Vihreä jättipotti
Vihreälle siirtymälle varatulla poikkeuksellisen suurella rahoituksella lisätään luottamusta ja katalysoidaan investointeja, jotka eivät ehkä muuten käynnistyisi.
EU:n elpymis- ja palautumistukivälineeksi (RRF) nimetyn 672,5 miljardin euron rahoituskokonaisuuden kautta jäsenmaiden vihreän siirtymän hankkeille jaetaan tukirahaa kansallisten elpymis- ja palautumissuunnitelmien perusteella. Suomen vihreän siirtymän osuus potista on 695 miljoonaa euroa, kertoo työ- ja elinkeinoministeriön (TEM) innovaatiot ja yritysrahoitus -osaston erityisasiantuntija Siina Lepola-Lång.
– Ohjelma on poikkeuksellisen iso. Toki kaikenlaisia rahoituksia on ollut, mutta ei näin laajaa ja vielä EU-tasolla. Ehdot ovat kaikille maille samat, vaikka kansallisia painotuksia on. Fossiilisista polttoaineista irrottautumiseen ja energiatehokkuuteen on vielä luvassa lisärahaa, jolla pyritään vastaamaan esimerkiksi Ukrainan sodasta johtuvaan energiakriisiin.
Yrityksiä tuetaan esimerkiksi TEM:n ja Business Finlandin kautta niiden tekemien hakemusten perusteella. Ensimmäiset rahoituspäätökset on tehty jo vuonna 2022 ja hankkeet päättyvät viimeistään vuonna 2026. Osa on jo käynnistynyt.
– TEM:n käsittelemissä hakemuksissa painottuvat muun muassa energiajärjestelmän murros, teollisuuden sähköistäminen sekä vety, mutta ylipäänsä tällä ohjelmalla halutaan vauhdittaa elpymistä koronan aiheuttamasta rakennemuutoksesta ja saada niiden takia alamaissa olleita investointeja liikkeelle.
TEM:n ohella toinen iso RRF-rahojen jakaja on ympäristöhallinto oman alansa hankkeille. Myös muilla ministeriöillä on omia hankkeita. Valtionhallinnon sisäinen yhteistyö on Lepola-Långin mielestä ollut hyvää, vaikka rahaa jaetaan eri tahoilla.
Ajattelun on muututtava
Vaikka Suomi on edelleenkin yksi edistyneimpiä maita kestävän kehityksen toimeenpanossa, olemme taloudellisessa, sosiaalisessa ja ympäristöön liittyvässä kestävyydessä sekä hallinnon siirtymässä vain niukasti EU:n keskikastia. Vihreään siirtymään sisältyvän materiaalijalanjäljen osalta olemme jääneet EU:n peränpitäjäksi suuren materiaalinkulutuksen ja energian alhaisen tuottavuuden johdosta.
On arvioitu, että hiilineutraaliuden saavuttaminen edellyttää Suomessa vuosina 2020–2050 yhteensä 242 miljardin euron lisäinvestointeja. Jos summasta vähennetään lisäinvestointien tuomat taloudelliset hyödyt, lisälasku jää arviolta 36 miljardiin euroon.
Lepola-Långin mielestä vihreässä ja ylipäätään puhtaassa siirtymässä on kyse ajattelun muutoksesta.
–Ei voida enää ajatella perinteisesti, edes sillä tavalla kuin opiskellessani ympäristö- ja yhteiskuntavastuuta kauppakorkeakoulussa ajateltiin reilut kymmenen vuotta sitten. Vihreydestä ja vastuullisuudesta käyty keskustelu oli tuolloin aika erilaista: kaikki ekstra mikä ylitti lainsäädännön vaatimukset luokiteltiin vastuullisuudeksi ja kyseessä oli usein enemmän PR kuin aito vastuullisuus. Nykyään tilanne on aivan toinen ja vastuullisuus on noussut organisaatioiden toiminnan ytimeen, hän pohtii.
