Metsäonnellisuus syntyy monesta tekijästä

Itä-Suomen yliopistossa väitöskirjatutkijana työskentelevä metsätieteilijä Syamili Manoj Santhi on selvittänyt ihmisen ja metsän suhdetta Suomessa verkkokyselyllä, johon vastasi liki tuhat ihmistä. Metsäonnellisuus-termiä ja sen eri ulottuvuuksia käsittelevä tutkimus, jossa hän on ensimmäinen kirjoittaja, julkaistiin marraskuussa 2025 People & Nature -tiedelehdessä. 

Vastaajilta kysyttiin iän ja sukupuolen lisäksi muun muassa metsänomistuksesta, metsästysharrastuksesta ja asuinympäristöstä nyt ja lapsuudessa, kuinka usein he menevät metsään eri vuodenaikoina ja tekevätkö he metsätöitä vai onko metsä heille vapaa-ajan virkistyskohde. Lisäksi kysymyksiä oli ihmisen ja metsän välisestä siteestä eli mitä arvoja he pitävät metsässä tärkeänä.

Onnellisuutta mitattiin yhdistämällä erilaisia ​​standardoituja onnellisuusasteikkoja, joilla onnellisuutta on tarkasteltu sekä hetkellisenä kokemuksena hyvällä tuulella olemisesta että elämän tarkoituksen löytämisen ja itsensä hyväksymisen kaltaisina asioina. 

– Suomalaiset kokevat onnellisuutta metsäympäristöstä, sillä 64 prosenttia vastasi olevansa merkittävästi onnettomampia ilman suhdetta metsään ja 30 prosenttia jossakin määrin onnettomampi. Vain 5 prosenttia sanoi olevansa onnellinen myös ilman metsää ja metsäsuhdetta. Heistä useimmat olivat Suomessa asuvia muista maista tulleita ihmisiä.

Metsässä käytiin eniten kesällä. Koettua onnellisuutta kertyi kuitenkin eniten ihmisille, jotka kävivät siellä talvella ja keväällä.

– Suomalaisella metsäonnellisuudella näytti olevan kolme pääulottuvuutta, joista tärkein on side luontoon, kuten metsään. Siihen liittyviä onnellisuuden lähteitä ovat hiljaisuus ja henkilökohtainen tila, yksin oleminen ja metsän herättämät henkiset pohdinnat. Tärkeitä ovat myös äänet, tuoksu ja värit, Manoj Santhi kuvaa.

– Toinen tärkeä ulottuvuus on toiminta hoidetuissa metsäympäristöissä, kuten marjojen poiminta ja polttopuun valmistus. Kolmas ulottuvuus on metsäaltistus eli kuinka usein ihmiset kävivät metsässä ja kuinka lähellä metsä on. Onnellisuutta vähensivät huoli intensiivisestä metsänhoidosta, avohakkuista ja maankäytön muutoksista sekä saastuminen ja roskaaminen.

Tutkijat löysivät kaksi ​​onnellisuuden muotoa.

– Ensimmäinen tulee hetkellisistä kokemuksista saatavasta hyvästä tuulesta ja tyytyväisyydestä. Tämä onnellisuus liittyi pääasiassa aktiviteetteihin metsässä, Manoj Santhi sanoo.

– Toinen onnellisuuden muoto tulee henkilökohtaisesta kasvusta ja elämän tarkoituksellisuuden kokemuksesta, joka liittyy sekä vuorovaikutukseen metsässä että metsän kanssa syntyneeseen siteeseen. Metsässä sekä poimitaan marjoja että koetaan seesteisiä tunteita, joita tuottavat värit, ääni, tuoksu, hiljaisuus, tila, vapaus, nostalgia ja kulttuuri.

Julkaisemattomassa artikkelissaan Manoj Santhi aikoo vielä analysoida tekstimuotoisia vastauksia avoimiin kysymyksiin, joissa kuvataan esimerkiksi lempimetsää ja sitä miten metsään samaistutaan.

– Miehet ja maaseudulla nyt tai lapsuudessaan asuneet kiinnittyvät enemmän metsäaktiviteetteihin. Kaupunkilaisten, kaupungeissa lapsena asuneiden sekä naisten metsäonnellisuus taas liittyy enemmän metsäluontoon ja lähimetsiin.

Osa vastaajista on kiintynyt johonkin tiettyyn paikkaan ja osa taas menee metsään kuin metsään kuuntelemaan lintuja tai tunnelmoimaan. On myös ihmisiä, jotka ovat todella huolissaan siitä, mitä metsälle tapahtuu. 

– Väitöskirjassani yritän rakentaa teorian metsäonnellisuuden käsitteestä. En ole varma, miten sitä esiintyy muissa maissa, mutta Suomessa se on olemassa. Ihmiset tuntevat olonsa onnellisiksi, kun he menevät metsään.