Oikeanlainen laiduntaminen lisää biodiversiteettiä

Kohtuullinen laiduntaminen riittävän laajoilla peltolaitumilla voi lisätä maassa elävien niveljalkaisten määrää ja monimuotoisuutta. Siitä voi olla hyötyä myös linnuille ja lentäville hyönteisille, sanoo agroekologian yliopistonlehtori Iryna Herzon Helsingin yliopistosta.

Herzonin johdolla toteutettuun syksyllä 2025 julkaistuun 44 karja­tilan tutkimushankkeeseen osallistui sekä parsinavetoissa että pihatoissa nautojaan pitäviä tiloja. Osalla eläimet eivät lainkaan päässeet laitumelle, lopuilla laidunnuksen määrä ja olosuhteet vaihtelivat.

Osittain samoilla tiloilla toteutettiin myös 2026 julkaistu, eläinten hyvinvointiin ja tuottajien laidunnusnäkemyksiin keskittynyt tutkimus sekä alueen linnustoa koskenut tutkimus, joka on revisiovaiheessa.

Suurin osa laitumista peltoa

Perinteisten luonnonlaitumien biodiversiteetti on poikkeuksellisen rikas, mutta niitä on erittäin vähän. Sen vuoksi tutkijat keskittyivät peltolaitumille, jotka ovat osa viljelykiertoa ja joiden biodiversiteetti voi olla aika niukka. Luonnonmukaisesti viljellyillä tiloilla se on selvästi suurempi myös peltolaitumilla, mutta vain silloin, kun eläinten määrä on kohtuullinen laitumien pinta-alaan nähden.

Pellon niveljalkaisten diversiteetti ja niiden biomassa eivät eroa sen suhteen, onko pelto laitumena vai – rehunurmella. Laiduntaminen kuitenkin kasvattaa merkittävästi niveljalkaisten biomassaa, mikäli eläinten määrä suhteessa pinta-alaan on riittävän alhainen, Herzon sanoo. 

– Monilla tiloilla eläimet kyllä pääsevät laitumelle, mutta niitä on siellä aivan liian paljon pinta-alaan nähden. Silloin ne syövät kasvuston hyvin tarkkaan, ja saavat kuitenkin pääosan ravinnostaan vasta siirryttyään takaisin sisätiloihin. Laidun on niille enemmänkin virkistysalue, jossa vietetään vain lyhyitä aikoja.

Kuvatun tyyppisen peltolaitumen biodiversiteetti jää pieneksi. Myös kasvistosta tulee homogeeninen kukkivien kasvien osuuden vähetessä ja kylvetyn nurmen sisältäessä vain heinäkasveja.

– Laiduntava eläin muokkaa kasvillisuuden rakennetta heterogeenisemmaksi, koska vain osa alueen kasveista syödään. Myös kasvilajisto rikastuu, kun lajit eivät pääse niin helposti dominoimaan aluetta, esimerkiksi lehmien syödessä korkeat heinät, Herzon kuvaa.

– Lehmät myös rikkovat sorkillaan maaperää, jolloin siemenet pääsevät itämään. Lehmien tuottama lanta on niveljalkaisille merkittävä resurssi, mutta sitä ovat myös lehmien tallomat kuolleet kasvit. Matalan kasvillisuuden alla maapinnan lämpötila nousee, mitä niveljalkaiset hyödyntävät, ja kasvillisuutta harventamalla laiduntavat eläimet mahdollistavat hyönteisten paremman liikkumisen.

Lintujen kohdalla laitumen tuottama hyöty näkyy jopa hyönteisiä selvemmin. 

– Linnut pystyvät käyttämään hyväkseen koko maisemaa ja hakeutumaan laidunnetuille alueille hyödyntämään lantakasoja ja kärpäsiä omiin tarkoituksiinsa.

Lentävien hyönteisten, kuten perhosten, määrä on taas suoraan verrannollinen ei-heinämäisten kasvien, kuten kukkien, määriin. 

– Isolla laitumella on selkeä ekologinen rooli. Sitä sillä ei kuitenkaan ole, jos yhdellä hehtaarilla on 60 lehmää ulkoilemassa parin tunnin ajan.

Tutkimuksessa haastateltiin myös 15 erilaista tilaa ja kysyttiin niiden mielipiteitä laidunnuksesta. Tuottajien asenteet seurailivat heidän valitsemiaan toimintamalleja. 

– Laidunnusta käyttävät tilat näkivät siinä hyötyjä sekä eläinten hyvinvoinnin että oman työn kannalta. Ne, jotka olivat luopuneet laidunnuksesta, korostivat puolestaan laidunnuksen haasteita, Herzon kertoo.

– Laidunnusta hyödyntävät viljelijät korostivat periaatteita, perinteitä ja muita tunneasioita myös kuvatessaan lehmien hyvinvointia. Tilat, joiden karjaa ei päästetty laitumelle, korostivat sitä, että heidän lehmänsä saivat pihatossa tarvitsemansa ravinnon, liikunnan ja pehmeän alustan.

Lue myös muut Valokeila-kokonaisuuden jutut

Miten suomalaistilat sopeutuvat ilmastonmuutokseen?
Pellot hiilinieluina
Turvemailla tärkeää säilyttää hiilivarasto
Eroon viljojen monokulttuurista