Palkka ei nouse itsestään – mistä palkankorotus sitten tulee?
Ilman työ- ja virkaehtosopimusten yleiskorotuksia monella palkkakehitys saattaisi jäädä paikoilleen. Työlainsäädäntö velvoittaa ainoastaan siihen, että työstä on maksettava vähintään tavanomainen ja kohtuullinen palkka.
Työtä tehdään työnantajan antaminen ohjeistuksien mukaisesti, ja palkkaa maksetaan sen mukaisesti, miten työsopimuksessa on sovittu. Suomen työlainsäädännössä ei ole säännöksiä ns. minimipalkasta tai palkankorotuksista, työstä on vain maksettava vähintään tavanomainen ja kohtuullinen palkka. Lisäksi työnantajan on noudatettava työehtojen, kuten palkan määräytymisen osalta tasapuolista kohtelua työntekijöiden välillä. Eli vastaavan tasoisissa tehtävissä olevien työntekijöiden osalta esim. palkankorotusten periaatteiden tulee määräytyä yhteneväisin periaattein.
Työ- ja virkaehtosopimukset ovat kuitenkin tässäkin asiassa palkansaajalle turvana. Työ- ja virkaehtosopimusten turvin taataan palkkojen kehittyminen tiettyjen sovittujen prosenttien mukaisesti sopimuskauden aikana. Sopimukset sovitaan yleensä useammalle kuin yhdelle vuodelle siten, että osa korotuksista jaetaan työ-/virkaehtosopimuksen soveltamisen piiriin kuuluvilla työpaikoilla yleiskorotuksina eli kaikille suoraan tulevina korotuksina, osa korotuksesta tulee sitten työpaikkakohtaisesti jaettavana osuutena työnantajan päätöksen mukaan vain osalle työntekijöistä.
Palkankorotukset eivät siis ole mitään ns. automaatteja, vaan Loimukin neuvottelee niistä kullakin työehtosopimuskierroksella erikseen. Tarvittaessa myös, jos neuvottelut riittävien palkankorotusten saamiseksi eivät edisty, liitot voivat joutua käynnistämään työtaistelutoimia niiden saamiseksi.
Loimun viimeisimmän palkkatutkimuksen vastaajista 75 prosentilla palkka oli noussut edellisestä vuodesta, ja heistä edelleen 79 prosenttia vastasi palkankorotuksen perustuneen työehtosopimuksessa sovittuun, kaikille samansuuruiseen yleiskorotukseen. Nyt voimassa olevissa työ- ja virkaehtosopimuksissa palkankorotukset ovat noin 7,8 prosenttia (jonkin verran sopimusalakohtaista vaihtelua).
Ilman näitä yleiskorotuksia monilla palkkakehitys saattaisi jäädä täysin paikalleen. Yksittäisen työntekijän olisi erittäin vakeata neuvotella vastaavan tasoisia palkankorotuksia itselleen. Liittoon kuuluminen onkin kuin joukkuepeliä yhteisten etujen saavuttamiseksi. Jos ei olisi liittojen neuvottelemia työ- ja virkaehtosopimuksia, niin tuskin olisi näitä kaikille työ- ja virkaehtosopimusten piiriin kuuluville tulevia palkankorotuksiakaan.