– Nyt kaikkialla pyritään kestävään kasvuun. Se vaatii isoa muutosta sekä yrityksissä että yksilöiden ajattelussa, ja myös valtionhallinto haluaa olla omalta osaltaan mukana tässä muutoksessa. Rahoitamme investointeja ja jaamme riskejä. Luomme luottamusta ja katalysoimme investointeja, jotka eivät muuten käynnistyisi.
Uusiutuvaa energiaa ja sähköistystä
TEM:n suurimmat rahoituspäätökset liittyvät energiaan. Vetyhankkeiden ja teollisen tuotannon sähköistämisen ohella rahaa on myönnetty hankkeille, joilla pyritään luomaan uutta energiateknologiaa ja infrastruktuuria.
Tähän mennessä suurin yksittäinen rahoitus, 35,4 miljoonaa euroa, on myönnetty ST1:lle polttoaineena käytettävän uusiutuvasti tuotetun metanolin tuotantolaitosinvestointiin. Vantaan energian uusiutuvan metaanin tuotantolaitokselle myönnettiin 30,2 miljoonaa euroa. Suurimpien tuensaajien kärkeen mahtuvat myös Solar Foods, joka tuottaa hiilidioksidista uusiutuvalla sähköllä mikrobimassaa, sekä Suomen Hyötytuuli, joka rakentaa demonstraatiohankkeena Porin Tahkoluodon edustalle kaksi 15 MW:n syvän veden merituulivoimalaa.
– Vihreässä ja ylipäätään puhtaassa siirtymässä on kyse ajattelun muutoksesta.
– Rahoitus jakautuu eri puolille maata pitkälti sen mukaan, mistä hakemuksia saadaan. Ja niitä on tullut todella paljon. Ensimmäisellä hakukierroksella hakemuksia saatiin 86, joista noin 40 prosenttia sai myönteisen päätöksen.
Reilu kolmannes tähän mennessä myönnetyistä rahoista on mennyt Uudellemaalle. Seuraavaksi suurimpia rahoituksen saajia – kukin alle kymmenen prosentin osuudella – ovat teollisesti vahvat Satakunta, Pirkanmaa ja Etelä-Karjala.
– Meillä on energiainvestoinneille enemmän tilaa kuin tiheästi asutussa Keski-Euroopassa. Vetyhankkeita ja teollisten prosessien sähköistämistä varten meillä on paljon päästötöntä sähköä. RRF-rahaa on voitu hakea myös merituulivoimaan.
Vetyhankkeista on puhuttu paljon.
– Ohjelmalla on ollut tärkeä merkitys suurimpien vetyhankkeiden käynnistämiselle, sillä ne edellyttävät kalliita investointeja, joihin liittyviä riskejä tässä pyritään tasaamaan. Mutta kyllä vety tulee muutakin kautta, ei pelkästään tämän ohjelman kautta.
Lepola-Lång sanoo, että hakukriteereissä on huomioitu vihreän potentiaalin ohella myös niihin sisältyvät riskit. Aikataulu on myös keskeinen kriteeri, varsinkin kun maailmanpoliittinen tilanne haastaa materiaalien globaalit toimitusketjut.
Ei merkittävää haittaa
Lepola-Lång muistuttaa, että vihreistäkin hankkeista syntyy aina jonkinlaisia ympäristövaikutuksia.
– Kestävän kasvun ohjelmassa keskeistä on ’ei merkittävää haittaa’ -periaate. Sillä varmistetaan, että hanke edistää merkittävästi jotain ympäristötavoitetta, mutta ei samalla tuota haittaa ohjelman muille tavoitteille eli esimerkiksi ilmastonmuutoksen hillinnälle ja siihen sopeutumiselle, biodiversiteetille eikä veden tai muun ympäristön pilaantumiselle. Kaikkien rahoitettavien hankkeiden pitää täyttää tämä ehto.
Hakemuksessa esitetään laskennalliset ympäristövaikutukset, joiden pohjalta arvioidaan, tarvitaanko vielä tarkempaa ympäristövaikutusten arviointia.
