja saatu aikaan? Kaarakka muistuttaa, että Afrikassa muutokset eivät tapahdu käden käänteessä.
– Ihmisiä on koulutettu ja on kehitetty politiikkaa, lainsäändäntöä ja metsänhoidon säädöstöä. Metsät on myös kartoitettu, hän listaa.
– Tehty työ on paikoitellen vaikuttanut metsien hoitoon ja käyttöön varsinkin luonnonmetsähankkeessa, jossa toimitaan kylien ja yhteisöjen kanssa. Heidän metsilleen laaditaan suojelu- ja käyttösuunnitelma, jota he lähtevät toteuttamaan.
Kun tarvittavat suunnitelmat on tehty, kylät voivat saada poimintahakkuilla merkittäviä tuloja vaarantamatta metsiensä kasvua. Näitä rahoja he käyttävät haluamallaan tavalla esimerkiksi koulujen, terveyskeskusten ja opettajien asuntojen rakentamiseen.
Parhaassa asemassa ovat yhteisöt, joilla on vielä tallella riittävän hyväkuntoisia luonnonmetsiä. Niitä on erityisesti syrjäseuduilla, missä metsiin kohdistuu pienempi käyttöpaine kuin tiheämmin asutuilla seuduilla.
– Luonnonmetsissä on perinteisesti ollut tärkeänä elinkeinona myös hunajan tuottaminen. Se voi olla hakkuita tärkeämpi tulonlähde siellä, missä ei ole tarpeeksi korjattavaa puuta.
Metsäyhteistyöhön sisältyy aina yhteisöjen kouluttamista.
– Koulutusyhteistyö näkyy juuri siinä, että metsien hoito ja käyttö on selvästi aikaisempaa kestävämpää ja ottaa suojelunäkökulmat mukaan siellä, missä sitä on tehty, Kaarakka sanoo.
Tansania on valtava maa, jossa koko maan tason vaikutusten aikaansaaminen on hidasta. Luonnonmetsiä käytetään esimerkiksi vielä monin paikoin puuhiilen tuotantoon.
Lounais-Tansanian istutusmetsien tärkeimmät puulajit ovat mänty ja eukalyptus. Mäntyjen osuus on noin kaksi kolmannesta ja eukalyptuksen osuus yksi kolmannes. Lisäksi viljellään vähän tiikkiä. Istutusmetsiä on kaikkiaan 210 000 hehtaaria, joista kolme neljäsosaa pienviljelijöiden omistamia. Suomen tuella perustettuja istutuksia on noin 12 000 hehtaaria, joilla männyn ja eukalyptuksen suhde on sama.
– Vaikka tiikki on mäntyä arvokkaampaa, viljelijä saa siitä myyntituloja vasta myöhemmin, koska se on hidaskasvuisempi. Ja nopeasti saatavat tulot, vaikka pienemmätkin, houkuttelevat, Kaarakka kertoo.
– Istutusmetsähankkeissa on panostettu erittäin tärkeään metsäpalojen torjuntaan muun muassa koulutuksen kautta. Olemme myös perustaneet ja tukeneet suomalaisten metsänhoitoyhdistysten kaltaisia paikallisia organisaatioita. Ajatuksena on, että niiden paikallinen keskusjärjestö voisi yhteistyöhankkeiden aikanaan päätyttyä ottaa hoitoonsa taimitarhat ja siemenviljelykset.