Herrojen ja rahvaan Itämeri
Suomi on laaja maa ja täällä on paljon paikalliskulttuureita, joilla kullakin on vähän erilainen suhde mereen. Turun yliopiston Humanistisen ympäristötutkimuksen keskusta johtava tutkijatohtori Otto Latva muistuttaa, että etelärannikko, saaristomeri ja länsirannikko eroavat toisistaan suhteessa mereen, sillä etelärannikolla ja Turunkin alueella on vahva saaristolaiskulttuuri, kun taas lännessä tulee nopeasti avomeri vastaan.
– Turussa näkee meren vasta kun päästään todella kauas rannasta. Porissa ulappa sen sijaan näkyy heti. Toki Helsingissäkin meri tulee nopeasti lähelle, mutta saaristolla ja rannikon asutuksella on sielläkin tärkeä kulttuurinen merkitys.
Laivaliikenne toimi pitkään pääväylänä rannikon kaupunkien välisessä liikenteessä ja laivayhteydet saaristoon ja rannikolle olivat siksi avoveden aikaan tiiviit. Se houkutteli vauraita kaupunkilaisia rakentamaan kesäasuntoja meren äärelle pois kaupungin hajusta, melusta ja pölystä.
1800-luvulla heräsi ylempien yhteiskuntaluokkien keskuudessa tarve päästä kesäksi saaristoon. Historiallisia paikkoja, jonne alettiin ensimmäiseksi rakentaa huviloita, olivat esimerkiksi Turun Ruissalo, missä herrasväki vietti kesiään jo 1800-luvulla.
– Kesti kuitenkin pitkään, että ihmiset löysivät tiensä ulkosaaristoon kuten Tove ja Lars Jansson, jotka rakensivat yhteistä kesäasuntoa Porvoon Pellingin ulkosaaristoon heti sotien jälkeen 1940-luvun lopulla. Ne olivat yleensä yhteismaita, eivätkä kenenkään omistuksessa. Saariston ihmiset ihmettelivät, että minkä ihmeen takia joku halusi sinne, missä tuskin voi laiduntaa edes karjaa tai lampaita. Se oli paikallisille käsittämätöntä, Latva kuvailee.
– Toisaalta vielä 1900-luvun alkupuolella ulkosaaren omistus on saattanut vaihtua viinapulloa vastaan.
Joka niemeen, notkoon ja saarelmaan
Mökkeily ensin keskiluokkaistui ja levisi toisen maailmansodan jälkeen myös työväestön huviksi. 1960- ja 1970-luvuilla kesämökki alkoi olla kaikkien suomalaisten tavoitettavissa ja yksityisautoilun myötä myös sisämaan rannat alkoivat täyttyä kesäasukkaista. Tilastokeskuksen mukaan Suomessa oli 2020 noin puoli miljoonaa mökkiä.
Vaikka mökkeily veden äärellä ei ole enää 2000-luvulla samanlainen tavoite kuin muutama kymmenen vuotta sitten, merenrannan viehätys ei ole kadonnut minnekään. Yyterissä, Hangossa, Ruissalossa ja muuallakin alettiin järjestää ja järjestetään edelleenkin elinvoimaisia kansanjuhlia, rock-konsertteja ja muita ihmisiä kokoavia tapahtumia.
– Uiminen ja virkistäytyminen meressä, mihin liittyy myös auringonotto ja kaikki muu rantaelämä, ovat nekin 1800-luvun yläluokalta tulleita asioita, osana vitalistiseksi kutsuttua ulkoilmaelämää korostanutta elämäntapaa, joka ensin porvarillistui ja houkutteli sitten työväenluokankin rannoille viettämään vapaa-aikaansa, Latva sanoo.
– Kaupungista tulevien yläluokkaisen väen, kuten taiteilijoiden, ja paikallisten kalastajien välillä vallitsi jännite vielä 1900-luvun alussa. Kalastajilla oli arkipäivän suhde mereen eivätkä he välttämättä ymmärtäneet vapaapäivien viettoa rannalla tai merellä, mihin heidän työnsä ja elämänsä kytkeytyi niin tiiviisti.
Rantaelämä kuuluu kaikille
Suomalaisten merisuhteen muutosta on leimannut luokkakysymys ja se, että toisille meri on työ-, toisille vapaa-ajan ympäristö, joka muokkautuu koko ajan enemmän laajemmalle kansanosalle huvituspaikaksi.
– Aurinkokylpyjen, uimisen, saunomisen ja kalastelun yhdistelmä voitti hiljalleen rannikoillakin siellä vallinneen arkisen suhtautumisen mereen. Myös merenkävijät ja merellä työtään tekevät ovat jossain määrin omaksuneet kaunokirjallisuuden levittämää ihannoivaa näkemystä merestä, vaikka vielä 1900-luvun alussakin meri oli kalastajille ja merenkävijöille vaarallinen ympäristö, Latva sanoo.
– Perinteisen merenkäynnin aikakaudella jokainen lähtö merelle elantoa hakemaan saattoi olla viimeinen. Asenteet alkoivat muuttua, kun viime vuosisadan loppupuolella meri ei enää ollut sellainen vaaranpaikka kuin aikaisemmin.
Lue muut Valokeila-kokonaisuuden artikkelit:
Luonto ei ole totaalinen käsite
Metsäonnellisuus syntyy monesta tekijästä
Vihatusta ihailluksi ja päin vastoin