– Tietyissä hankkeissa, kuten aurinkosähkön kohdalla, tällaisia tarkasteluja ei yleensä tarvita. Vaikka paneelien valmistus ja kuljettaminen tuottavat päästöjä, niistä saatava uusiutuva energia aikaansaa merkittävämmän hyödyn. Lisäksi aurinkosähkön rakentamisen vaikutuksista on saatavissa luotettavaa kokemusperäistä tietoa, Lepola-Lång kuvailee.
– Pitää katsoa kokonaisuutta sen suhteen, millaisia ympäristövaikutukset ovat hyötyyn nähden. Merkittävät ympäristövaikutukset pysäyttävät joka tapauksessa hakemuksen etenemisen, mikäli niitä ei onnistuta rajaamaan keskustelemalla hakijan kanssa.
Merituulivoimahankkeista on Itämereltä vain vähän referenssejä. Sen vuoksi niiden ympäristövaikutukset arvioidaan huolellisesti, huomioiden voimalan vaikutukset esimerkiksi vesistöön ja linnustoon, sekä niiden tuottama melu.
Myös vetyhankkeissa on paljon huomioon otettavia asioita.
– Millä tavalla vedyn tuottamiseksi tarvittava sähkö tuotetaan ja miten laitos käyttää vettä? Minne laitos rakennetaan ja onko lähellä luontoarvoltaan merkittäviä kohteita? Onneksi laitoksia suunnitellaan yleensä olemassa oleville teollisuusalueille, joilla merkittäviä luontokohteita ei ole.
Osassa hankkeita niiden hakijat ovat jo selvittäneet paikallisviranomaisten kanssa, millaisia lupia niihin tarvitaan.
– Luvitusprosessit kestävät usein pitkään, joten kokeneet toimijat yleensä ennakoivat luvanhakua. Lupaprosessien nopeuttaminen, jota luvataan uudessa hallitusohjelmassa, olisi tarpeen RRF-hankkeiden kohdalla, sillä niillä on niin tiukka takaraja. Onneksi niille on jo annettu etusija ELY-keskusten käsittelyjonoissa.
Vihreä siirtymä?
Vihreä siirtymä on laaja julkinen hankekokonaisuus, jolla tuetaan yhteiskunnallista muutosta kohti hiilineutraalia hyvinvointiyhteiskuntaa ja joka on yksi Suomen kestävän kasvun ohjelman neljästä painopistealueesta. Kestävän kasvun ohjelmaa rahoitetaan pääasiassa EU:n elpymis- ja palautumistukivälineen (RRF) kautta.
Suomessa vihreälle siirtymälle on luvassa RRF-tukirahaa 695 miljoonaa euroa. Ne jaetaan julkisen hallinnon kautta hallinnonaloittain erilaisille hankkeille, joiden tavoitteet liittyvät ympäristön tilan parantamisen ohella vahvasti myös yleiseen talous- ja teollisuuspolitikkaan.
Koko ohjelmaa koordinoi valtionvarainministeriö, joka listaa vihreälle siirtymälle – josta nykyisen hallituksen kielenkäytössä käytetään myös nimitystä puhdas siirtymä – runsaasti tavoitteita: Suomi pyrkii maailman kärkimaaksi vety- ja kiertotaloudessa, päästöttömissä energiajärjestelmissä sekä muissa ilmasto- ja ympäristöratkaisuissa. Lisäksi parannetaan energiatehokkuutta ja nopeutetaan muutosta fossiilittomaan liikenteeseen ja lämmitykseen.
Luopumista fossiilisesta energiasta nopeutetaan uudella teknologialla samalla kun säästetään energiaa, parannetaan ilmanlaatua ja energian toimitusvarmuutta. Samalla synnytetään kasvua ja luodaan uusia työpaikkoja rakennemuutoksessa katoavien tilalle sekä parannetaan vientiteollisuuden kilpailukykyä ja tuottavuutta.