Kansalaiset malminetsijöinä
Monet Suomen merkittävimmistä kaivoksista ovat saaneet alkunsa kansalaisten kivilöydöistä.
Tavallisten ihmisten lähettämät malmi-, teollisuusmineraali- ja rakennuskivinäytteet olivat suomalaiselle kaivosalalle korvaamattoman tärkeitä 1700-luvun puolivälissä, jolloin tätä hyödyllistä toimintaa alettiin esivallan toimesta edistää. 1900-luvulla käynnistetyistä kaivoksista 32 eli yli puolet on saanut alkunsa kansannäytteestä.
Geologian tutkimuskeskus GTK:n vanhempi tutkija Tapio Halkoaho kertoo, että merkittävimmät kansannäytteen avulla löydetyt esiintymät ovat olleet Outokumpu, Pyhäsalmi ja Kemin kromikaivos.
Vaikka kaivosten perustamiseen suhtaudutaan nyt aikaisempaa kriittisemmin, GTK:n Kuopion kansannäytetoimistoon lähetetään edelleenkin tuhansia näytteitä vuodessa.
– Niitä lähettävät kaikenikäiset tavalliset ihmiset. Osa on metsässä sattumalta poikkeavan näköisen kiven löytäneitä marjastajia tai sienestäjiä. Joukossa on toisaalta myös erittäin ammattitaitoisia ja aktiivisia harrastajia, jotka valitettavasti ovat vanheneva joukko.
Vaikka parhaista näytteistä jaetaan palkkioita, Halkoaho ei usko, että juuri kukaan lähettäisi näytteitä sellaisen toivossa.
– Enemmänkin siellä taustalla on rakkaus luonnossa liikkumiseen, uteliaisuus ja se, että toisi löydöllään aktiviteettia omalle kylälle. Kaivoksen perustaminen luo runsaasti työpaikkoja, sillä se työllistää sekä suoraan että epäsuorasti.
Läheltä ja kauempaakin
GTK:n arkistossa on liki sata tuhatta kansalaisten lähettämää näytettä. Vaikka Suomen kallioperä on kartoitettu tarkkaan, ymmärrys malmivaroista ja kallioperästä lisääntyy ja tarkentuu. Myös kansannäytteisiin liittyviä selvityksiä tehdään koko ajan. Halkoaho muistuttaa, että teknologian kehitys ja malmien maailmanmarkkinahintojen muutokset saattavat tehdä vanhastakin näytteestä tutkijoita kiinnostavan.
Halkoaho on itsekin etsinyt kansannäytteiden lähtöpaikkoja. Osalle se on löytynyt, osalle ei.
– Lähtökallio sijaitsee keskimäärin viisi kilometriä kiven löytöpaikalta, mutta on myös pitkämatkalaisia, jotka ovat vaeltaneet mannerjään mukana satoja kilometrejä. Joskus kivi taas on lohjennut viereisestä kalliosta, hän kuvailee.
– Alkuperää selvitetään erilaisten geologian ja mannerjään liikkumisesta tehtyjen karttojen avulla. Tulosuuntaa hahmotetaan myös moreenimuotojen ja silokallioiden uurteiden perusteella. Mitä kauemmaksi lähtöpisteestä mennään, sitä leveämmältä viuhkalta lähtökalliota pitää etsiä.
Myös tutkijat etsivät ja löytävät esiintymiä. Työ lähtee alueen geologiasta, sillä tietyt malmit esiintyvät tiettyjen kivilajien yhteydessä. Apuna käytetään myös magneettisuutta mittaavia lentoaineistoja, maanmittausaineistoja ja seismiikkaa.
– Kansannäytteet ovat tärkeitä siinä, että ne suuntaavat tutkijoiden huomion. Pitää kuitenkin muistaa, että malmikivi ainoastaan osoittaa, että malmia on alueella. Kukaan ei tiedä, onko sitä kuutiometrin kokoinen läntti vai paljon enemmän. Lopullinen varmuus siitä saadaan vasta kairaamalla.
Outokumpu löytyi kansannäytteen avulla
Vuonna 1908 Rääkkylän Kivisalmesta löytynyt kuparimalmin lohkare johti kaivostoiminnan aloittamiseen Outokummussa. Malminetsinnän historiaa tutkineen Satu Hietalan mukaan kaivos käynnisti Suomessa modernin kaivosteollisuuden ja innosti suomalaiset malminetsintään. Itsenäistymisen jälkeisinä vuosikymmeninä järjestettiin koulutuksia, tiedotuskampanjoita, kilpailuja ja näyttelyitä, jaettiin lentolehtisiä ja maksettiin palkkioita. Nykyisin kiviharrastajien käytössä on uusia digitaalisia ratkaisuja geologiaan tutustumiseen ja kivinäytetietojen tallentamiseen. Lisätietoja löytyy verkko-osoitteesta: kivinayte.gtk.fi/ohjeet/